Viikkoon mahtuu, eikä aina mene niin kuin Strömsössä.
Alkuviikosta alkoi päätä särkeä. Luulin ensin, että nämä kirkkaan aurinkoiset talvihanget sen aiheuttivat.
Mukaan tuli huimausta ja kipu asettui otsalle.
Torstaina kävin lääkärissä ja katsoimme ultralla poskiontelot. Tällä kertaa siellä ei näkynyt mitään tulehdukseen viittaavaa.Lääkäri sanoi, ettei otsaonteloon näe ultralaitteella.
Sovimme, että palaan heti, jos nousee kuumetta ja muutenkin jos ei poistu tuntemukset viikossa. Samat kortisonisuihkeet ja limakalvoja rauhoittavaa lääkettä, jotka sain poskiontelontulehdukseen joulun jälkeen.
Perjantain olin pois töistä ja lepäilin. Päässä surisi ja humisi ja paineentunne siirtyi lauantaina otsalta ohimoille.
Ulkona mitä upein ulkoilusää, ja minä makoilin isännän sohvalla, jonne olin siirtynyt potemaan.
Aina, kun ei saa selkeää vastausta lääkäriltä, missä mennään, huoli painaa mieltä omituisten oireiden tähden.
En tiedä, mikä päätäni vaivaa. Kipu ei enää ole kovaa, sellaista pantamaista jurmimista.
Nenästä ei valu mitään ja verenpainekkin minulla ollut aina enemmänkin matala kuin edes normaali. Kollega osasi epäillä mahtijumia niskassa ja hartioissa.Olen nyt päätynyt uskomaan tähän, koska en halua miettiä niitä muita vaihtoehtoja. Olen kärsinyt tinnityksestä jo vuosia, korvahermon vaurion takia ja olen siihen tottunut. Tämä sirinä on ollut kuitenkin ihan omaa luokkaansa.
Mutta se siitä, nyt mukavimpiin aiheisiin.
Näitä kauniita lumipintoja kuvailin jo viime viikolla ja mahtui mukaan hurmaava iltataivaskin.
Tämän viikon tulppaanit, kun olivat vielä neitokaisia. Nyt ovat jo saavuttaneet vanhuudenpäivät ja kauniin pergamentin ohuen olemuksen.
Kaihoisasti katselin isännän parkkipaikalta metsään päin, kun hän lähti ajamaan minua omaan kotiin tänään. Aivan vahingossa valikoitui säädöistä vielä mustavalkoisuuskin.
Minkäs teet, pakkanen otti päänsärkyiseen otsaan niin ilkeästi, vaikka oli pipokin tietysti syvällä silmillä, että ulkoilut jäivät nyt tältä viikonlopulta.
Ja se ihanin asia.
Voitin jokaisen kauniista pitävän unelmablogin Koti meidän arvonnassa Anna Taipaleen kirjoittaman Sydän juttu-kirjan.
Kirja kannustaa lähtemään tielle oman arvon löytämiseen ja sitä kohti, mikä itselle on tärkeintä. Oppimaan rakastamaan itseään aidosti.
Kirjassa on esteetikolle myös kaunista katseltavaa (kuvat Paula Ojansuu ja maalaukset Manuela Bosco).
Tuhannesti kiitoksia vielä Tuija! <3
Tämä onnenkantamoinen tuli niin oikeeseen hetkeen sinne sohvanpohjalle selailtavaksi ja ihasteltavaksi.
Hyvä pitää pistää kiertämään, täytän tässä lupaukseni Seijalle. <3
Minäkin Rakastan tätä Jatta Krögerin puu- taulua.
Poikani törkkäsi kukkaruukkuun kurpitsan siemenen ja mitäpä muuta tämä alkava kevään aika saisikaan aikaan? :)
Kun en päässyt luontoon, kaivoin pitkästä aikaa inspisvihkoni esille. Tälläkin tavoin pääsee lentoon, vaikka sohvannurkalta käsin. Ei tarvitse kuin valita sadoista, valmiiksi talteenotetuista kuvista ja alkaa liimailla sen hetkisen tunnelman mukaan.
Huomenna uutta viikkoa kohti.
Hurjia tuulisia pakkaspäiviä ja helmikuun loppua kohti.
Itselleni toivon, että jätän tämän pääepisodin helmikuun vietäväksi ja teille kaikille muille
Mukavaa viikkoa ja kaikkea hyvää! <3 <3
