maanantai 31. elokuuta 2015



Kesän viimeiset päivät hellivät miniloman viettäjää! :)
Vaikka yöt ja aamut olivat jo koleat, keskipäivästä iltaan pystyi koikkeloimaan ihan helletamineissa! :)

Perustin lyhtypajan aitan rappusille ja ihastelin aikaansaannoksiani sitten illan pimetessä.
Päivisin toimivat jopa naakanpelättiminä, kun aurinko niissä kimmeltää. :)( niitä pesiä, kun ei savupiippuun toivota! ;) )

Huippu jänniä hetkiä vietimme täyskuuta edeltävänä yönä...
Pimeää kun oli, ei voi mennä takuuseen, mutta uskomme joutuneemme keskelle ilvesten (emo ja ehkä mukana pennut) metsästyspuuhia.Itse seisoimme talon portailla, satasella jännittyneinä.
Eläimet olivat maksimissaan 10m päässä meistä pihan sorakuopan reunamilla. Kirkuivat toisilleen ja temmelsivät puskissa.
Ja sitten alkoi mätke... kuin joku olisi läiskinyt nahkasäkkiä kiveen...
Sitä kesti ehkä parisenkymmentä minuuttia.
Aina, kun jotain sanoimme toisillemme, mätke hiljeni, ja kun olimme taas ihan hiljaa, se jatkui.
Yritin googlettaa tästä, ja äänet muistuttivat erehdyttävästi kahta tappelevaa ilvestä yhdessä videossa.. mutta, jos jollain on tietoa, otan erittäin mielelläni vastaan!Sinä yönä ei heti uni tullut silmään, sen verran adrenaliini kohosi siinä jälkeen puolen yön kuunnellessa.
Tuttu pihatikka nakutteli päiväsaikaan ja perhosiakin lenteli.Itse olin pyörällä kaupassa, kun kumppani sai suruvaipasta kuvan.
Kotimatkalla tänään näin yhden pääskysen.
Pari vuotta sitten mummulan räystääseen jäi muilta jälkeen myös yksi pääsky. Siinä se sitten huuteli räystäänsuulla yksinään hyvinkin syyskuun puolessa välissä...kävi niin sääliksi, kun olivat yhdessä tirskuneet kaikki kesäillat taivaalla isossa parvessa ja nyt se siinä yksin huuteli.
Minusta tuntuu, että vaistoaakohan vanha yksilö, ettei enää jaksa muuttaa ja jää tänne kuolemaan? Vai mikäköhän nämä jälkeenjääneet selittäisi?
Hyvää alkanutta viikkoa! 


















8 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen ilves-tarina, helppo uskoa että siinä kuunnellessa adrenaliini virtasi!
    Ihania usvakuvia! Siinä on lyhty poikineen ja miten turvallisia polttaa.
    Tuolla vasaralla mahtaa olla kunnioitettavasti ikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Vikki! :) Vasaralla tosiaan on ikää! Tiedä, vaikka olisi evakkoreissussa mukana tullut Karjalasta.
      Vaarin paja on täynnä näitä upeasti patinoituneita, taottuja työkaluja, voisi jopa pienimuotoisen museon perustaa! :) Hyvin sain reijät lyhtyihin tällä ja antiikkinaulalla. :)

      Poista
  2. Uskon, että oli aika jännää kuunnella yön pimeydessä tuollaista tapahtumaa.
    Nuo lyhdyt ovat huisin hauskat ja sumu tuo kuviin tiettyä salaperäisyyttä.
    Suruvaippa on kaunis perhonen.

    Hieno postaus viikonlopustanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! :) Näkymä sumussa oli taivaallisen kaunis ja tosiaan salaperäinen! Sain hitusen mielestäni sitä tunnelmaa kuviinkin.En ole vieläkään löytänyt mistään tietoa, että mätkiikö ilves saalistaan...jännää oli! :)

      Poista
  3. Aika pelottavaltakin kuullosti, tuo pimeässä kuulemanne äänet.
    Olet kuvannut katoavaa perinnettä...sähkötolppia..:)

    VastaaPoista
  4. Hei Irmastiina! :) Tilanne olikin pelottava.Pilkkopimeää, eikä nähnyt mikä siellä kirkkuu ja mätkii...
    Ajattelin, etten uskalla enää istuskella yksin metsän reunassa, navetan takana mielipaikallani iltasella...mutta niin vain istuin taas seuraavan päivän iltanakin. Kummasti kaikki unohtuu, kun aurinko vielä paistaa ja on valoisaa, vaikkakin jo ilta laskeutumassa. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Katja ja kiva, kun kävit kurkkaamassa! :)

    VastaaPoista