tiistai 21. tammikuuta 2020


Tänään minun isäpappani olisi viettänyt 80-vuotis synttäreitään,
jos ei kohtalon sormi olisi muuta hänen kohdalleen määrännyt.
Sääkin tänään kuin päivänsankari itse.
Myrskytuulta ja aurinkoa siniseltä taivaalta.


Rannassa ihastelin merta kuin vellovaa, sulaa hopeaa.


Annoin niemen kärjessä tuulen mukaan vietäväksi terveiseni ja onnitteluni.


Vesi hioi rantakalliota voimalla tänään taas hiukan sileämmäksi.


 Hetken muistelin yhteisiä, kesäisiä, lapsuuteni kalaretkiä Kustavissa,
kun isä virvelöi ja minä yritin huovata aalloilla soutuvenettä parhaani mukaan.
Saattoi siinä isältä pari voimasanaakin välillä päästä.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020



17.1.2016


3.1.2017


28.1.2018


19.1.2019


16.1.2020


16.1.2020





Kuopus toi Ateenan reissultaan ihania ohuen ohuita tummasuklaa neliöitä.
Ensin ajattelin, että ovatkin tyylikkäitä ottaa aina silloin tällöin kun makeannälkä iskee.
No juu, jo ensi maistamalla meni yksi kokonainen pino...
että se siitä minun tyylikkyydestäni.
Toi kuopus muutakin raasu tuliaiseksi, oli kovin flunssainen tullessaan.
Kovasti yritin pestä käsiä ja olla saamatta pöpöä,
 mutta onhan se samassa huushollissa vaikeaa.
Auringonhattu-uutetta ja paljon c-vitamiinia olen nyt nautiskellut ja ilmeisesti pääsenkin hyvin vähällä, kaksi päivää sitten alkoi ja nyt jo parempaan päin menossa.
Tänään paistoi iltapäiväaurinko niin suloisesti Helenen omakuviin,
että hinkusin hetken kovasti ulos.
Päätin kuitenkin odottaa vielä huomiseen lepäillen täällä sisätiloissa.
Aikani kuluksi selvitin neljän edellisen talven lumitilanteen,
tämänvuotiseen verrattuna.
Täällä meillä pihapensaat ovat pulleilla lehtisilmuilla, 
ja tuolla rannassa pajunkissoja kuin pääsiäisenä.
Kovin on outo talvi meneillään etelärannikolla.
Pahin pelkoni on se, ettei tule tämän lällykän talven jälkeen kunnon kesääkään.
Niin monesti se on niin mennyt.
Kyllä pakkastalvia yleensä on seurannut hellekesä ja leutoja sateinen.
Mutta kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3





tiistai 14. tammikuuta 2020



Tässä harmaalle tiistaille kesä-vitamiiniporetabletti.
Pieni aavistuksenomainen toivonpilke siitä,
että nyt niin vaikeasti kuviteltavat, herkät ja kauniit kesän värit
ovat taas kohta totta, kunhan malttaa mielensä.
Jos vesisade ja navakka tuuli harmittavat (ainakin täällä etelässä),
vinkkaan kuuntelemaan ääninäytettä
kesäisestä metsästä KLIK
voi ihanuutta, mikä piipahdus lämpimiin päiviin!

Ja taas jaksaa!
Josko vielä saataisiin sitä kunnon talveakin maistaa,
väistyköön tämä pitkä hämärä jo.


Pystytkö kuvittelemaan kuinka juuri poimittu mustikka sulaa suuhun,
sen taivaallisen maun?


Ei mene montaakaan aikaa kun saapuvat taas ystävämme,
mustine kauluksineen.
Vähän on jo ikävä.


keskiviikko 8. tammikuuta 2020


Ulkona on myrskynnyt tuuli ja viskonut vettä koko päivän.
Tuo harmaa näkymä ikkunassa on sopinut itse luomaani tunnelmaan täällä kotona
 kuitenkin tosi hyvin.
Tietokone on soittanut youtubesta tiibetiläistä huilumusiikkia ja
sytyttelin myös tuikkuja.
Ajatukseni oli käydä läpi kirjojani, joita on kerääntynyt pikkuhiljaa,
josko joitain laittaisin kiertoon.
Hassua, kuinka kirjojen sivuilta voi löytää tarinoiden lisäksi tuoksuja.
Yhden kirjan avatessani tunsin edesmenneen isäni kodin tuoksun.
Toisesta tuoksui vieno parfyymi.
Jopa kissan pissin hajun sain yhden kirjan sivuilta nenääni.
Sivujen paperit ovat ajan kuluessa imeneet elämän tuoksuja itseensä.

