perjantai 4. tammikuuta 2019



Aamulla herätessäni ulkona oli niin kaunista öisen lumisateen jälkeen.
Suunittelin lähteväni kuvausretkelle heti aamiaisen jälkeen.
Tuhlasin aamupuuron kanssa kuitenkin liikaa aikaa hiljaisuudesta nauttien.
Vettähän siellä tihuutteli, kun ennen puoltapäivää lähdin.
Oli palattava hakemaan sateenvarjo matkaan.
Ja oli se kaunein lumihuntu kerennyt sitten sulaa puiden oksilta.
Seepiasumusta ja harmaansinisestä sain rannassa kyllä nauttia. 






 


Tällaiset pysähtyneen tunnelmaiset päivät ovat oivia vanhojen valokuvien katseluun.
Muistot kuljettivat minut lapsuuteni pihapiiriin.
Synnyin Helsingissä vuonna 1962.
Asuimme elämäni ensimmäiset viisi vuotta Mannerheimintien pienessä kaksiossa.
vanhempamme, minä ja pikkusisareni.
Asfaltin ja betonin keskellä meillä lapsilla oli kuitenkin tiivis ystävyys ja pihaporukka.
Muistan, että äiti katsoi ikkunasta 
kun minä ja pikkusisko ylitimme Mannerheimintien,
mennäksemme toiselle puolelle Ruskeasuon leikkipuistoon.
Siellä saimme myös ruokaa soppatykeistä omiin Sarviksen kovamuovisiin,
neliskanttisiin lautasiimme.
Liikenne on ollut jotain ihan muuta kuin nykypäivänä Manskulla.
Ystävien kanssa kävimme laulamassa nallekarkkien toivossa talomme kivijalassa sijaitsevassa ruokakaupassa.
Muistan vieläkin miltä siellä tuoksui,
jauhettu kahvi päällimmäisenä.


Yllä minä (tuo nauravainen, toinen vasemmalta) ja
saman talon tyttöset nauttimassa sisäpihan auringosta.


Tässä koko talon lapset ja nuoriso.
Minä ujona alaoikealla.
 Nuorin, eli pikkusiskoni vanhimman sylissä.


Leikkikoulua kävin Pihlajantien leikkikoulussa.
Edelleen hyvin muistan ihanan leikkikoulutätimme ja nuo leikkikodin kalusteet,
tykkäsin kovasti niillä leikkiä.
(minulla nalle sylissä)
Päälläni kuvassa äidin virkkaama turkoosi liivihame,
siskollani oli samanlainen.
Yhdessä joulu tai kevätjuhlassa (tätä en muista) johdin jonon kärjessä,
 tanssahtelevia lapsia aina yhä uudestaan ja uudestaan ympyrää
siihen asti,
 että opettaja tuli viimein ohjaamaan minut ja muut takavasemmalle,
niin kuin alkuperäinen tarkoitus olisi ollut.
Ilmeisesti en halunnut vielä lopettaa esiintymistä, kun vanhemmat niin kovasti taputtivat.
Eräs kasvatustieteiden opiskelija seurasi minua leikkikoulussa viikon,
 haastatteli vanhempiani ja teki ilmeisesti lopputyönsä aiheesta.
Harmittaa ihan vietävästi, etteivät vanhempani älynneet pyytää kopiota työstä.
Miten mielenkiintoista olisi ollut saada lukea se.
Ympyrä on sikäli sulkeutunut, että tyttäreni työskentelee nyt leikkikoulunopettajana samalla alueella.

Tämmöistä tänään.
Toivottelen mukavaa viikonloppua!<3

10 kommenttia:

  1. Voi ihanuus, mitä muistoja! Me samana vuonna syntyneet sielunsiskot olemme eläneet hyvin erilaisen lapsuuden: sinä siellä pääkaupungissa (jossa itse kävin eka kertaa ehkä 8-9-vuotiaana),minä maaseudulla. Paljon minullakin oli leikkikavereita, kun serkut asuivat samassa pihapiirissä ja veljienkin kanssa touhuilin. Mummo hoiti meitä pieniä vanhempien ollessa työnsä äärellä. Muunlaisesta hoidosta en tiennyt edes uneksiakaan. Yhden sortin "leikkikoulu" oli Arja-tädin luotsaama Tenavatuokio. Ihastuin ohjelmaan ja monesti haaveilin pääseväni olemaan yksi Tenavatuokion lapsista. Arja-täti teki lasten kanssa niin ihania juttuja ja muistan itsekin ratsastaneeni lattiaharja hevosenani, kun ohjelmassa lapset leikkivät ja lauloivat Hei laukkaa ratsu-Reima. Aika hauska juttu, mutta luulen juuri Arja-tädin vaikuttaneen myös omaan ammatinvalintaani, sillä työurani olen tehnyt lasten parissa.
    Kiitos, kun jaoit nämä suloiset lapsuusmuistot kuvien kera tänne meidän iloksi. <3 Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi sielunsiskoseni Piipe!<3
      Meilläkin sisareni kanssa oli se onni, että olimme joka kesä pitkät pätkät maaseudulla, mummulassa,kun vanhempamme olivat töissä.Olen usein ajatellut, kuinka erilainen ihminen olisin, jos tätä mahdollisuutta ei olisi ollut.
      Minäkin muistan Arja-tädin hyvin! :) Hienoa, jos hänen innoittamana olet suuntautunut tuolle hienolle uralle.
      Oli tosi mukavaa, kun jaoit kanssani nämä muistosi.<3

      Poista
  2. Kauniita sumuhuopa-talvikuvia ja pilkkimieskin kuvassa. Vanhat kuvat ovat niin nostalgisia ja minäkin koetan skannata omiani talteen koneelle. Mustavalkokuvat kestävät hyvin aikaa mutta värikuvat eivät. Tuo leikkikoulutoiminta oli ennen päivähoitolakia ja minä kävin jossakin kesäleikkikoulussa muutaman kerran viikossa, että mummo sai sen ajan levätä :). Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Beate56!<3 Taisinkin käyttää vanhanaikaista termiä, leikkikouluopettajiahan ei enää tosiaan olekaan, heillä on ihan toiset ammattinimikkeet.:)
      Toivotan sinulle mukavaa alkavaa viikkoa!<3

      Poista
  3. Ihanat sumukuvat!
    Ja muistot, vanhat kuvat, oi oi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!<3 On noissa paperikuvissa ihan oma hohtonsa. :)

      Poista
  4. Pysähtyneisyys on ihan parasta tällaisena vuodenaikana. Monta päivää on minullakin kulunut vastaavissa tunnelmissa tässä vuodenvaihteessa. Hauskoja vanhoja valokuvia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! :) Onneksi meillä suomalaisilla taitaa olla ihan oma tapamme viettää näitä pitkiä pimeitä aikoja.Enimmäkseen hautaudumme puuhastelemaan hissukseen koteihimme.
      Kiitos Pilvi!<3

      Poista