Sydän mielisi runoksi rustata nämä ajatukset ja tunnot.
Kaiken kaihoisan kauniin, mitä silmät näkevät.
Taas on ilta.
Niin päivällä, kuin vuodellakin.
Muistoja työntyy pellonlaidassa katselijan mieleen.
Kuinka oli kaunis kesä, vihreät lehdet ja kukkaset.
Oli iloa, onnea ja auringon lämpöä.
Tuon saman auringon, joka nyt maalailee kuparikullallaan pellon, puut ja kaiken.
Kävelen hiljaa takaisin talolle päin, vilkaisen vielä olkani yli,
aurinko on jo mennyt ja yksinäinen heinäntähkä hävinnyt pimeään.
Sisällä sytytän lampun eikä ikkunasta näy enää muuta kuin sen varjo.
Ollaan saatu tänä syksynä nähdä ihania auringon nousuja ja laskuja♥
VastaaPoistaUskomattoman upeita ovat olleet!
PoistaKiitos Hannele! <3
Kauniita kuvia, etenkin tykkään tuosta viimeisestä.
VastaaPoistaPienet lamput ja kynttilät tuovat tunnelmaa pimeneviin iltoihin♥
Varsinkin juuri pöytälamput ja kynttilälyhdyt minunkin mielestäni antavat suloista tunnelmaa pimeisiin iltoihin.
PoistaKiitos Sirpa! <3
Voi miten kaipaankaan auringonnousujen ja -laskujen katselemista. Meillä ne kuuluvat vahvasti veneilykauteen, sillä ei niistä täällä metsäisissä kotimaisemissa oikein pääse nauttimaan :)
VastaaPoistaKauniit kuvat ja tunnelmallinen teksti kolahtivat suoraan sydämeen ♥
Kiitos Ansku,ihanaa kuulla, että kosketuit!<3
PoistaEn minäkään täällä kotpuolessa näe noita laskuja, enkä nousuja.Ne vaativat avaraa maisemaa alustakseen. Puut ovat täällä minullakin edessä. :)
Kiteytit hyvin syysfiiliksen, ihana käpertyä hämärän tullen kotiin:) Upea tuo eka kuva!
VastaaPoistaTuosta ekasta olen minäkin otettu. :)
PoistaVasta ladatessani koneelleni huomasin, kuinka hienon tunnelman sain siihen vangittua,vesipisaraa myöten.
Kiitos Hensku! <3
Niin kaunista ja runosi kosketti. Niin mielelläni samoilen luonnossa ja saan sieltä voimaa elämään.
VastaaPoistaKiitos Beate56!♡
PoistaLuonto on myös minulle elinehto.Jos ahdistaa tämä nykymeno,tietää missä mieli asettuu oikealle taajuudelle ja rauhoittuu.Metsässä ja luonnossa yleensäkin.