maanantai 17. huhtikuuta 2017




Pääsiäiskotoilun päälle päätin lähteä rantaan jo heti yhdeksän jälkeen raitista ilmaa haukkaamaan.
Erityisesti minua lämmitti kylmässä aamutuulessa talitiainen, joka lauloi sillä vanhalla nuotilla.
Tunsin sen heti hengenheimolaisekseni, vähän vanhanaikaiseksi.




Näin useita joutsenia Saunalahdella ja mielessäni hiukan manailin taas pientä pokkarikameraani.
Mutta, sainkin suklaamunani vasta tänään.
Joukosta lähti lipumaan pariskunta minua kohti.
En ollut uskoa onnenkantamoistani, kun elegantti pari päätti kuin asettua kuvattavaksi vain joitakin metrejä minusta.




Kun ne olivat saapuneet katveeseen aivan eteeni, siinä käytiin ensin pieni ikuista rakkautta vannova tanssi.




Kuvaajan näpit olivat jo aivan jäässä, mutta jatkoin räpsimistä ja ajattelin, että vaikka amputaatioon joudun, nyt en anna tämän tilaisuuden lipua kohmeisista käsistäni.
Tällainen tilanne on parempien kameroiden kanssa varmasti suht jokapäiväistä herkkua, mutta minä ja rakas pokkarini tarvitsemme kohteet lähelle, ja nyt ne siinä olivat.




Sain aivan rauhassa ihailla ja räpsiä kuviani. Joutsenpari keskittyi lähinnä ruopimaan pohjasta aamiaistaan ja viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa.






















Kunnes...kaukaa alkoi lähestyä nuori yksilö. Se murisi jo tullessaan ja joku asioista enemmän tietävä osaisi kertoa onko tässä nuoren uroksen reviirinkaappaus harjoittelu, heränneet hormoonit vaiko vanhempiaan ikävöivä viime vuotinen poikanen...







Joka tapauksessa, herra lähti muristen tulokasta vastaan kovasti sulat pörheinä.




Rouva jatkoi aamiaistaan sen kummemmin asiaan huomiota kiinnittämättä.
Taustalla näkyy toinenkin nuori, joka yritti lähestyä paria.













Kun isäntä tunsi olevansa taas tilanteen herrana, se ylväästi ja miehekkäästi lipui rakkaansa luo.




Ja siinä kohtaa oli paikallaan käydä läpi taas pieni soidinseremonia.
Uros mielestäni halusi kertoa, että näitkö, puolustan sinua ihan kaikelta rakkaani.







Kun tilanne oli rauennut, nuorukainen jäänyt pidemmälle itsekseen murajamaan, pariskunta keskittyi taas syömään.




En olisi millään raaskinut lähteä aitiopaikaltani, mutta kylmä viima oli jo kohmettanut koko naisen niin kauttaaltaan, että katsoin viisaaksi lähteä hipsimään kotiin kuumalle teelle.
Valtavasti kiitoksia teille upeille linnuille, jotka lahjoititte minulle tämän ainutlaatuisen aamuaikaisen kokemuksen, jonka muistan hyvin pitkään!



18 kommenttia:

  1. Kauniita kuulaita kuvia!
    Voi tintti :). Mikäköhän siinä onkaan, että kaipaa sitä perinteistä titityytä? :) siis itse olen samanlainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna kun sen perinteisen taas pitkästä aikaa kuulin, kyllä se niin ihanalta kuulosti. :)
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista
  2. Oi, miten upea ja romanttinen kuvasarja joutsenista!!
    Kyllä kannatti palella (toivottavasti et saa kuitenkaan flunssaa, täällä yksi kylmää saanut:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli hiukan pelko siitä kylmettymisestä minullakin,niin umpijäässä olin.
      Join teeni mahdollisimman kuumana ja pistin villasukat jalkaan kun saavuin kotiin, toivotaan,että säästyn vilustumiselta. :)
      Nyt kun itse katsoin kuvat uudestaan, ne tosiaan ovat niin romanttisesti siinä,kainon ja kauniin näköisinä.
      Kiitos Sirpa!<3

      Poista
  3. Kylläpä olit onnekas! Todella hienoja kuvia!
    Voisi hyvin kuvitella, että tuo harmaa lintu oli heidän vanhasta poikueestaan ja joka yritti, että jos vielä pääsisi vanhempien suojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan tärisin ensin innostuksesta, ja vähän myöhemmin oikeasti kylmästä. :)
      Vikki tuossa alla jo valoittaa, että näin se varmaankin on.
      Ja tosiaan kun on tuo toinenkin nuori yksilö tuossa taustalla vähän hakusessa.Vanhemmat haluavat keskittyä uuteen tulevaan poikueeseen ja ajavat edellisen kesän nuorison jo pois omilleen.
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  4. Titityy, on se ainoa oikea tapa :)
    Olipa hieno kohtaaminen, olen vain yhden kerran päässyt tällaista hellyydenosoitusta kuvaamaan, kun tehdään tämä sydän.
    Kyllä tuo varmastikin on edelliskesän poikanen, joka on viettänyt talven vanhempiensa kanssa. Sen pitäisi nyt ymmärtää itsenäistyä. Joskus tuo pois ajaminen tapahtuu useammankin kerran. Todistin viime viikonloppuna tuota samaa tilannetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on minustakin! :)
      Juu, nyt se jo tuntuukin ilmiselvältä selitykseltä tähän tapahtumaan. Tuskin noin nuori yksilö muutoin lähtisi haastamaan vanhempaa, kokeneempaan urosta.Taisivat sisarukukset siinä vain haluta mamman ja iskän seuraan tottumuksesta.Vanhemmilla vain oli jo pilkettä silmässä ja muuta mielessä.:)
      Tuo aamuinen kohtaaminen oli minulle tosi hieno kokemus,joutsenia olen yleensä nähnyt pelloilla tai melko kaukaa merellä.
      Kiitos Vikki! <3

      Poista
  5. Eikö olekkin aivan ihanaa seurailla luontoa ja lintujen touhuja. Olit saanut aivan upeita kuvia pokkarillasi aikaiseksi. Paras kamera on se joka on mukana =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aivan lumoutunut tuosta näytelmästä. Välillä piti vain katsella, ja sitten taas kuvia räpsiä.
      Sinulta saadut kommentit upeista kuvista lämmittävät aina erityisesti. :)
      Kiitos Katinka! <3

      Poista
  6. Kerrassaan lumoavaa ja ah, niin romanttista näytelmää pääsitkin seuraamaan. Ja aivan ihanaa että sait näin hienoja kuvia otettua meidän muidenkin iloksi :)
    Olipa kiva kuulla että vielä on perinteitäkin kunnioittavia tinttejä ;)
    Tuon titityyn kuulemisesta tulee vaan niin ihanan nostalginen olo ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli kaikkein aidoin keväinen tintin laulu. :) Ajatella, että sekin meni sarjaan "nostalgiset".
      Tunsin suurta riemua, että sain vihdoin otettua näinkin hyviä kuvia linnuista.Kun ei tuo minun pokkarini nappaa teräviä eikä selkeitä kuvia puiden oksillakaan olevista linnuista, jos ovat korkeammalla.Kyllä siihen hommaan sen putken tarvitsisi. :)
      Kyllä minä vielä sen kunnon kamerankin hankin, kun tuosta pitkänmatkan kaverista aika jättää. :) Olen vaan aika epätekninen, ja monimutkaisten toimintojen opettelu hirvittää.Tuo pokkari on niin yksinkertaisen helppo. :)
      Kiitos Ansku! <3

      Poista