torstai 26. heinäkuuta 2018




Hikisiä ja vähäeleisiä ovat olleet nämä päivät.
Myöhäisestä illasta parvekkeen ovi auki, ohut verho pitää hyttyset loitolla.
Ovi kiinni seuraavana aamupäivänä, kun aurinko kääntyy parvekkeelle, 
jossa lämpömittari huutaa hoosiannaa, eivätkä mittarin numerot riitä.
Samaan aikaan tuuletin päälle.
Siitä saan paksun pään ja nousevan lämmön tuntemuksia, vaikken ole suunnannut sitä itseäni kohti.
Pakko, muuten ei pysty olemaan.
Huoneessa plus 30 astetta.
Olen asettanut kauniin vesikarahvin ja lasin näkysälle, että muistan juoda.
Vettä kuluu!
Ja sen päälle hiki valuu!
Tekemiset ryppäissä ja taas iisiä telkkaria katsellen.
Myöntää täytyy, että vaatehuonetta ja komeroita on silti tyhjentynyt.
Myöhään iltaisin viety lähikaupan pakettiautomaattiin ja kiertoon maailmalle.
Samalla ruokaostokset tehty.
Kaupasta ei haluaisi lähteä pois ollenkaan, niin ihanan viileää siellä on.
Ruokahalu nolla.
Huomattu, että aamulla kannattaa syödä tuhdimmin, ei sitten tarvitse ravintoa miettiä ennen iltaa.
Joku kun kantaisi suuressa kylmälaukussa merenrantaan, syöksyisin uimaan!
Muuten en päivisin ulkona liiku, jos ei ole aivan pakko.
Aikaisin ei kerkeä, kun uni tulee yhden, kahden aikoihin öisin ja ottaa takaisin aamuista.
Ihan tulee Kreikka-ajat mieleen, kun ihmiset alkoivat pikkuhiljaa iltaisin valua näkysälle talojensa suojista.
Inventaariota tehdessä paljon on luettu omaa historiaa ja katseltu vanhoja kuvia.
Kun en valitettavasti jaksa täällä blogissakaan aktiivinen nyt olla,
annan tässä samalla helpon kiikun diy-ohjeen.
Vanhassa kuvassa jonka löysin, kuopukseni kikkarapää näyttää oliivipuussa riippuen, kuinka kiva siinä on kiikkua.
Ei tarvitse kuin napakka kangaspala kaksinkerroin laittaa, ommella kumpaankin päähän nauhakuja, pujottaa sieltä narut ja pieni lapsi kiikkuu kuin pussissa.
Kiikku on helppo ottaa retkille mukaan, ripustaa esim. puuhun.
Oli meillä aikoinaan kovassa käytössä.

Odotan kiihkeästi pääsyä maalle mummulaani.
Ihan pelottaa, kuinka siellä kukkani ja viljelmäni jaksavat.
Pois on nyt oltu kolme viikkoa, jos oikein muistan...
Mutta ensin vielä rakas velvollisuus.
Saan Sisun ensimmäisen kerran hoitooni viikonlopuksi, kun tytär palaa Kreikasta vasta sunnuntaina ja vävypoika lähtee reissuun perjantaina.
Toivottavasti me kaksi keski-ikäistä viihdytämme toinen toisiamme niin, 
että unohdamme tämän kuumuuden.
Pitää pistää Sisukalle matto myös parvekkeelle, saa nukkua yöllä sielläkin halutessaan.
Suunnittelin sinne itsekin kupoliteltan hankkimista, jonka suojassa voisin vapautuneesti nukkua öisin Eevan asussa ulkona. :)
Nyt iltaisin sängyssä pitää suggeroida itseään ajattelemaan jäävuoria, pakkaspäiviä ja pohjoistuulta, eikä auta sekään.
Tätäkin kirjoittaessani kämmenpohja liimautuu hiireen joka kerran, kun sen siihen lasken.
Sormenpäät näppäimistön kirjaimiin.
Hih, taisi tullakin jo selväksi, etteivät nämä älyttömän kosteat hellepäivät ole oikein minun kuppini teetä.
Samassa kuorossa muiden kanssa alkuvuodesta anelin kuumaa kesää viime kesän sateiden jälkeen, myönnän!
Mutta hei, joku tolkku! ;)
Kyllä näitä hyvin jaksaa pienen ryppään silloin tällöin ja nauttiikin niistä.
 Mutta tällainen useiden viikkojen putki vie kyllä mehut ainakin minusta.
Kun lämpölukemat alkavat laskea takaisin sinne max. plus 24-25 asteisiksi,
saa taas touhuta ja viettää päivät ulkosalla, ihanaa!
Mökkihöperöksihän tässä kohta tulee.

