maanantai 19. helmikuuta 2018




Onnea on vapaapäivä maanantaina.
Onnea oli upea ulkoilusää viikonloppuna.
Onnea on jokainen aurinkoläiskä seinällä kotona kun kello on jo yli viisi!
Onnea on kotiruoka ja uusi lehti.
Onnea on puhtaan pyykin tuoksu, onnea myös pakkasessa raikastuneet petivaatteet.
Onnea on ulkoilun jälkeen upottaa kädet kuumaan tiskiveteen.
Onnea on kirkkaat ajatukset.
Onnea on osata iloita.
Onnea on huomata lapsille siirtynyt rakkaus eläimiin ja luontoon.Tyttären instagramissa kuva eläinten oikeuksia puolustavasta marssista.
Onnea on hyvä mieli siitä, että huomioi metsässä, kuinka talipalloja ja siemeniä jo odotettiin.
Onnea on tänään niin moni asia.

Kävin allekirjoittamassa -Suomeen paras eläinsuojelulaki- täällä

Mukavaa talvista viikkoa! <3 <3


Pakkaspäivä

Ajatteli tehr hyvä tyä
ja täyttää lintulaura.
Se o flunssa tähre jääny
kokonas hoitamat.

Tyhjäks oli päässy,
pelkkää pakkaslunt
se oli täyn ja jälkii.
Häpesi saamattomuut.

Laitoi sit laura täytee
aurinkokuka siämenii.
Oli niinko olis tehny 
jotaki oikee hyäryllist.

Mut sit mää näi varikse,
soli mahhas myäte lumes
ja poimi siält jottai,
tilhilt puronneit marjoi.

Varis kai oli ollu seki,
polu viärine roskakori
oli tyhjätty ja tutkittu,
mut roskat oli jätetty.

Henkis pysymises o tyä
talve lumes ja pakkasis.
Toivosi et tintit tiputtas
eres jottai varikselleki.

Vai pitäskö mu kummiki
laittaa niiil ikioma?
Vai kiältäskö taloyhtiö?
Mää vähä luule sillai.

(-tee-keskustelu 24)


                            





























lauantai 17. helmikuuta 2018




Auringonvalon kaipuu ja mahti talviaikaan on valtava.
Ajattelin tänään tiukan viikon jälkeen vain katsella talviurheilua isännän kanssa ja
ottaa iisisti.
Ja sitten alkuiltapäivästä aurinko ilmestyi!
Minulla ei ole enää koirakaveria, joka lähtisi ulkoiluttamaan emäntää,säällä kuin säällä.
Tänä päivänä se on aurinko, joka pistää naiseen vipinää.
Enkä pettynyt tälläkään kertaa, että vaihdoin sohvalla lököilyn ulkoiluun.

Reitti on tuttu, niin monet kymmenet kerrat kävelty.
En kuitenkaan ole koskaan kävellyt sitä tismalleen samalla kellonlyömällä, eri vuodenaikoina.
Aina on varjot ja näkymät erilaiset, aina on uutta ihasteltavaa.
Pupujen ja ketun jälkiä.
Pitkiä varjoja ja aavistusta keväästä.
Linnunlaulua ja ihastuttavaa lämpöä poskilla tällä kertaa.

Koen, että rintakehäni on kuin puu.
Stressin ja paineen alla sen oksat käpristyvät runkoa vasten.
Luonnonhelmassa yksin, kun ympärillä on hyvää ilmaa hengittää ja avaraa näkymää silmänkantamattomiin, puun oksat alkavat hiljaa avautua. Ne ojentautuvat täyteen mittaansa, silmuista avautuu vihreitä lehtiä ja valkoisia kukkia.
Kotiin luontoretkiltä palaa aina puu, jonka lehvistö havisee hiljaa lempeässä hyvänolon tuulessa.










































