torstai 5. tammikuuta 2017





Parin viimeisen päivän pakkasia pohjoistuulella maustettuna voi mielestäni kutsua jo tulipalopakkasiksi.
Aimarii saattaa tässä vaiheessa hymyillä, jos käy lukemassa. :)
Eilen iltapäivällä pakkanen kuurasi ilmiselvän valaan parvekkeen oveen ja otin sen myöhemmin enteenä tulevaan.
Illalla myöhään kävin parvekkeella tähyämässä revontulia, kun uutisissa uumoiltiin niihin 20% mahdollisuus täällä etelässäkin.
Ei näkynyt revontulia, mutta jähmetyin kuuntelemaan pimeään maagista meren valitusta.
Aika ajoin se hyvin matalalla bassolla valitti kumisten.
Olen aina unelmoinut, että pääsisin Norjan vuonoihin tai Irlantiin tai mihin vain kuuntelemaan valaita.
Luulen, että eilinen meren äänähtely saattaa olla aika lähellä samaa taianomaisuutta.
Aamulla aurinko halotti upeasti!
Näissä päivissä on ollut hienoa mystiikkaa.











10 kommenttia:

  1. Jospa pakkanen todella ennusti Norjan tai Irlannin matkaa, kukapa tietää!
    Olen kuullut kuvaajilta, että valaitten näkeminen ja kuuleminen on ikimuistoinen elämys!
    Hyvää loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivotaan niin! :)
      Olen ihan varma, että kokemus olisi ikimuistettava!
      Kiitos samoin sinulle Vikki! <3

      Poista
  2. Aivan liikaa pakkasta, onneksi huomenna on leudompaa.
    Valaiden näkeminen luonnossa on varmasti huikea kokemus, toivottavasti toiveesi toteutuu...

    Kuu tarkkailee lentoliikennettä:) Hieno kuva!
    Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoilun kannalta minäkin jo odottelen hiukan leudompia kelejä! :)
      Tästä isännän talon yli kulkee jokin lentoreitti ja eilen, kun oli ihan sees taivas tuntui, että niitä meni ihan koko ajan ja pareittainkin. :)
      Kiitos samoin sinulle Sirpa! <3

      Poista
  3. Komea halokuva!
    Järven kuminaa minäkin olen kuunnellut, vaikuttava ääni. Mietin, mitähän entisaikojen ihmiset ovat siitä ajatelleet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä entisajan ihmiset varmasti ovat yhdistäneet äänet johonkin "suurempaan"?
      Äänet ovat todella vaikuttavia,vangitsivat minutkin tuonne paukkupakkaseen pitkäksi aikaa, kun ei malttanut lähteä pois. :)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  4. En suinkaan vähättele tulipalopakkasiasi! Tiedän 4-vuosikymmenen asumisesta lounais-Suomessa, miten tuuli ja viima saa pakkasen tunnun moninkertaistumaan.
    Tämä alueen tuollaiset -25 ja hiukan ylikin astetta eivät tunnu vielä karmeilta.
    Harmi, ettet revontulia nähnyt, jos niin odotit näkeväsi, mutta varmasti tuo meren ääni oli hyvä korvike ja ehkä pakkanen ennusteli sinulle tosiaan matkaa valaita katsomaan ja kuuntelemaan.
    Haloja olen myös koettanut saada kuvattua, ei ole pitkiin aikoihin täällä näkynyt. Sinun halosi on täydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ajattelin, että sinulle nämä etelän pakkaset voivat olla lastenleikkiä, kun hiukan tuhdimpiin olet siellä tottunut. Mutta tottahan se on, että tuuleton kovempikin pakkanen ei niin tunnu pahalta.
      Olisin niin toivonut niitä revontulia, mutta onneksi niitä on sinunkin blogissasi saanut ihastella.
      Tuo haloilmiö on upeaa katseltavaa."sivutornit" vaan kasvavat ja kaartuvat auringon kivutessa ylöspäin, kunnes sitten haihtuvat pois.
      Valaiden kohtaaminen kuuluu ehdottomasti ykköshaaveisiini.Katsellaan. :)
      Kiitos sinulle Aimarii! <3

      Poista
  5. Luonto kertoo uskomattomia asioita niille, jotka avaavat sydämensä ja kuuntelevat:)

    VastaaPoista