En marissut ja valittanut, enhän?
Kerroin vain päivistäni. :D

Kuinka sinä olet helteissä pärjäillyt?





















10 kommenttia:

  1. Niin hellyttävä tuo pieni keinuja! Ja koirulikin on niin söpö.
    Huh, helteet vievät nyt kyllä voimia.Olen koettanut juoda paljon, mutta samoin minullakin yöt menevät pyöriessä, kun ei ole saatu tuuletinta. Pikkuisen toivoisin, että lämpötila jo laskisi. Koetetaan kestää...
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi noita aikoja,mies täyttää jo 27! :)
      Ja Sisusta sain nauttia koko viikonlopun.<3
      Vielä joudumme jonkun aikaa ilmeisesti hikoilemaan.Koitetaan kestää!... :)
      Kiitos Piipe! <3

      Poista
  2. Et marissut :) Ihanat kuvat ja hyvä kiikkuvinkki! Aika kovaa on tää jatkuva helle, aamuisin ja iltaisin ulos, muu päivä sisällä... Vähän meinaa pinna kiristyä välillä ja tehdään vain välttämätön. Kaappeja oon minäkin kummasti jaksanut siivoilla, mutta siihen se sitten jää. Välillä merenrantaan hellettä pakoon. Minäkin uskaltauduin heittämään talviturkin mereen ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen. Shoppailupäivä äitini kanssa oli ihana, kyllä ilmastoiduissa kaupoissa jaksoi yllättävän hyvin pyöriä. Jaksamisia helteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä! :)Kaupoissa on ihana käydä kun siellä on hyvä ilmastointi!
      Minäkään en muista koska olisin viimeksi luonnonvesissä uinut.Nyt kuitenkin pulahtaisin mielelläni, jos löytyisi levätön ranta.:)
      Kiitos Hensku ja jaksamisia helteeseen sinnekin! <3

      Poista
  3. Täytyy myöntää, että ei ole minunkaan lemppareita, nämä tolkuttoman kuumat päivät. Oikein harmittaa, kun niin paljon olin suunnitellut kesään ja nyt ei jaksa mitään....pelkkä hengittäminenkin väsyttää....MUTTA eihän me valiteta...:)
    Suloinen kikkarapää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tuo kismittää kun tuntuu, että menevät päivät hukkaan kun ei jaksa tehdä mitään.
      Eihän myö... :D
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  4. Ei ole helle minun juttuni, varsinkin kun pitää lukea elokuun tentteihin. Yhtä tuskaa. Riku-koirakin on kovin kuumissaan, eikä jaksa lenkkeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla vielä sekin urakka...ei käy kateeksi kyllä näillä helteillä.
      Tsemiä täältä lähettelen.<3
      Sisukin on minulla nyt ollut pari päivää hoidossa ja ilmaisee kyllä jo pihalla, ettei nyt jaksakaan lähteä, sitten käännytään takaisin ja yritetään myöhemmin uudestaan.
      Kiitos Sussi! <3

      Poista
  5. Ihanat kuvat! Helle ei sovi minulle eikä koirilleni. Tällainen pitkä hellejakso passivoi ja kuivuus luonnossa huolestuttaa. Sellainen +23°C ja virkeä tuulenvire on suosikkini kesäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Passivoi ja tämä nihkeinen, tahmainen olo alkaa jo kyllästyttää. :)
      Puhumattakaan siitä kuinka luonto kärsii.
      Ihan samoilla aste-linjoilla höysteineen olen kanssasi! :)
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista