Oma rakas paikkani.

Onko sinulle muotoutunut joku tietty paikka, sama kohta ja maisema johon aina palaat, vuodesta toiseen?

Minulla on ollut jo monia vuosia tämä oma paikkani maalla, navetan takana.

Ensin siinä oli kivi (näkyy kolmannessa kuvassa), jolla istuin ja katselin itsekseni maisemaa, edesmennyt Santtu-koirani saattoi olla seuranani. 

Sukulaisetkin sitä jo kutsuivat minun kivekseni.

Sittemmin kiven eteen kasvoi pieniä mäntyjä, enkä nähnyt niiden takaa enää mitään.

Vaihdoin tuoliin.

Tuossa, yleensä ilta-auringossa istuessani, minulla on kaikki hyvin.

Siitä minulla ei ole kiire mihinkään, ajatukseni ovat lempeät ja kirkkaat,

 puhdistun kaikista huolistani.

Yleensä nousen vasta, kun aurinko on jo laskenut metsän taa.

Ajan saatossa tuohon viereen, männyn juurelle on muodostunut tuollainen "alttari"minulle, johon kerääntyy kaikenlaista.

Isäni aikoinaan laski siihen ensin löytämänsä pöllönmuotoisen kiven katselemaan laskevaa aurinkoa,

ajatteli siitä hakata sen pöllön joku kaunis päivä.

Pöllö on edelleen niillä sijoillaan, kivitaiteilija jo edesmennyt hänkin.

Puuta vasten nojaa myös vanha käppyrä katajan varsi, jonka keskelle on jäänyt katajan kasvaessa suuri kivi kiinni.

Löysin sen metsästä. Hieno.

Paljon ruosteisia maatalon töissä tarvittavien esineiden palasia, joita on löytynyt milloin mistäkin.

Siihen hautasin edellisenä kesänä pienen oravankin,

 jonka mäyrä sittemmin oli kaivanut ylös...

Paljon aiemmin, lapsuudessani, tuossa kirmasi vaarini hevonen.

Alue oli sille aidattu. 

Ei riiviö päästänyt minua ja sisartani juoksemaan alueen läpi metsänlaitaan, josta olisimme päässeet ystävättäriämme tapaamaan.

Aina piti odottaa Ville-pappaa pitämään raisua hevosta aloillaan, että pääsimme ohi pujahtamaan.

Raiha sen nimikin oli.

Sekin jo laukkaa vihreämmillä niityillä, saan olla rakkaassa paikassani aivan rauhassa.


Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

Vexi Salmi

Rauhallista ja mukavaa viikonloppua! <3