Ikkunasta näkyi niin hieno sumu herättyäni,

että tuli aamupalan kanssa kiire.

Kamera mukaan ja rantaan.

Usva, sumu.

 Jo sanoina niin kauniit.

Tällaiset hiljaiset ja kerrokselliset näkymät ovat mielestäni niin taianomaiset.

Jos sumusta ja usvasta sanoina pitäisi jompi kumpi valita merelle,

valitsisin usvan.

Sumu mielestäni leijailee taas peltojen yllä.

 Meitä ei ollut kuin hiljaisuus, minä, ja yksinäinen koskeloherra.

Näin sakeaa usvaa en ole aiemmin tainnut rannassa nähdäkään.

Koskelo lipui hiljaa lähemmäksi

 ja minusta tuntui jotenkin unenomaiselta katsella sen tuloa.

Yht'äkkiä se kiihdytti.

Nousi.

Ja sukelsi.

Sen noustessa takaisin pintaan huomasin,

että sukellus oli ollut onnekas.

Pidemmältä katsottuna kala näytti pieneltä kampelalta.

Koskelo ei kuitenkaan halunnut jakaa ruokailuaan kanssani,

otti siivet alleen

ja nielaisi kalan kauempana minusta.

Rauhaisaa viikonloppua!<3<3