keskiviikko 31. elokuuta 2016





Tuon terveisiä pihasta, jossa punaposkiset ja keltaiset omenat ja kriikunat kypsyvät.
Metsästä, joka hyvästelee nyt kanttarelleja ja antaa viitteitä tulevasta suppilovahvero sadosta.
Ja jossa kauniit karvalaukut työntyvät vihreästä sammaleesta.

Metsästä, joka kuhisee hirvikärpäsiä...

Terveiset myös pellon laidalta.
Siitä navetan kulmalta,jossa istuin ja tavallaan sanoin hiljaa näkemiin tälle kesälle kaunista auringonlaskua ihaillen, viimeisenä iltana.

Seuraavaa reissua kutsumme jo syysretkeksi.





















14 kommenttia:

  1. Upeita syksyn kuvia. Olen itse asiassa alkanut pitämään viime vuosina syksystä. Siihen liittyy niin paljon kauniita asioita luonnossa, kuten noissa kuvissasikin. Ja eritoten sienestykseen pienimuotoisesti hurahtaneena sitä oikein odottaa syksyn eri vaiheita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi! <3 Jaan kanssasi hurahduksen sienestykseen! Olen ollut hurahtanut jo kohta parikymmentä vuotta, enkä niin pienimuotoisestikaan.:D
      Syksy on hyvin kaunista aikaa.Ja aikaa rauhoittumiseen vilkkaan kesän jälkeen.

      Poista
  2. Ihania kuvia ja tunnelmia... ihan vaivuin täällä sellaiseen hyvään hurmioon =). Osaat kyllä ihanasti maalailla sanoilla ja kuvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ihanista sanoistasi Katinka! <3

      Poista
  3. Täällä sinun luonasi kesän loppumisen aiheuttama ahdistus helpottaa. Kauniit kuvasi ja sanasi lohduttavat ja muistuttavat mitä kaikkea ihanaa tarjottavaa syksyllä on myös meille kesän lapsille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Ansku! <3 Kesän lapsena ymmärrän oikein hyvin tuon ahdistuksen tunteen.
      Omani on juuri vasta alkanut myöntyä sille tosiasialle, että pois se on nyt annettava ja luovuttava ja muisteltava kauniisti.:)
      Ja otettava alkavan syksyn kauniit asiat vastaan.
      Kiitos Ansku! <3

      Poista
  4. Maalauksellisia kuvia syksyn lähestymisestä! Ja melkoisen mahtava omenasato. Syksyn tuloon sisältyy käsittämätön määrä haikeutta, vaikka syytä ei oikein edes tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Se käsittämätön haikeuden tunne.
      Olen ajatellut, että liekö jokin yhteys omaan vanhenemiseen, että niin haikailee...
      Kun tietää, että kesiä on edessä vähemmän, kuin takana.
      Kiitos Päivi! <3

      Poista
  5. Kiitos ihanista terveisistä!
    Hyvännäköinen tuo eka kuvan tyyppi, liekö hieman nenäkäs vaiko vain lintujen sukua.
    Nuo karvarousku pienokaiset ovat kyllä hellyyttävän näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että se pisti sinullekin silmään, kun ollaan kumpanenkin näiden hahmojen pongaajia! :)Ihan ekaksi siinä susi minulle ulvoi, mutta nyttemmin kääntynyt sinne lintujen puolelle. Nokkava se ainakin on! :)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  6. Voi miten suloinen karvarousku...pieni ja puhdas vielä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin kuin untuvikko! Ei matoja ei mitään, juuri sammaleesta putkahtanut päivänvaloon. :)
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  7. Kauniita kuvatuliaisia mökiltäsi!
    Karvalaukusta tulee niin lapsuus mieleen:-D

    Mukavaa alkanutta syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa ja samoin sinulle!<3
      Tiedätkö, minullekin tulee karvalaukuista lapsuuden sieniretket vanhempien kanssa mieleen!Jotenkin se on niin 70-luvun sienen värinenkin. :)

      Poista