perjantai 13. lokakuuta 2017



Kosteaa, värikästä kauneutta.
Näkymät tuovat mieleeni Reidar Särestöniemen työt.
Vaikkakin toivon niitä kuulaankirpeitä ja aurinkoisia syyspäiviä, näitä sateisia on niin hyvä hengittää.
Tihkuisessa metsässä oikein tuntee, kuinka keuhkot aukeavat joka henkosella apposelleen.





















Viinamäen miehistä olen kuullut puhuttavan jo lapsuudessani.
Viinimäkikotilosta (wiki) en ollut tietoinenkaan.

Lapset löysivät sen soratieltä, ollessaan lenkillä Sisun kanssa maalla.
Valtava kotilo!
Munkkien paastoruoaksi keskiajalla Suomeen tuotu.
Kotiloita paljon Kreikassa syöneenä, ihmettelin silti tämän veijarin kokoa.
Kreetan serkku jää koossa puolta pienemmäksi.
Kukaan meistä ei ollut ikinä kuullut, saati nähnyt Suomessa tätä lajia.












Aikamme Yrmyä ihasteltuamme päästimme sen mummulan pihalla maahumalalaatikkoon jatkamaan matkaansa.
Seuraavana aamuna vedenhakureissullani pysähdyin katsomaan, josko sitä vielä näkyisi.
On mennyt menojaan totesin ja jatkoin vesitankkeja kohti, ämpärit käsissäni.
Ja saappaankärkeen kopsahti.
Alla kuva Yrmystä kovasti pelästyneenä, päänkin se veti syvälle kotilon sisään.
Onneksi en astunut päälle.
Veinkin sen sitten saunan taakse pellon laitaan, ettei meille vahinkoa kävisi sen kanssa pihapolulla.
Moni saattaa ajatella nyt, että olisit vain astunut, mokoman puutarhan tuholaisen.
Nämä kuulemma eivät juurikaan aiheuta harmia viljelmillä.Syövät pääasiassa voikukanlehtiä ja muiden kotiloiden -juurikin niiden riiviöiden munia.
Ja tämä oli muutenkin jotenkin "persoona" verrattuna niihin miljooniin pieniin päänvaivoihin.
Löysin myös kommentin netistä, joka nostaa tyypin arvoon ylempään:

"Eräästä etanalajista on löydetty tehokkaasti syöpäsoluja sitova lektiini. Erityisesti apua on lukemani mukaan ollut juuri rintasyövän hoidossa. Nähtävästi eniten hyötyä etanoiden popsimisesta olisi A-veriryhmäläisille, koska tietyt syöpäsolut käsittääkseni muistuttavat liikaa heidän omia vierasaineitaan ja etanan lektiini pystyy paljastamaan nämä syöpäsolut vasta-aineille tunnistettaviksi vihollissoluiksi. Etanalaji on Helix Pomatia elikkä viinimäen kotilo. Mahdollisesti muutkin Helix-suvun edustajat sopisivat. Tästä etanasta valmistettua uutetta saa toki myös lisäravinteena lääkkeellisempään annosteluun, mutta kaikkien A-veriryhmäläisten kannattaisi silloin tällöin valmistaa puoli tusinaa etanoita vaikkapa ruisleivän kera syötäviksi:) Olen noita ostanut purkissa Sestosta ja joskus Stokkalta. Etanoiden kanssa maistuu vaikka rukolasta valmistettu pesto tai sitten vaan runsaasti valkosipulia ja oliiviöljyä tai voita. Oliiviöljy muuten on syöpäsairaalle kaiketi paljon parempi rasva kuin moni muu, koska siinä on suhteellisen vähän 
linolihappoa ja se pystyy jopa hidastamaan syöpäsolujen kasvua."



Ja monestihan sitten käy niin, että jos näet jotain uutta ja ensikertaista elämässäsi, se tupsahtaakin heti uudestaan eteesi toistamiseen.
Espoon Kartanon retkelläni kuvasin tämän toisen, paljon vaaleampi kotiloisen yksilön.
Jos ensimmäinen oli maskuliinisesti Yrmy, kutsuttakoon tätä blondia sitten vaikka Yrsaksi. :)
Kuvastakin näkee, että voikukanlehteä se pellon laidassa oli nauttimassa.

Mielenkiintoisia kohtaamisia Sinunkin viikonloppuusi! <3 <3


8 kommenttia:

  1. Upea kotilo. Nykyään ihmisiä vaivaa aivan hurja kotilo-kammo ja kuvitellaan, että jokaikinen kotilo on syytä tappaa heti ja välittömästi. Se on tosi kurjaa, kun eiväthän kaikki ole haitallisia kasveille. Ymmärrän, että kaiken vihreän syövät ruojakkeet suututtavat, mutta pitäisi kuitenkin malttaa ottaa vähän selvää asioista.
    Ihania kuvia olet jälleen ottanut <3 Mukavaa viikonloppua Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä!
      Minulla on muutenkin ikioma suhteeni luontoon.
      Yhtään kotiloa en ole tappanut.Sovin niiden kanssa, että kun heitän ne pidemmälle, eivät saa tulla enää takaisin. :)
      Harmitti tietenkin basilikanranka, joka jäi kotiloiden vierailusta tuuheasta puskasta jäljelle, mutta kaikilla tänne syntyvillä on tarve ja oikeus syödä.
      Vaikka tässä puhutaankin nyt "vain" kotiloista, minua harmittaa yleisesti ihmisen ajatus, että on jotenkin muun luonnon valtias, ja kaiken saa eliminoida, jos se häiritsee ihmisen toimia.
      Pitkälti tällä mentaliteetilla olemmekin tuhoamassa kauniin elinympäristömme ja siinä samassa muidenkin täällä elävien.
      Itse pyrin kunnioittamaan luontoa ihan etanatasollakin.:)
      Syön ja käytän ravinnokseni, mutta turhaan en tapa mitään.
      Tässä kohtaa on kyllä mainittava kimppuunhyökkääjät. Niitä vastaan saa omalla ajatustyylilläni sotia. (lue hyttyset,paarmat ja hirvikärpäset) ;)
      Kiitos Sinulle! <3

      Poista
  2. No, jo on kotilolla kokoa! En kyllä ole minäkään tuollaista ennen nähnyt.
    AUrinkoa viikonloppuusi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan kokoinen mollukka on tämä Viinimäki! :)
      Kiitos ja samoin Sinulle Hannele! <3

      Poista
  3. Aikamoinen veijari! Joidenkin kotiloiden kuoret ovat kauniita ja kivan värisiä.
    Aurinkoista (toivottavasti) ja värikästä viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrmynkin kuori näytti sateesta kiiltävänä ihan niiltä etanankuorilta, joita saa ostaa valkosipulietanoiden tekoon.Kuva ei ihan tee oikeutta, kuoressa oli paljon hienommat sävyt.Varsinkin eksoottisten kotiloiden kuoret ovat todella hienoja ja löytyy meiltä kotimaastakin uskomattoman kauniita,pieniä lajeja.
      Voi toivotaan sitä aurinkoa, näyttäisi tuolta jo hiukan ujona pilkistelevänkin. :)
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  4. Satumaisia kuvia täällä! Tuo kotilo nyt ainakin oli jostain lastenkirjan kuvituksesta.
    Eli samansuuntaisia ajatuksia heräsi minulle kuin sinullekin postaustani kommentoidessasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme tainneet kummatkin olla "muissa maailmoissa". :)
      Ihanaa, jos koit kuvat sadunhohtoisina.Siitä hohtoisuudesta minä erityisesti pidän.
      Kiitos Seija! <3

      Poista