Joka aamu naurattaa, kun vaa'alle ilmestyy jyrkkä nousu pitkäaikaiskäyrässä joulunpyhien aikaan, onneksi käyrä lähtenyt laskuun ja lähenee nyt taas ennen pyhiä tilannetta.

Tuntuu, että koko ajan nälkä, kun elimistö ihmeissään, että missä sokeri?

Kolmatta päivää ilman herkkuja, lähinnä nyt mennään hyvin vähillä hiilareilla ja pienemmillä annoksilla, olen syönyt ihan liikaa kerralla jo pitkään 

ja vatsalaukkua pitää nyt supistella.

Onneksi pikkusisko Tanskassa jo pro tässä, ja lähettelee ihania ruokaohjeita. 

Siskokulta niin hoikassa kunnossa kuin nuorena tyttönä ikään siippansa kanssa, kun ovat karppailleet jo pidempään, välillä taukoja pidellen.

Ja ennen kaikkea kuulemma veriarvot paremmat kuin pitkään aikaan ja vointi hyvä.

Eilen tein kukkakaaliriisiä ja broilerikastiketta siskon ohjeella.

 En ollut aiemmin kukkakaaliriisistä kuullutkaan, kesäkurpitsaspagetin opin jo viime vuonna, kumpikin loisto lisuke!

Ison kukkakaalin vedin tehosekoittimessa pieneksi muruksi ja paistoin sitten pannulla mausteineen. Ihan ajoi riisin asian ja maukkaampaakin tietysti.

Aamuisin syön pari palaa ruisleipää juustolla, siitä en luovu.

Lihaleikkeleet olen jättänyt ostamatta nyt kokonaan.

Pitääkin paistaa munakoisosta herkkuleivänpäällistä pitkästä aikaa,

jo vuosia sitten ystävän vinkkaama ohje.

Munakoisoviipaleet itketetään suolalla, paistetaan hyvässä öljyssä ja ladotaan hunajan, balsamietikan ja puserretun valkosipulin kanssa lautaselle kerroksittain, annetaan maustua päivä pari ja kieli siinä ruisleivän päällisenä mukana menee.

Yritän keksiä uusia juttuja vihanneksista, onneksi rakastan esimerkiksi kaikkia palkokasviruokia, linssejä, kiknerneitä, vihreitä papuja jne. 

Vihreät pavut wokattuina esimerkiksi valkosipulin kanssa, ou jee!

Linssi-ja kikhernesoppa on kuulunut menuun meillä jo Kreikan vuosilta asti.

Ja salaatit! En valehtele kun sanon, että voisin elää pikän ajan pelkillä ruokaisilla salaateilla.

En tarkoita mitään "kaksi salaatinlehteä ristiin"- lautasia, vaan kunnon, täyttäviä ruokasalaatteja. Tonnikalalla, fetalla, mozzarellalla, kanalla jne.

Olen tunnesyöjä.

Enkä ole parhaimmillani talvisin.

Joten, nyt kuudenkympin korvilla (vuoden päästä) huomaan, että kyllä tarttuu nämä talvipöhnässä herkutellut ylimääräiset naiseen. 

Talvipöhnällä kuvaan tätä oman itseni olemusta talvisin.

Eroa kesäminään on kuin yöllä ja päivällä.

Kesällä olen energinen ja toimelias.

 Talvisin, voisin sanoa jopa, että säästöliekillä mennään.

Nyhjäännyn ja tympäännyn helposti. Keksimällä keksittävä tekemisen intoa.

Ja ajatukset kuin varkain hiipivät syömiseen...ja ajatuksesta sitten toimeen.

Hetken mukavaa kun suussa hyvää.

Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ennenkin, ja nyt tuntuu taas siltä, että onnistun tässä.

Kymmenen kiloa voi joutaa pois ennen kesää, ja siitäkin olisi vielä matkaa aiempiin kiloihini, mutta tolkku kaikessa. Kymmenen riittää minulle.

Ja eihän se hoikistuminen pysy, jos ei tee jatkuvaa ruokaremonttia, ja siihen nyt pyrin.

Kuulun nivelrikko sukuun, nyt on juuri oikea aika keventää esimerkiksi polvien kuormitusta, kun eivät vielä oireile.

Sisko kertoi, että omat lonkkasärkynsä katosivat kuin tuhka tuuleen uudenlaisen ruokavalion ja keventymisen myötä.

Latasin nämä kuvat tämänpäiväiseltä ulkoilulenkiltäni, ja lähti lentoon tämä aihe ihan eri suuntaan kuin alunperin piti. 

Seurailin koskeloiden touhuja rannassa, harmaus luo oman haasteensa saada edes jotenkin hyväksyttäviä kuvia otettua, puuroksi meinaa mennä.

Laitan tämän postauksen loppuun luvalla myös pari hienoa kuvaa, joita olen sukulaisilta saanut tässä pyhien aikana.

Viikonjatkoja!<3

 

 

Vähän ennen joulua sisko lähetti Tanskasta näin aurinkoisen maisemakuvan.

 

Joulunpyhinä hän kuvasi haikaraa ja voi, punarinnan! 

Siskontytär taas laittoi kuvan Kuopion suunnalta, upeaa talvista maisemaa!