keskiviikko 26. lokakuuta 2016





Onko missään niin helppo hengittää, kuin lokakuisessa metsässä?
Metsän matto on kostea ja apposellaan.
Sammaleet ja kaikki, mikä vain voi imeä itsensä täyteen vettä, on sen tehnyt.
Metsässä on kuin erityinen ilmasto juuri nyt?
Kesän kuiva poistunut ja routa ei vielä ole vaellellut mättäillä.
Tuntuu, kuin joku varaventtiili avautuisi omissa keuhkoissa.
Niin että saa vedettyä mahdollisimman syvään ja täydesti tätä hapekasta ja kosteaa ilmaa.
Kostea sammal ja vieno pihka,jostain hyvin kaukaa ehkä pieni savun hipaisu.
Parfyymi parhaasta päästä!

Aurinkokin kävi edes pariksi minuutiksi toivottelemassa hyvää iltaa parvekkeen pajuaidan välistä.
Huomista torstain toivoa kohden.<3







14 kommenttia:

  1. Kauniisti kerroit metsästä. Mökkimetsämme aluskasvillisuus on melko tiheää. Saniaisetkin ovat niin korkeita, että bambit mahtuvat niihin piiloutumaan ja emoaan oottamaan. Kävely siellä on keskikesällä hankalaa, mutta aikaisin keväällä ja näin syksyllä -täydellistä!
    Ihania nuo auringon pilkahdukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä inspiroi minua aina.Mukava kuulla, jos suuri rakkauteni sitä kohtaan välittyy lukijalle.<3
      Heti karkasi ajatukset pieneen suloiseen,suurisilmäiseen bambiin sinne kesäisten, suurten saniasten alle.:)
      Pienetkin auringon pilkahdukset ovat aina virkistäviä tähän aikaan vuodesta.
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  2. Kauniit kuvat ja teksti. Lokakuinenkin metsä on tosiaan ihastuttava. Metsä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä vaan on niin ihana.Suuri voimanlähde.Eri vuodenaikoina erilailla ihastuttava.
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista
  3. Samaa mieltä kuin Seija, kauniita sanoja metsämättäistä...ja noita auringon pikahduksia voisi olla enemmänkin :)

    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! <3 Ajattelin metsässä nauttiessani tuosta kosteasta ja ihanasta ilmasta myös niitä suloisia hetkiä, kun aurinko siivilöityi puiden välistä kesällä,ihan vähän aikaa sitten.Kuinka metsä muuttaakaan muotoaan eri vuodenaikoina.Mutta ei jätä koskaan kylmäksi.Aina löytää kaunista sanottavaa.:)
      Mukavaa illan jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  4. Niin todellakin! Tällaisen hengitysongelmaisenkin on helppo hengittää metsän kosteassa sylissä.
    Lempeää loppuviikkoa, Mirjam-Matilda!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen ajoittainen hengitysongelmainen.:) Juuri sitä tunnetta, kun on todella helppo hengittää, yritinkin välittää tuolla maininnalla varaventtiilistä.
      Ihanaa ja lempeää loppuviikkoa sinullekin Piipe ja kiitos! <3

      Poista
  5. Ilman metsää ja merta tuskin pärjäisin. Valtavia voimavaroja molemmat. Lisänä vielä armaan auringon ihanat pilkahdukset :)
    Kauniit kuvat ja suloiset sanat sammaleista ja metsän mättäistä ♥
    Heti huomenna koirien kanssa metsälenkille happirikkaaseen ja raikkaaseen ilmaan, ihanaa!
    Virkistävää viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
  6. Minäkin kuihtuisin, jos en pääsisi metsään tai villiin luontoon yleensä.
    Niin kuin sanoit,valtava voimavara!Auringon pilkahdukset, varsinkin tähän vuodenaikaan, vaikka olisi kuinka lyhyitä pilkahduksia, auttavat myös jaksamaan.
    Koirillekin varmasti metsä tällä hetkellä taas hajukylläinen ja mielenkiintoinen paikka.:)
    Virkistävää, ja mummonrakkauden täytteistä viikonloppua myös sinulle Ansku! <3 :)
    Kiitos! <3

    VastaaPoista
  7. Syysmetsä on rikastuttava. Se on kaunis ja lumoava, varsinkin, jos aurinko pilkottaa puiden välistä ja myös kun illan hämy alkaa laskeutua.

    VastaaPoista