tiistai 27. syyskuuta 2016





Syksy on jo mennä viipottanut monta kierrosta tällä vuodenaikojen juoksuradalla, kesän ojentama kapula hyppysissään.

Silti on näitä kesäisiä, viipyileviä päiviä.

Tuntuu, että ensilumet ja joulut ovat vasta hyvin pitkällä edessäpäin.

Pidän tämän vuoden syksystä. En ole pahoillani, vaikka mentäisiin näin vielä pitkään.
Olisiko tässä jotain keskieurooppalaista fiilistä?











sunnuntai 25. syyskuuta 2016





Vietimme tyttöjen  viikonloppua maalla,minä, tyttäreni ja hänen ystävättärensä.
Mukana tietty oli  myös Sisu-poika.
Koska ilma oli suhteellisen harmaa, ahmimme värejä!
Ruskasta nauttimisen lisäksi järjestimme askarteluillan.
Keräsimme luonnonantimia ja mukaan oli otettu muitakin kranssitarpeita.

Olipas mukavaa!
Kuin vanhan ajan ompeluseura! 
Jokaisen kädet ja suu kävivät ja väliin irtokarkkeja. :)
Oma tuotokseni kuvassa no.2.
Tyttären kranssissa ihastelin ideaa pistää mukaan pikanttia turkoosia. Ystävättären kranssit taas lumoavan tyylikkään kauniit vähäeleisyydessään.
Pohjat väänsimme sanomalehdestä ja ympärille kuivaa heinää.

Syödään c-vitamiinia, ettei syyslentsu iske! :)
Hyvää alkavaa viikkoa!





































torstai 22. syyskuuta 2016




Voin tehdä sen päätöksen,että en juokse pysäkillä odottavaan bussiin.
-voin kävellä rauhallisesti ja mennä seuraavalla, parin minuutin päästä tulevalla.

Voin valita matkalukemiksekseni hyvän kirjan tai inspiroivan lehden.
-ja jättää sen aamuaikaisen rikos ja sekasorron tulvan lukematta päivälehdestä.





Voin ilmottautua elämän jatkokurssille oppimaan sietokykyä.
- huomata, etteivät muut  toimi, eivätkä ajattele kanssani samalla tavalla.

Voin valita ilmavan tilan ja rauhan.
-jättää voimavarojani syövän melun ja tungoksen.





Voin tarkkailla pieniä lapsia ja eläimiä.
- ja päästä takaisin oleellisen,aitouden äärelle.

Voin jättää jälkeeni bussin istuimelle juuri lopettamani hyvän pokkarin tai ojentaa vierustoverille uusimman sisustuslehden, jonka jo itse luin loppuun.
-ja iloita yllättyneestä hymystä ja pienestä yhteyden hetkestä tuntemattoman kanssa.

Voin valita hyvän ja olla itsellenikin armollinen.
Ja voida niin paljon paremmin.
Opettelen.

Hyvää viikonloppua! <3




maanantai 19. syyskuuta 2016




Ihana syysreissu maalle takana.
Me,naiset kolmessa sukupolvessa ja yksi parrakas herra.

Haluan kertoa, kuinka upean tyypin olemmekaan saaneet elämäämme.
Kun minulle kerrottiin, että Sisu-koira on hyvin kiltti ja rauhallinen, en osannut edes ajatella, kuinka kiltti ja rauhallinen se todella on!
Niin kuin äitini totesi, Sisu tuntuu olevan vain yltiö kiitollinen kaikesta.
En koko viikonloppuna kuullut sen suusta ääntäkään, ei pienen pientä haukahdusta.
Sisu tupsahteli tuon tuostakin kylkeen ja kaipasi vain rapsutusta ja hellyyttä.Se näytti riittävän sille.Se ei tehnyt numeroa itsestää,loikoili viltillään ja katseli kauniilla silmillään.Nukkui jalkatilassa kaikki ajomatkat ja yötkin läpeensä kertaakaan inahtamatta, täysin sille uudessa paikassa, seuraavana päivänä saapumisestaan Suomeen.
Se todella vaikutti siltä, että oli vain koko ikänsä etsinyt ja odottanut hyväksyntää ja rakastavaa isäntää.Ja nyt, kun sellainen oli löytynyt, sillä oli kaikki hyvin.
En ole koskaan aiemmin tavannut noin lempeäluonteista koiraa elämässäni.
Kaunis sielu kuvaisi Sisua hyvin.
Ja sen silmät kertovat, kuinka vaiherikkaan elämän se jo on kerennyt elää.
Sisun on kuulemma nähty Kreetalla viettävän aikaa kylän juopon,hipin kalastajan jne. kanssa.Kaipa se on jäänyt siihen missä se on kelvannut seuraksi.
Siihen, missä kaksi yksinäistä ovat kohdanneet?

Toivon Sisullemme pitkää ikää ja kaikki me haluamme antaa sille turvalliset ja rakastavat eläkepäivät Suomessa.





































perjantai 16. syyskuuta 2016





Tänään eräs pieni olento on matkustanut Euroopan halki matkustuskopissaan yksin lentokoneen ruumassa.
Se oli koko lennon ajan mielessäni.
Toivoin, ettei se kovin siellä pelkäisi.

Anna tyttäreni kertoi, että Sisu oli istua nököttänyt kopissaan ihan tyynenä ja saanut sitten hepulin ilosta, kun olivat taas yhdessä lennon jälkeen.

Juna-asemalla pieni välimerenpoika oli ihmeissään katsellut junaa,että mikäköhän se tuo on.

Juuri ja juuri jaksan odottaa huomiseen, kun matkaamme maalle minä, tytär ja mutsimuikkunen heti aamusta. Ja tapaamme Sisun kanssa
ensimmäistä kertaa! :)

Tervetuloa Sisu! <3




tiistai 13. syyskuuta 2016




Voitko kuvitella elämää ilman keltaista väriä?

Minulle keltainen on voimaväri.

Piristävä,tsemppaava,ilon tuoja.

Keltainen ottaa kuin lämpimään syliin,poistaa harmauden,huolet ja murheet.

Keltainen yksityiskohta sisustuskuvissa riemastuttaa aina.Keltainen huutaa jo kaukaa, tässä minä olen,ota ilo vastaan! :)

Aurinkoista viikonjatkoa! <3







sunnuntai 11. syyskuuta 2016





Kun näkee vähän, näkeekin paljon.

Erittäin hyvin nukutun yön jäljiltä sunnuntaiaamun tunnelmaa kaunisti upea sumu.
Viltin ja kuuman kamomillateen kanssa isännän parvekkeelle istumaan.
Silmät ahmivat puiden ääriviivoja ja kolmiuloitteista maisemaa.
Tarkastelivat jokaisen, pienenkin yksityiskohdan.
Kuinka suuremmoisen kaunis, hiljainen ja meditatiivinen aamuhetki!