Miten voi samaan aikaan olla kevätauringosta pirteä ja samperin saamaton?
Jo kolmatta kertaa päätin taas tänään, että tartun toimeen heti töistä päästyäni.
Koluan kaikki kaapit ja nurkat ja pistän vaatteita kiertoon Toriin myyntiin.
Että pääsen siitä joka-aamuisesta ongelmasta, kun ei keksi mitään töihin päällensä.
Kun olisi sellainen niukka, mutta toimiva karderobi, olisi helpompaa.
Minulla on vaatepartta joka lähtöön, ja mikään ei oikein sovi yhteen.Vanhoja veivaan vuodesta toiseen, talviteloille ja kesäteloille.Tekisi jopa mieleni kasata kaikki Ikean kassiin ja viedä -ota tästä-tyyliin tuonne roskakatokseen. Pääsisi kerralla ongelmasta. Mutta iskee itaruus.
Että jospa niistä jonkun pennosen saisi, niin voisi sitten hankkia jokusen ihan uuden.
Mutta siihen saamattomuuteen.
Tässä taas postailen kotikuvia ja kohta alkaa Oscarikooste. :)
Ehkä huomenna...

Oi tiainen keltarintainen,laula laulusi keväinen.
Joka nuotilla minä olen enemmän onnellinen.

Kuin kirsikankukat Japanin
nuo pienet kissat pajun.
Sinitaivasta vasten, kevään tuovat myös sydämeen pohjoisen ihmisen.

Metsässä jo haukkakin yhtyy konserttiin alkuvuotiseen,
kii kii se kumppaniaan kutsuu puuhiin tuleviin.

Tämä kulkee kaikkea ihaillen ja aurinko lämmittää selkää.
Mikä tässä on kesästä unelmoiden taivaltaa ja turhaan synkkiä säitä enää pelkää.

Aurinkosään onnesta kummunneen runoni myötä toivottelen
kaikille mukavaa Kalevalan päivää ja aurinkoa myös alkuviikkoonne!

Kuinka ihana aamu!
Aurinko lämmittää onnellisen poskipäitä,lumella kimmeltävät taas timantit.
Rusakko jo ihastellut nousevaa päivää, kun minä vielä seilailin höyhensaarilla,tietämättömänä,mihin kohta heräisin.
Onnellisuutta myös teidän viikonloppuunne!<3

Kaksi päivää sohvan pohjalla.
Kuumetta ja kolotusta.
Iltasella avasin parvekkeen oven, että vähän tuulettuu ja kuvasin pari kuvaa lahjoista, joita ilta-aurinko minulle potevalle pieneksi piristykseksi ojensi.
Kaunis enkeli ruskotaivaalla ja päivän viime säteet seinillä.
Huomenna pieni kävelylenkki ulkoilmassa hissunkissun,että saa karistettua tämän nyhjöolon harteilta ja perjantaiksi töihin.

Harmaata ja räntäistä.
Ei välttämättä mieleiseni ulkoilusää.
Eipä haittaa,vetäydynkin tänne sisätiloihin tohvelisankariksi.
Teemaan sopiva tohvelikukka piristyksenäni.
Silloin, kun harmaus ei suoranaisesti vedä mieltä ihan maihin, siitä voi jopa osata nauttia.
Tuo ikkunasta näkyvä tasainen pyry tuolla ulkona on aika rauhoittavaa katseltavaa.
Ja, kun ei aseta itselleen mitään "tämä on tehtävä"- juttuja, mikä tässä on vain ollessa ja hiljentyessä vapaapäivänä.
Esimerkiksi, mitä mainion valokuvien katselupäivä.
Täältä lopuksi vilkuttelenkin hyvät viikonlopun loput!  :) <3

Oli niin kylmän raaka sää tänään, että sallikaa minun hiukan mennä asioiden edelle. :)
Oikein hyvällä hylkyllä jos säitä nimittäin tuossa maaliskuun lopulla pitelisi, näihin kuvien näkymmiin olisi kutakuinkin kuutisen viikkoa enää :) Kyllä lämmittää sydänalaa ihan jo pelkkä ajatuskin <3
Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua!

Sinne se painui aurinko taivaanrantaan. Olikin pari ihastuttavan aurinkoista päivää peräjälkeen.
Seuraavan kerran näyttäytyykin ilmeisesti vasta maanantaina täällä pääkaupunkiseudulla, mikäli säätiedotteet paikkansa pitävät.
Rusko muutti reilussa tunnissa täysin väriään.
Keltaiset kuvat otettu,kun saavuin töistä kotipysäkille ja viimeinen omalta parvekkeelta hiukan myöhemmin.(en ole muuttanut väriasetuksia, vaan värit ovat täysin autenttiset)
Joku saattaa tietää, mitä tuo punerrus iltasella lupailee sään tiimoilta.
Sen olen jostain kuullut, että aamun rusko, päivän pasko. :)

Seuraavalla sivulla asioista hiukan enemmän: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/onko_meilla_saaviisas_kansa_

Kesämattoprojekti on nytkähtänyt vihdoin käyntiin.
Melkein kuulen sen väreistä jo linnunlaulun ja haistan kesän kukkaset.
Saattaapi olla, jos työ etenee näinkin jouhevasti, saa sängyn toisenkin puolen nukkuja omansa, johon laskea aamuvarpaat.
Tiedä sitten, iskeekö tämä miehiseen makuun... :)
Minun mielestäni se on juurikin jotain, mitä kesäkammari on vielä vailla.
Olipa kaunis aurinkoinen päivä tänään!

Työpäivän jälkeis rattoa tyttären kanssa.
Kävimme katsomassa Laterna Magicassa Kirsti Timosen upean valokuvanäyttelyn karhuista.
Huisin hieno paikka, divarin takahuoneissa (ehkä vanha viinikellari tai ihan vaan tavallinen sellainen)
Ovesta sisään astuessa ihana divarin tuoksu,tiedättehän se kirjojen/vanhan rakennuksen yhteistuoksu?

Kuinka voi olla niin eri-ilmeisiä ja näköisiä karhuja?!
Valokuvaaja olikin tarinoinnut mielenkiintoisesti jokaisesta yksilöstä erikseen.Suosittelen!Ensi lausntaihin asti näytteillä.
Kirjan valokuvista sai ostaa paikan päältä.

Hyvää ystävänpäivää !!!! <3