perjantai 2. joulukuuta 2016






Ulkona puut paljaimmillaan.Nyt ei koreilla lehvistöllä,eikä lumikuorrutuksella.
Sisällä lämmin kotoisuus.
Pikkusisko vielä lähetti sydäntä lämmittävän muiston.
Kerran, kauan sitten mummulassa. Toinen posket pullollaan ja tukka päiväunista nakkalassa,toinen totisempi torvensoittaja jo silloin kynttilän liekistä selvästi lumoutuneena.









10 kommenttia:

  1. Kynttilän liekki ei jätä kylmäksi ei isoa ei pientä ihmistä. Hieno muisto.
    Minun aamuni on pakkasaamu -16 ja puut lumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulen liekki vie katsojan mennessään ja rauhoittaa aina.
      Teillä siellä onkin sitten kireämpi pakkanen.Täälläkin on, mutta muutama aste vain.
      Ja lumi lähinnä tuota "tomusokeria" :)
      Kiitos aimarii! <3

      Poista
  2. Oi, miten söpö kuva teistä!
    Kävin oikein muistelemaan lapsuuden joulukuusta, jossa oikeat kynttilät lepattivat...

    Aurinkoista lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudessa oli aina oikeat kynttilät kuusessa.Jouduimme kotona siirtymään sähköisiin vasta sitten, kun otimme koiran.Mummulassa oli senkin jälkeen vielä pitkään.
      Kiitos Sirpa ja mukavaa,aurinkoista lauantaita sinullekin! <3

      Poista
  3. Suloinen lapsikuva!
    Ihana on tuo hiirukkakin, siinä kädet niin somasti yhdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasta tulee minulle ihania muistoja. :) Saan mummulan joulunajan tuoksutkin sitä katsellessani.
      Hiirulainen lähti kirppikseltä mukaan, kun niin katsoi jälkeeni toiveikkaasti. :)
      Kiitos Vikki! <3

      Poista
  4. Pieni on täysillä mukana tilanteessa, vanhempi lapsi on jo tietoinen siitä, että otetaan valokuva. Hieno muisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninua niin hymyilyttää tuo pikkusiskoni ylähuuli törröllään. :)
      Siinä vielä ollaan niin lapsenuskossa jouluun ja varmaan pukkiinkin, ainakin pikkusisko- ja taidan vielä olla minäkin. :)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  5. Ihastuttava kuva pikkuisista joulujuhlijoista! <3

    VastaaPoista