Ja niinhän siinä sitten kävi,
että löysin aforismi-kirjan, jota en ole selaillut pitkään aikaan.
Ja siinähän se aika vierähti.


Yhdessä vesipisarassa ovat kaikki suunnattomien valtamerien salaisuudet.

-Kahlil Gibran-


Minä uskon,
että ihmiset pitävät yksinkertaisuudesta ja selkeydestä.
Maailma on muutenkin kyllin monimutkainen.

-Charles Chaplin-



Tunsin jälleen kuinka onni asui yksinkertaisuudessa ja kohtuullisuudessa
-lasi viiniä,kastanja,pieni vaatimaton liesi,meren kohinaa,ei muuta.
Tunteakseen että tämä on onnea, ihminen tarvitsee vain
yksinkertaisen ja tyytyväisen sydämen.

-Niko Kasantzakis-



Ikuisesti kävelen näillä rannoilla,
meren ja hiekan rajoilla.
Nousuvesi haihduttaa jalanjälkeni,
ja tuulen mukana katoaa meren vaahto.
Mutta meri ja ranta eivät koskaan katoa.

-Kahlil Gibran-


Puut ovat runoja,joita maa kirjoittaa taivaalle.

-Kahlil Gibran-


Se pelto ja pieni tupanen kuin pienen linnun pesä,
mut missä voi viihtyä rakkaus,
on talvellakin kesä.

-J.H.Erkko-


sunnuntai 5. tammikuuta 2020


Olen kiinnittänyt omassa elämässäni, ympärilläni ja mediassa huomioni ihmisten kaihon nostalgiaan.
Kuinka mielellään haetaan lohtua menneestä, usein lapsuudesta.
Nuoret tietty ratsastavat nykyajan aallonharjalla, niin kuuluu ollakin, mutta niin vain heidänkin keskuudessaan retroillaan ja varsinkin ilmastonmuutokseen liittyen suositaan ja nostetaan trendeiksi "mummu"-juttuja.

Lehdessä naiskirjailija kertoo, kuinka on viettänyt samoissa mökkimaisemissa kaikki lapsuutensa kesät, oman historian ollessa nyt vahvasti läsnä. Ja kuinka semmoinen tuottaa iloa viisikymppiselle.
Tunnettu näyttelijätär kuvailee toisessa lehdessä, kuinka hän rauhoittuu ja rentoutuu kun ajaa mökkinsä pihaan. Kuinka hän siellä vanhempiensa, veljensä ja oman perheensä kesken aikaa viettäessään, saa kosketuksen lapsuuteensa.
Mies,näyttelijäkirjailija taas tuo esille melkein joka kolumnissaan suloisia ja ah, niin kauniisti kirjoitettuja välähdyksenomaisia muistoja ajalta, jolloin hän oli vielä pieni poika.

Onhan ihminen kautta aikojen muistellut ja kääntynyt kohti lapsuuttaan vanhetessaan,
mutta mielestäni "vanhojen hyvien aikojen"muisteleminen ja paikkoihin- joissa ne vielä helpoiten löytää hakeutuminen, kuvastaa hyvin tätä  nykyaikaa.
Tuntuu usein, että kehitys ja nykyvaatimukset pinkovat jo takasuoralla kun useampi meistä vasta asettuu lähtötelineisiin.


Itsestäni tuntuu usein, kuin menisimme persedellä puuhun niin monessa asiassa.
Ensin hehkutellaan uutuudet ja edistykselliset tätä päivää olevat jutut. Sitten huomataan, kuinka haitallista kaikki on ja alkaa seuraavan bisneksen aikakausi, oppaat kuinka mistäkin selvitään ja opitaan ajattelemaan toisin.
Oikeastaan koko ajan jauhaa rinnakkain kaksi myllyä. Pienenä esimerkkinä pistän sen, kuinka kaikki asiat ajetaan hoidettaviksi nettiin, onhan meidät tänne jo vuosia opetettu. Toisaalla kukoistaa bisnes, joka lupaa helpottaa niskahartia-jumimme ja hiiriranteemme jne.
Kaikesta hyötyy aina joku.
Henkilökohtainen palvelu katoaa kohta maailmasta.Tarvitaanko yleensä inhimmillisyyttä enää missään, ihmisten lämminhenkistä kohtaamista. Kunhan on tehokasta ja tuottavaa, näyttää riittävän.Kaupassakin voi käydä itsepalvelukassan kautta,
maksan pankillenikin siitä, että hoidan kohta kaiken itse.

Olen huomannut kuinka paljon paremmin voin, kun en yritäkkään enää ymmärtää.
Minulle riittää tämä oma pieni kuplani, minulla on käsijarru pohjassa.
Teen omalta osaltani kaiken voitavani luontoa kunnioittaakseni, vaikkakin hetkittäin menetän uskoni, että löytyy tarpeeksi tahtoa pelastaa maailma.
Tuo valtava, mittaamaton rahantekokoneisto on ehkä liian suuri houkutin ihmiselle.
Itsevaltainen ja itsekäs ahneus suuri vastus toisenlaiselle ajattelutyylille.


Niin monet voivat huonosti. Surettaa varsinkin nuoriso.
Mitä kaunista ja ihanaa he muistelevat ja nostalgisoivat kun tulevat vanhemmiksi, entä heidän lapsensa?
Kunka paljon ainutlaatuista luontoa on keretty tuhoamaan siihen mennessä.
Katsoin dokumentin merten äänisaasteesta jonka ihminen aiheuttaa.
Syy valaiden ja delfinien joukkokuolemille niiden uidessa rantaan, johtuu äänistä, joita ne eivät äärimmäisen herkkäaistisina kestä, jotka aiheuttavat niille aivo ja korvaverenvuotoja ja tekevät ne hulluiksi.
Näitä ääniä aiheuttavat rahtilaivat, öljynporaus ja sotalaivojen tutkat jne.
Meidän on saatava toiselta puolen maailmaa niin paljon tavaraa, että laivat kulkevat nonstoppina.Mittaamaton bisnes pyörii.Onko siinä valaille ja delfiineille sijaa, niiden hyvinvoinnille.

En varmasti ole ainoa tämän tajunnanvirtani kanssa, joka näitä mietiskelee.
Ei siis ihme, että moni meistä etsiytyy muistojen päiviin poistaakseen ahdistustaan.
Tai lähtee sinne mökilleen jonka pihapiirissä maailma kutistuu siihen pieneen turvallisen suloiseen tilaan, on hiljaista ja voi keskittyä vaikka pienen linnun touhuihin.Kaikki yksinkertaistuu siinä ja maailman murheet, jos eivät katoa, niin ainakin väistyvät mielestä.Sen verran itsekäs saa ja täytyy olla, hakeutua siihen, missä on hyvä olla.Siihen, missä ei tunnu toivottomalta yhtenä pienenä ihmisenä jota vastassa on suuri paha maailma. 

Toivottelen täältä hyvää, alkavaa uutta viikkoa keventyneenä oman mieleni painosta, kirjoitettuani sen pois,kiitos jos jaksoit loppuun asti.<3

tiistai 31. joulukuuta 2019



Jos olisimmekin taloja.
Joku meistä ränsistynyt mummonmökki,
toinen luxuslukaali.
Mielemme huoneita kun muistaisimme
tuuletella.
Apposen auki ikkunat,
uusien tuulien käydä ja puhdistaa pölyttyneet nurkat
ja tomut elämän räsymattojemme raidoilta.

Vaan ihana ja rakas olisi visusti
säilötty sieluun ja sydämeen,
kuin makeat mehut ja hillot,
talojemme kellareihin.
(Mirjam-Matilda)

Toivottelen paukkuherkille eläimille voimia ja teille blogiystäville
kaikkea mahdollista hyvää alkavalle vuodelle 2020!❤❤

lauantai 28. joulukuuta 2019



Kun joulut oli joulusteltu harmaassa säässä,
meille tänne etelärannikolle piristyi perjantaina pikku pakkanen.
Ja aurinkohan tykkää pakkasesta talviaikaan.
Ilmestyikin komealla halolla!


 Lauantaina yksinäinen kyhmyjoutsen lipui hiljaa sulassa kohdassa,
sen nokka suorastaan loisti oranssiaan auringon paisteessa.
Lintu oli kuin kaunis meripoiju kuvajaisineen.
Rannoilta kaksi pakkasyötä oli taas jäädyttänyt lahden.


Missäköhän joutsenen kumppani oli, yleensä näen ne pareittain.
Mutsimuikkunen seurannut jo pari päivää lintupongareita lenkillään tietyssä kohtaa,
ja onnistunut tänään itsekin näkemään Suomessa harvinaisen kuningaskalastajan!


 Perjantainen navakka tuuli oli hellittänyt ja lauantain sää merellä oli aivan pläkä.


 Satamassa laiturilla ei ollut ruuhkaa...


Kaikki suuret merenkyntäjät olivat pressujensa alla talviunillaan.
Niiden kokat merelle päin, kuin unelmoisivat tulevista kesälaineista.


Saivat kärsivät kukkanikin hetken paistatella auringonvalossa.


Hyvää loppuvuotta! <3