Pelargoniani muuttivat eilen mukanani kaupunkiin mummulan porstuasta,

 kun palasimme maalta.

Isossa kestokassissa oksia taittui ja kukkapalloja vaurioitui.

Nipsin sieltä täältä painavia kukintoja myös maljakkoon siistiessäni kukat ruukku kerrallaan ikkunan eteen.

Ja,

 hetken oli kuin kesä olisi palannut, kun vielä aurinko paistoi niihin niin kauniisti.

Tiedän surukseni sen, etteivät enää kohta ole tuossa kunnossa,

 kunhan nyt edes nuo kymmenet nuput vielä kerkeisivät aukaista.

Saadakseni niiden vehreydelle lisäaikaa, niitä varmasti kannattaisi pitää parvekkeella pakkasiin, mutten jaksa ruveta siirtelemään niitä sitten öiksi sisälle.

Ovatpa nyt tuossa ilonani niin kauan kuin jaksavat loistaa.

Tsemppaamme sitten toinen toisiamme talven pimeillä seuraavaa kevättä kohti. :)

Minulla on maalla vielä suuret vehreät puskat minttuakin.

Nappasin kimpun mukaani, kun alkoi pitkästä aikaa tehdä mieli kreikkalaisia lihapullia.

Tuore minttu käy mitä mainioimmin lihapullien mausteeksi, 

jokainen Kreikan kävijä tämän tietää.

Uunivuokaan niiden kanssa lähti mukaan peruna-ja porkkanalohkoja, omia papuja, pitkiä sipulisiivuja,

tomaattimurskaa, pippuria,laakerinlehtiä, suolaa ja kasvisliemikuutioita ja tietenkin suurempi kuin aimoannos oliiviöljyä Kreikan malliin.

Nautiskelimme kuopuskikkarapään kanssa päivälliseksi fetan ja kreetalaisen kuivutetun ohrakorpun kanssa, jota dipataan liemeen ja kerätään herkkumaut suuhun.

Ruokaillessani selailin samalla postin tuomaa mainoslehtistä.

Voi hyvät hyssykät!

Kesäisten pelargonia- tunnelmien jälkeen minut heitettiinkin jo keskelle joulua lokakuun lopulla!

Ei ole mikään ihme, että nykyihmisellä on haasteita pysyä henkisesti eheänä ja koossa.

Kiire, hektisyys, älytön aistien stimulointi ja tämä, ettei tulevia aikoja ja juhlia kohden saisi enää mennä hissukseen ja omassa rauhassaan.

Kyllä pitää kilpailu kaupan alalla huolen siitä, että pitäisi olla ainakin sesongin verran ennen h-hetkeä valmiina!

Ja tämähän ei ole sitä ennenvanhaista ennalta valmistaumista,

 kun tarpeita oli varastoitava ja säilöttävä pitkin vuotta, jos niitä jouluunsa halusi.

Mutta, pitäisikö minun nyt tosiaan tästä juuri kesän hyvästeltyäni singahtaa  joulukoriste-ostoksille...

Huomaan, että oltuani paljon maaseudulla luonnonrauhassa ja metsässä,

aidon asian ytimessä,

minua suorastaan ilettää tämä nykykoneisto, jossa pieni ihminen häviää rattaisiin ja

unohtaa kohta itse sen, mikä on tärkeintä.

Mitäpä, jos yhtäkkiä lopettaisimmekin kokonaan turhan kuluttamisen,

 kaikki me tällä pallolla.

Tarvitsisiko enää kehitellä kalliilla rahalla robotteja ja muita korkean tekniikan härpäkkeitä suoltamaan hyödykkeitä ja krääsää markkinoille, 

jospa vaikka ohjautuisivatkin nekin rahat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Nyt lopetan, ennen kuin lähtee kokonaan laukalle tämä sormi tässä näppäimistöllä. :)

Mukavaa viikon jatkoa! <3 <3