torstai 2. kesäkuuta 2016




Minä olen kuin tatti.
Lehtipuutatti.
Elän sielullisessa symbioosissa lehtipuiden kanssa.
Vaikkakin tammikuussa syntyneen sielunpuu voisi hyvinkin olla havupuu,minä rakastan lehtipuita.
Tattina en väsy näkymään lehtipuun tyveltä ylös oksistoon kesäisin.
Uskon myös vakaasti puuhalauksen voimaan.
Ajatukseni puista persoonina vahvistui, kun luin, että puutkin todistetusti nukkuvat öisin.








Valtavat ikitammet,vaahterat ja lehmukset ovat yhtä mielenkiintoisia ja kunnioitusta herättäviä, kuin vanhat linnanrauniot.
Mitä niiden ympärillä onkaan satoina vuosina tapahtunut, kun ne ovat siinä paikallaan seisseet.







Mielestäni ajatuksessa puun paikallaan pysymisessä sukupolvien vaihtuessa on jotain todella hienoa.
Jos kuvattaisiin filmille nuoren taimen kasvua valtavaksi puuksi ja elämää jokunen sata vuotta siinä ympärillä,ja katsottaisiin se sitten pikakelaukslla, wau! 







Yllä olevat riippakoivutkin ovat tuossa seisseet ja "nähneet" nuoret isovanhampani ja muun talon väen touhuissaan.Äitini ja siskonsa kasvun tyttösistä naisiksi.Minut tuotuna juuri syntyneenä ensi kerran näytille ensimmäisenä lapsenlapsena.
Nyt minä siinä niiden alla tattina tätä kaikkea mietin.
Ja kannan huolta lahosta ja salamoista ja myrskyistä.
Jokainen vanha koivu, joka joudutaan mummolan pihamaalta kaatamaan,vie palan sydäntäni mennessään.






Ei pidä ymmärtää väärin.En väheksy havupuita lainkaan.Hienoja ovat valtaisat kuuset ja männytkin.Pihkan tuoksu ja kangasmaa.Havupuumetsät ja käppyräiset saaristopuut.
Ne vain ovat luonamme koko vuoden havupuvuissaan.
Kun taas nämä kesän kaunottaret lehdystävät vain hetken.





8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja varsinaista viherterapiaa! Minäkin pidän kovasti tuosta puunjuuri perspektivistä. Ihanaa makoilla selällään nurmella ja katsella ylös puunlatvaan kohti taivasta. Uutta tietoa oli puiden nukkuminen =). Lehtipuut myös ääntelevät kivasti tuulessa kesäisin, varsinin haapa =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viherterapia on oikea sana tuohon juurella ylös tähystämiseen. :)
      Tuo havina on myös kesämusiikkia korville.
      Kiitos Katinka! <3
      Käyppä lukaisemassa täältä:

      http://www.maanmittauslaitos.fi/tiedotteet/2016/05/tutkijat-selvittivat-puut-nukkuvat-oisin

      Poista
  2. Niin, kaipa puutkin tarvitsevat unensa...
    Katsella lehtipuiden latvoja ja ohi kiitäviä pilviä,siinä mieli rauhoittuu kummasti.

    Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaan tuo lehtimiljoonien kannattelu vaatii sen oman leponsa.

      Juu, ja vielä riippukeinussa heijaten,ah! :)
      Kiitos Sirpa ja mukavaa viikonloppua sinullekin!<3

      Poista
  3. Minä taas olen vaahteroiden sukua. Kylläkin paljon vaatimattomampi kuin nuo uljaat sukulaiseni :)
    Jos sinä olisit puu, niin mikä puu olisit?

    VastaaPoista
  4. Tätä piti oikein miettiä tovi.Mikä puu minä olisin.
    Kyllä minä Seija olisin vanha ja valtava lehmus.Paksurunkoinen ja monihaaraisine oksineni.
    Kasvaisin loivasti järveen viettävällä niityllä kauniissa maalaismaisemassa.Kasvattelisin sydämenmuotoisia lehtiäni ja oksieni suojassa pesisivät monet linnut ja oravat.Talvisin seisoisin vakaasti paljaana oksani lunta vasten kauniisti korostuen.Juu, tämä tuntuu omalta. Lehmus minä olisin. :)Miellätkö sinä itsesi vaahteraksi, vai viittasitko sukunimeesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukunimi on jotain ihan muuta :)
      Vanhassa vaahterassa on useita voimakkaita oksia, jotka lähtevät yksilöllisesti rungosta, kuin kuvaten elämän eri puolia.Uurteisessa pinnassa voi nähdä vaikeiden ja hyvien aikojen kokemuksia. Lehdet ovat kuin kädet ja syksyllä värein ilakoivia. 'Nenät' ovat leikkisä siivekkeitä, jotka lentävät tanssien jatkamaan elämäänsä. Tuo puu symboloi minulle monia asioita, tuossa edellä osa niistä.

      Poista
    2. Oi, miten kaunis luonnekuvaus.<3 Aloin itsekin mietiskellä asiaa vielä syvällisemmin.Vaahtera tosiaan on monimuotoinen puu.Ole ylpeä vaahteruudestasi.

      Poista