Jotain erityisen hurmaavaa on mielestäni pienen lapsen naurussa.
Sellaisessa aidossa ja onnellisessa.

Toinen asia joka vangitsee huomioni on se, miten pienet lapset ilmaisevat itseään esim.piirustuksissaan.

Siivoilin kaappejani tänään ja vietin pitkän tovin katselemalla

lasteni piirustuksia vuosien varrelta.
Olen säästänyt ne kaikki.

Miten hienoja yksityiskohtia, 

ja piirtäjän luonnetta kuvaavia juttuja niistä löysinkään.

Tässä postauksessa kuopukseni tuotoksia, esikoiselta en nyt kerennyt tähän

lupaa kysymään, joten niitä en tässä julkaise.

Olen onnellinen, että isäni taiteellisuus on kauttani periytynyt kummallekin lapselleni.

Tuo pakkasherra yhdessä kuvassa jäi vissiin meiltä tänä talvena vierailematta.

Yllä ilmiselvä Tyrannosaurus rex, hienosti parilla viivalla 

n.kolmivuotiaan silmin. :)

Siivotessani löysin myös LP- levyn kannen,

jonka olen piirtänyt.

Isäni teki työuransa mainosgraafikkona, 

ja hän suunnitteli paljon mm.levyjen ja kirjojen kansia.

Kahteen lasten levyyn saimme sisareni kanssa piirtää kuvat.

Olin itse jo siinä iässä, jolloin alkaa olla tärkeää, että kuva on hieno.

Olin jättänyt taakseni jo sen hulvattoman vaiheen,

 jolloin syntyvät ihanimmat lasten piirustukset.

Kun he vain luovat, eivätkä mieti aikaansaannostaan kriittisesti.

No, tarinassa kävi niin, että isäni ei laittanutkaan

sitä kyseenomaista piirrostani levynkanteen, 

vaan valitsi siihen paljon pienempänä piirtämäni kuvan (alla).

Olin siitä hyvin loukkaantunut isälle, 

koska 2-vuotta nuoremman siskoni kuva kyllä kelpasi sellaisenaan.

Tässä taas yksi asia, jonka ymmärrän nyt aikuisena oikein hyvin,

olisin itse nyt isäni paikalla täysin samaa mieltä asiasta.

Piirrokseni, joka päätyi levynkanteen on aivan ihana, eikö? :)

Muistaisinpa vaan, minkä eläimen mielestäni siinä piirsin.

Mukavaa viikkoa!<3