sunnuntai 21. kesäkuuta 2015


Juhannus on juhlittu ja kotiin palattu.
Viikon loma luonnon helmassa on tehnyt tehtävänsä, koska jo netin käyttö tuntui aluksi aivan omituiselta! :)
Ilmat eivät niinkään suosineet, oli pilvistä ja välillä hyvinkin tuulista, mutta nautin niistä vähäisistäkin aurinkohetkistä täysin siemauksin.Eilis iltana vietin pari tuntia rakkaalla paikallani navetan kulmalla ja imin energiaa laskevan auringon lämmöstä ja sykähdttävän kauniista edessäni avautuvasta maisemasta jo vähän haikein mielin.
Söimme enimmäkseen varhaisperunoita ja kalaa ja sillejä ja raikasta salaattia,grillimakkarat jäivät yhteen kertaan, osittain jo iltasateidenkin tähden.
Pihamännyssä oli pikkutikan pesimäpuuhat maneillään, emännän pää vilkkui kolon aukosta ja se suoranaisesti huusi aamusta iltaan vajaan viikon, isäntä hyöri ja pyöri lähettyvillä, mutta minulle jäi mielikuva, ettei se oikein tajunnut, mitä se emäntä sieltä koko ajan huutelee...koiras vaan säksätti reviiriään muille linnulle ja meille.Olisikohan sitten vaimoke saanut nälästään tarpeekseen munien päällä, kun 3 päivää ennen kotiin lähtöä pesä oli hiljennyt ja pää ei enää ovensuulla heilunut...?Kuulin kyllä tikan nakutusta pesän lähettyviltä, mutta kumpaakaan ei enää näkynyt.
Ajattelin, josko olisi ollut vielä liian nuori uros pesimäpuuhiin? En tiedä voisiko edes olla mahdollista, mutta mielummin ajattelen näin, kun annan valtaa sille huonommalle vaihtoehdolle, kun oma isäntä oli nähnyt myöhään ison pöllön liitelevän pihalla.
Kertaakaan en kuitenkaan nähnyt urostikan vievän murkinaa hautovalle naaraalle..
Luonnonkauneuden nälkä on kyllä ravittu, ja jaksaa puurtaa töissä odotellen sitä kuukauden päästä alkavaa varsinaista kesälomaa.
Näpsin kuvia fiiliksen mukaan aina, kun omasta mielestäni jotain 
ohittamattoman kaunista eteen tuli, lataan nyt koko viikon saldon tähän perään :)


Sireenien aika on niin surullisen lyhyt.Tullessa olivat upeassa loistossa, mutta lähteissä jo ruskettumaan päin...










Kauniisti kynnetyt vaarini vanhat pellot











Istutetut ja tuulentuomat :) enkä raaskinut kitkeä pois sinnikkäitä rakoon kasvaneita




Alkuviikon kimppuni

Juhannuskimppuni














Enkelin siipi





Juhannusillan kävelyretkeni tuotos, jonka päivänkakkaroiden aukemista odotan nyt kotona



6 kommenttia:

  1. Ihana kuvakavalkadi juhannusviikoltasi!
    Kauniita kukkakimppuja, hienoja maisemia ja kivoja yksityiskohtia...

    Meillä kävi niin, että yhtenä aamuna huomasimme pöntön suulla roikkuvan puoliksi syödyn tiaispoikasen, joko tikka tai orava oli ollut asialla, mutta onneksi ei ollut ainoa poikanen. Taistelu ruuasta on kovaa.

    Mukavaa alkavaa työviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sirpa!:)
    Juu, kyllä luonto on kaneuden lisäksi välillä raaka meille, joille säälin tunne on annettu...
    Mukavaa viikon alkua sinullekkin!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana kuvasarja! Kyllä noissa maisemissa ja kuvissa sielu lepää <3
    Jaksamista töihin, näin lomaa kohden kun olet vasta menossa =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuitiina! :) Oli tänään pientä motivaatio vajetta kyllä töissä maaseudun jäljiltä... ;)

      Poista
  4. Peltomaisemassa on jokin ihanan rauhoittava vaikutus, nautin aivan äärettömän suuresti näin kesäaikaan katsella laajoja peltomaisemia.
    Puhumattakaan kaikesta upeasta mitä luonto sisällään kantaa! ♥
    Todella kivoja kuvia tässä postauksessa, tykkään! :)

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos Marika! :) Minäkin voin istua mielipaikallani ja vain katsella peltoja tuntikausia kesällä, se on hyvin meditoivaa!

    VastaaPoista