perjantai 4. syyskuuta 2015








Mummolan pihassa kasvaa valtava vanha omenapuu.
Se on siinä ollut koko minun elämäni, kuten alemmasta kuvasta käy ilmi.
Rakastan sitä puuta! Sen sammaleisia oksia ja koko sen vanhaa olemusta.
Omenat ovat pieniä ja käyttökelvottomia, lähinnä putoavat korkeuksista maahan haravoitaviksi.
Hedelmät ovatkin toissijaisia tämän puun kohdalla, koska tällä puulla on minun mielestäni sielu.
Se on nähnyt koko kirjon minunkin historiaani.
Kuvan minusta ohittamassa tomerasti samaista puuta kohti navettaa, on ottanut edesmennyt isäni.
Taiteellinen ja hiukan radikaali kaikkia sovinnaisuuksia kohtaan.
Muistan hyvin isän sanat, että ei pidä uskoa ketään, ei edes häntä, vaan pitää itse etsiä oma totuus ja epäillä kaikkea, mitä totuutena tuputetaan.
Nuorena isä harrasti valokuvausta ja kehitti mustavalkokuvat sitten kotona laitteellaan.
Minusta ja pikkusiskostani on hauskoja kuvia näiltä ajoilta.Mitä epäsovinnaisempia, ilmeisesti isän mielestä sitä parempia. :)
Isältäni olen perinyt rakkauden kaikkeen, mitä ei perinteisesti pidetä kauniina,
ruosteiset esineet, hioutuneet puut, kivet,ym.
Minua surettaa, ettei isä kerennyt näkemään bloginpitoani, olisi ollut mielenkiintoista kuulla hänen kommenttejaan.

Toivotan hyvää viikonloppua! :)



4 kommenttia:

  1. Omenapuita minäkin kaipaan, ne olivat tärkeitä lapsuudenkodissani. Oli hyvin satoisia puita, mutta sitten oli yksi hitaasti kasvava. Se ei koskaan kukkinut, mutta sen annettin olla. Sitten yhtenä vuonna se kukki runsaasti ja sen hedelmät olivat täydellisiä ja erikoisen makuisia - hyvässä mielessä. Ajattelimme, että se oli vain hitaasti aikuistuva yksilö. Seuraavana kesänä se kukki taas, mutta hedelmät olivat halkeilevia ja kuivia. Sen jälkeen se ei enää halunnut yrittää. Mutta pienikokoisena sen annettiin jäädä paikoilleen, olihan se yhtenä kesänä antanut meille paljon :)

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana ja lämminhenkinen tarina tästä teidän erikoisuudestanne, kiitos, että jaoit sen kanssani! <3

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat!
    Viisaita sanoja isältäsi. Mukavia lapsuusmuistoja sinulla tuosta komeasta omenapuusta ja mikä parasta, voit vieläkin nauttia sen kauneudesta.<3

    Nautinnollista viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sirpa! <3 En tiedä, kuinka sitkeää tekoa tuollainen 60-80 (?) vuotias omenapuu on,mutta joka syksy lähetän toiveita, ettei syysmyrskyt sitä kaltoin kohtelisi...puu on minulle todella rakas.
    Nautinnollista viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista