Sisu
Joskus tulevaisuudessa minusta ehkä tulee ihmislapsen mummi.
Ehkä ei.
Sen näkee sitten.
Nämä asiat kun eivät ole aina edes asianomaisten päätettävissä.
Yhtä kaikki, olen tällä hetkellä rakastava mummi yhdelle karvaiselle kaverille.
Joka tietysti on hiukan hassua, koska olemme kutakuinkin samanikäiset.
Koen kuitenkin vahvasti olevani sen mummi.
Ja niin sille puhunkin,"mummi sitä ja mummi tätä".
Sisu oli siis mummilla hoidossa tämän viikonlopun.
Opin ja hurmaannuin sen luonteesta taas niin paljon enemmän.
Esille tuli myös -luulen niin, tarkoin varjeltu salaisuus.
Sisulla on aivan varmasti yhteyksiä Nukku-Mattiin.
Olen nukkunut nämä yöt, jotka se on nyt täällä ollut, kuin tukki.
Ja kuinka ihanaa on herätä ja liikahtaa aamulla ensimmäistä kertaa ja siinä istuu heti vieressä suurikorvainen, musta kaveri, joka toivottaa kauniilla silmillään hyväthuomenet.
Sisuhan on kreikkalainen.
Se on viettänyt Kreetan kujilla elämästään suurimman osan kulkurina.
Kun minä hikoilin sisätiloissa, Sisu pötkötteli parvekkeella auringossa...
Kun en enää luottanut sen itsepäätäntävaltaan, patistin sen sisälle juomaan vettä ja köllimään hiukan varjoisammissa olosuhteissa.
Seikkailija se on myös!
Jos lenkit näyttivät urautuvan samoihin reitteihin, sehän ei Sisulle sopinut.
Olenkin nyt saanut aimo annoksen lähiseututuntemusta.
Uusia reittejä ja väyliä niiden välissä.
Kun olen Sisusta ajatellut, että noin kilttiä, sopeutuvaa ja lungia koiraa ei ole olemassakaan, oli ihan mukava huomata, että siitä löytyy myös päättäväinen puoli.
Kysymys "lähdetäänkö ulos"ei juurikaan aiheuttanut Sisulla havaittavaa innostusta, niin kuin se edesmenneellä Santullamme aiheutti.
Santtu olikin Kuopion poikia.
Kun taas sama asia kreikaksi kysyttynä "pame volta", napakalla painolla sai siihen vipinää.
Uusi asia minulle oli sekin, että kysymyksen jälkeen se köllähti juuri oikealle kyljelleen eteeni ja tarjosi takajalkansa tynkää proteesin laittamista varten.
Se on valloittava persoona.
Ruokaa se rakastaa!
Se tietenkin on hyvin ymmärrettävää, koska siitä ei aina Kreikan aikoina ollut takuita.
Fiksukin se on!
Suomessa se on ollut juuri sen tarpeisiin räätälöidyllä kuivamuona-ravinnolla,
joka on kelvannut paremmin kuin hyvin.
No, nyt ei kelpaa enää.
Korvatulehduksen takia antibiootti piilotettiin kuivamuoniin, johon lisättiin aina myös hiukan vettä.
Nyt ei mene nappulan nappulaa suuhun ja vävypoika toikin märkäruokapusseja Sisun tuodessaan.
Sen verran mummikin oli ovela, kun näytti ettei se oikein mielestäni juonut vettä tarpeeksi,
tein sen märkäruoasta vielä märempää, eli keittoa.
Siinä meni sitten hyvin pari desiä vettäkin kyytipoikana samalla.
Tuossa se vieressäni matolla tälläkin hetkellä köllöttelee.
Taitaapi tulla illemmalla iso ikävä, kun tytär hakee sen kentältä suoraan kotiin.
Saattaapi tuntua kodin neliöt hyvinkin tyhjiltä.
On nuo koirat vaan niin ihania.<3
Voi Sisu♥ ja tuo jalka...ihanaa, että on saanut avun♥.
VastaaPoistaMinähän olen Niilolle mami ja mies on pappa.
Olen joskus miettinyt, kuuntelevatko ihmiset, kun puhelen Niilon kanssa, kun olemme lenkillä. Tytär aina muistuttaa, että äiti, Niilo ON koira. No, tietysti ON ja hyvin sen tiedän, mutta hän on hyvin viisas koira..:)
Minäkin ollessani Sisun kanssa lenkillä höpöttelin sille koko ajan.😊
PoistaJa myös ajattelin,että parvekkeen ollessa auki naapurit varmasti pitivät minua aivan höpsönä vanhana tätinä,joka puhui sille muin pikkuvauvalle.
Onhan ne koiria,mutta onko suloisempaa ja aidompaa ystävää?
Kiitos Hannele!
...eli puhutaan heille edelleen...vanhana vähän höpsönä tätinä on mukava olla.
PoistaIhana kirjoitus ❤
VastaaPoistaIhana kuulla Jenni,kiitos!♡ Kiva,että poikkesit ja jätit kommentin.♡
PoistaVoi, ihana Sisu!! Ihastuin siihen tältä seisomalta. Voin arvata, että molemmille tulee ikävä...
VastaaPoistaKyllä oli hiukan haikea ilta,kun se ei enää ollutkaan siinä.
PoistaOlisitpa nähnyt,kun tytär tuli reppu selässä vastaan lenkillä (järjestimme näin kun Anna tuli lentokentältä) ja näkivät Sisun kanssa jälleen kuukauden erossa olon jälkeen!😊Sisu sai sellaiset hepakat,että minulle tuli kyyneleet silmiin.
Kiitos Pilvi!♡
symppis kaveri:)
VastaaPoistaKyllä!😊
PoistaKiitos Sussi!♡
Suloinen kyläilijä on luonasi. Onni on Sisulla, saanut turvallisen ja rakastavan kodin.
VastaaPoistaMukavaa että on hyvin kotiutunut Suomeen. Ei menettänyt luottamusta kaduilla eläessä,
luottaa ihmisiin.
Ihania ovat eläin ystävämme. :)
Sitä olemme usein ihmetelleet,että luottaa ihmiseen niin täysin,vaikka luulisi sen kokeneen myös vihamielisyyttä Kreetalla kulkurina.Se on niin liikuttavan kilttiluonteinen että sitä on vaikea kuvailla.
PoistaIhania ovat eläinystävämme!😊
Kiitos Tarja!♡
Voi ihanuus tuota suloista ja nimensä mukaisesti sisukasta kaveria ♥
VastaaPoistaKoirat ovat todellakin ihmisen parhaita ystäviä ja jättävät ikuisen tassunjäljen sydämiimme. Ikävä taitaa tulla teille molemmille ♥
Tuli kyllä ikävä.😊
PoistaSisun rauhallisiin ja viisaisiin silmiin kun katsoin,sulin aivan kokonaan.
Toivon, että sillä on vielä monta vuotta luonamme.♡
Kiitos Ansku!♡
Koirat ovat aina niin luottavaisia ja uskollisia ja siksi niin ihania. Sisu on niin suloinen karvakuono ja sillä on mitä lokoisammat olot siellä. <3 Olen aina pitänyt itseäni lemmikkieni mamina, mami laittaa vettä, tule mamin luokse jne. :-)) ~Katja
VastaaPoistaKyllä ne jotenkin meidän lapsiamme ovat nuo karvaisetkin kultsit?😊
PoistaSisu on tyttäreni silmäterä.
Kiitos Katja!♡
Ihanankuuloisia hetkiä mummilla ja Sisulla :) Näin kuumalla käy kyllä sääliksi karvakamuja, vaikka Sisu onkin ehkä tottunut näihin lämpöihin. Minä heitän välillä Viirun päälle kostean harsoliinan, ja sen alla se on ihan mielellään nukkunut. Minä oon myös kissoille aina ollut "äiti", ja aikamoisia mammanpoikia ne on olleetkin :)
VastaaPoista😊 Tytär kertoi kun kysyin,laitanko Sisulle kostean liinan välillä päälle,että vävy oli sille laittanut ja Sisukka oli ollut aivan nolona.😊
PoistaEn tajua,miten se tykkää kuumasta niin kovasti.
Terveisiä teidän pojille,kiitos Hensku!♡
I H A N A!
VastaaPoista♡Kiitos Satu!♡
PoistaIhana postaus! Eläimet on usein niin ihania. :)
VastaaPoista