lauantai 5. maaliskuuta 2016




Aurinko paistaa tuttisuisen pikkusiskon silmiin.
Minulla kädessä joku kukka.Kukkakauppiaaksihan minä aina sanoin rupeavani.Kukkasia kun niin kovasti jo silloin rakastin.
Mummi niin hellästi siinä lastenlasten kanssa.
Sama kohta viime kesänä mustavalkokuvana kuvattuna.
Minulle pyhä paikka.
Minulla on näitä pyhiä paikkoja useitakin.
Paikkoja, joihin liittyy joku syvempi merkitys.
Ja samalla ihmetys siitä, että sama paikka, mutta ihmiset, tai merkitykselliset tapahtumat poissa.Sydämessään niitä voi silti vaalia.
Tämänkin koivun kohdalla ajattelen aina, että tuohon se mummi nojasi.





6 kommenttia:

  1. Kaunis muisto! Sinulla on hieno vekkihame :)

    VastaaPoista
  2. Ja puukkarit! Muistan ne ihan hyvin.Kauniin punaiset ja vähän huonosti jaloissa pysyvät, jos oli polvisukat. Monasti itsekkin ihastelen sisareni ja omia releitä näissä lapsuuden kuvissa.:)
    Kiitos Seija <3

    VastaaPoista
  3. Ihana kuva lapsuudestasi ja vielä ihanampaa, kun sinulla on mahdollisuus "leikkiä" tänä päivänäkin samoilla paikoilla.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sirpa <3 Ei ole paikkaa rakkaampaa, kuin mummola. Silloin ja nyt.

    VastaaPoista
  5. Onneksi on muistoja ja onneksi on paikka, jossa voi käydä näillä muistojen juurilla. Seurata ajan kulua ja muutoksia, silti tuntea lähes sen tuoksun joka muistoihin liittyy.
    Ajattelen nykyään aika monesti näitä pakolaisia!

    VastaaPoista
  6. Pistit minutkin ajattelemaan.Ehkä heiltä ei muistoja viedä, mutta tutut mannut ja muistojen paikat.
    Sinäkin muistelet nenälläsi.Niin minäkin.
    Kiitos Vikki.<3

    VastaaPoista