sunnuntai 7. toukokuuta 2017




(Tämä ei ole mainos)
Yksi suurimmista syistä, miksi tilaan Eeva-lehteä on on Hannu-Pekka Björkmanin
kolumni.
Syöksyn sen kimppuun heti, kun lehti ilmestyy.
Siinä mies, joka kuljettaa  sanoillaan niin kauniisiin paikkoihin, tunnelmiin ja mielennäkymiin, että on kuin mieli ja sielu olisivat käyneet hyvällä hierojalla.
Olen jo monta kertaa meinannut laittaa kolumnin tänne blogiin, mutta nyt oli pakko.
Tässä siis kaunista kerrontaa.






6 kommenttia:

  1. Mahdottoman kaunista viheriöintiä!
    Olipa hienoa tekstiä, joka lause piti lukea ainakin pariinkin kertaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina tykännyt hirmusesti tuosta pensaasta, jonka nimeä en kyllä tiedä. Meillä on mummulan pihalla samaa pensasta.
      Tykkään sen sirosta olemuksesta ja näin keväällä se onkin siroimmillaan vaaleanvihreine hiirenkorvineen.
      Eikö hän kirjoitakkin kauniisti? Parikin kertaa hän on saanut minut jopa kyyneliin kirjoituksillaan.Sielukas mies.
      Joskus ajatuksensa ovat niin syvällisiä, että pitää minunkin lukea pari kertaa, että aukeaa.
      Kiitos Vikki <3 <3

      Poista
  2. Aurinko ja herkän vaalea viherrys!
    Olipa kyllä kaunis teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa pensaassa on juuri mainitsemasi herkkä vaalea viherrys näin keväällä. Kesälläkin se pysyy kovin sirona olemukseltaan.
      Ihanaa, että sinäkin tykkäsit Hannu-Pekan ajatuksista.
      Kiitos SEija! <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit!
      Kiitos Sussi! <3

      Poista