maanantai 5. lokakuuta 2015

Lauha, lempeä ja ystävällinen.
Lehmän katse.
Minussa asuu pieni äkkijyrkkä, rakastan lehmiä.
Löysin Torista muutamalla eurolla tämän ihanuuden tuomaan sympaattista fiilistä kotiin.
No ei tarvitse kauaa olla huonolla tuulella, kun katselee sen pitkäripsisiin suuriin silmiin.
Lehmän koko olemus rauhoittaa.
Ajatelkaapa vain, kuinka ne maisemassa enää harvakseltaan näkyvät lehmät hitaasti löntystävät päiväänsä kesäpellolla.
Suloista katseltavaa on myös se satojen kilojen riemu ja ilo, kun pääsevät pitkän talven jäljiltä ensimmäisenä päivänä ulos.
Olen onnellinen, että lapsuuteeni on kuulunut lauma lehmiä, jotka tämän rakkauden aikoinaan sytyttivät.






2 kommenttia:

  1. Intensiivisesti näyttää sinua katsovan. Minä pienenä pelkäsin mummolan lehmiä, kun olivat niin isoja. Vuohet olivat turvallisemman kokoisia :)

    VastaaPoista
  2. Meillä mummolassa lehmät olivat niin "lönkköjä"etten osannut niitä pelätä. Sitä vastoin pelkäsin kovasti vaarin hevosta no 2, jonka nimikin oli Raiha! :)Vuohia ei meillä ollutkaan, niihin tutustuin vasta Kreetalla.

    VastaaPoista