keskiviikko 14. helmikuuta 2018





Hyvä ystävä on kuin oman sielun heijastuma

Hyvää Ystävänpäivää! <3



sunnuntai 11. helmikuuta 2018



Taas niin rauhallinen sunnuntai, laskiaissunnuntai.
Metsässä olivat pikkulinnut syöneet jo kaikki 8 talipalloa puiden oksilta, pitää käydä ostamassa lisää.
Olen aika vähän poltellut tänä talvena kynttilöitä kotona, tänään tuli siihen mieli.
Kun en pulkkamäkeenkään lähtenyt, juhlistettakoot päivää niillä.
Jotkut hassut joulunjälkeiset tämä toinen talvinen juhlapäivä minussa muutenkin herätti, kun glögimukilliseenkin ajatus meni.
Ihanaa, melkein kahdeksan tuntia vielä valveillaoloaikaa jäljellä, ei suuria suunnitelmia, olla vain ja mukavia puuhastella.
Ai että, tykkään tuosta uuden imurini lisäsuuttimesta! Joku turbosuutin, joka imuroi ja "tamppaa" matot niihin takertumatta.Imurointikin on mukavaa kunnon laitteella.
Iso tyhjä taulukangaskin ja akryylivärit odottavat, idea valmis, mutta pelottaa liiaksi aloittaa.Pelottanut jo monta kuukautta.Aina päätän uskaltaa, mutta en sittenkään.
Pelkään, että odotus lopputuloksesta ja todellisuus eivät tule kohtaamaan. Pelottaa pettyä pahasti.Vielä voin kuvitella, että ehkä osaan, kun en ole aloittanutkaan.
Ehkä tänään vielä tyydyn vain kalustemaalilla sutimaan komerossa odottavan lokerikon pikkuesineille.
Nyt kuitenkin menen valmistamaan päivällistä. Jotain niinkin juhlallista kuin jauheliharisottoa! :)

Mukavaa laskiaissunnuntain jatkoa! <3 <3


















torstai 8. helmikuuta 2018



Tässä meidän ihmisten elämänpäivien rinnalla tapahtuu niin paljon kaikkea mielenkiintoista eläinten elämänpäivien taholla.
Tänään seurasin suurella innostuksella Helsingissä varista. Se lennähti muina lintuina jotain suurehkoa löytämäänsä makupalaa nokassaan kantaen, suoraan jonkunnäköiseen hormiputkeen. Tässä vaiheessa se naulitsi mielenkiintoni.Että osaa lintu mennä piiloon syömään, ettei joudu nahistelemaan löydöstään muiden kanssa. Wau!
Kunnes hämmästykseni kasvoi astetta suuremmaksi. Ilmiselvästi harakka oli jostain takavasemmalta kuitenkin huomannut veli variksen harhautusoperaation. Se lennähti putken päähän ja niska kyyryssä yritti tihrustaa sinne sisään. Minua jo nauratti.
Harakka vaapotti ja vaapotti putken suulla ja välillä kurkki sinne sisään. Uskallus ei kuitenkaan riittänyt mennä perässä. Olisikohan lintujen hierarkiassa variksilla suurempi mahti?
Minun oli ihan pakko nähdä esityksen lopputulema.
Varis kun oli putkessa syönyt rauhassa syötävänsä, se pölähti ulos ja näytti jopa voitonriemukkaalta levittäytyessään siivilleen ja porhaltaessaan hölmistyneen harakan ohitse matkoihinsa.
Minun oli vielä katsottava, menisikö harakka nyt etsimään putkesta jämiä, mutta ei.
Ilmeisesti se ei joko uskaltautunut, tai sitten se ei kykene "ajattelemaan" mahdollisia jämiä, näkemättä niitä.
Postauksen kuvat ovat parin viikon takaiset, toisesta variksen ruokailutilanteesta.

Minä tykkään variksista ihan hirmusti. :)

Mukavaa alkavaa viikonloppua! <3












tiistai 6. helmikuuta 2018



Wc.n oven viisauksia meillä kotona


Shhh...


Minusta näkyi korva ja silmä roskakatoksen roskasäiliöstä. Pesukoneen kautta pääsin tänne
asumaan.


Ihan rakkauttaan se tuossa näykkii



Olen kettu, mutten ollenkaan viekas ja ovela.
Ihan tällainen symppis vain.


Keväästä haaveilija


Minä olen tällainen kirppiskakadu.Kiinanruusukin voi hyvin, kun kuvittelee elelevänsä
eksoottisemmassa paikassa.


Vaikka olen koiraenkeli, asun täällä emäntäni sydämessä ja näissä kuvissa työpöydän yläpuolella.


Minä olen uusi tulokas, mutta tuo vanhempi pässi on jo yli 40-vuotias.


Tässä viisaus kukoistaa ja aroillakin hyvä olla


Lurps!


Myöhempään iltapäivisin venyvä valoisuus on NIIN mieltä piristävää!

Eihän tässä postauksessa ollut päätä eikä häntää, mutta pistin tiistai illan ratoksi :)