lauantai 1. elokuuta 2020


Eloisaa elokuuta! Olen ollut viimeiset pari päivää järjestelykärpäsen purema.Liekö tyttären oman kotinsa laittamista seuratessani pistänyt. Ai että, minä kyllä tykkään näistä päivistä kun saa yksikseen rauhassa järjestellä, siivoilla ja somistella. Mutta se vaatii aina sen piston.
Ja tänään piti inspiskirjakin kaivaa esille, elokuun ensimmäisen päivän kunniaksi.Kirjassa on viime vuoden kaikki kuukaudet, tämä vuosi tähän asti ja laskin, että pari vuotta mahtuu vielä.


 Löysin aiemmin kierrätyskeskuksesta kympillä kauniin öljyvärityön. Sen värimaailma ja tyyli muistuttaa mielestäni mielitaiteilijani, Helene Shjerfbeckin tyyliä maalata.
Työ oli puisissa, hopea/vihreän värisissä kehyksissä, jotka luultavasti maksoivat tässä löydössä kierrätyskeskuksen hinnoittelijan mielestä eniten. Minä poistin työn kehyksistä, joista en pitänyt.Sain maalauksesta pohjan uudelle asetelmalle seinähyllylle.




Vein taloyhtiömme "ota tästä" nurkkaan pahvilaatikossa 5 erilaista lasista maljakkoa, vanhaa ja uutta.Tänään pahvilaatikko oli tyhjä. Ihanaa, jos joku tarvitsi nurkissa pölyttyviä maljakoitani.Itselleni jäi vielä viisi, erikokoista, erilaisille kukille.Tiedän, että siinäkin monen mielestä on neljä liikaa. Tytär on myös huolinut paljon itselleen tarpeellista, täällä keräilijäluonteen pienessä kodissa alkaa olla hiukan väljää! Ja ennenkaikkea se mikä jää, on nyt siistissä järjestyksessä, pölyt pyyhitty jne.On ollut muuten hauska huomata, kuinka erilainen sisustustyyli minulla ja tyttärelläni on.Hän pitää tummista, maanläheisistä, mausteisista sävyistä-boho-tyylistä, minä taas valkoisesta ja kirkkaista väreistä ja "Peppi Pitkätossu" fiiliksestä kotonani. 


Olen pitkään etsinyt tuoksupelargoniaa, löysin sen parilla eurolla Piparuuti-kirpparilta Orimattilasta.Kun sitä pyyhkäisee, ilmaan nousee raikas sitruunantuoksu.


Kun lähtee järjestelemään kaappeja ja laatikoita, menee monta tovia vanhojen juttujen tutkimiseen.Minä kun säästän kaiken tärkeän.;) Huomasin mm.että olen pitänyt samoista värisävyistä jo viisivuotiaana.Vesivärikeijun taakse on isäni käsialalla kirjoitettu päivämäärä koska olen työn pensselöinyt.Onneksi isäkin säästi tärkeät.




Lappeenrannasta, monta vuotta sitten työporukan kesäretkellä ostamani tiskirätti, on unohtunut laatikkoon. Pitää viedä se mutsimuikkuselle pieneksi tuliaiseksi kun menen maanantaina äiteellekin hiukan siivoilemaan.


 Kun on järjestelyinspis päällä, ruonlaittoon ei tuhlata aikaa.Perunat pistin kiehumaan ja marketista oli juuri sopivasti kauppareissulla löytynyt punaisella lapulla yhden ihmisen annos kylmäsavulohta.Nokare voita, paljon tuoretta tilliä, pari palaa ruisleipää ja mustaviinimarjamehua, ja taas jaksoi jatkaa siivoilua.Yksi ihanimmista kesälautasellisista, jos minulta kysytään.


Puolitoista litraa kuningatarhilloa mansikoilla kerkesin keittää myös.Yhden purkin säästin kuopuskikkarapäälle talveksi, kaksi lähti tyttären ja vävypojan mukaan.Iloitsin marketin käytävän toripöydältä ostamistani kotimaisista mansikoista.Olivat juuri sopivan pieniä, sellaisia vanhoja kunnon mansikoita, ja ihan poskettoman makeita.Jos mansikka on omenan kokoinen, mietityttää, että mitä myrkkyjä se on syönyt...


Parvekkeella samettikukat jatkavat loistoaan, niistä ei juurikaan tarvitse kuivia nyppiä pois.Toivottavasti näin jatkuukin, saan sitten korjattua siemenet myöhemmin kerralla talteen.


Kartanon portinpielessä unikotkin jatkavat iloista kukintaansa.Toivottavasti niistä tulee nyt jokavuotinen ilo.




Olikohan tämä kartanonväen kädenojennus "pelasta pörriäinen"-kampanjalle. Kova kuhina kukissa kävikin.


Nyt lauantaisaunan raikkaana tässä kirjoitellessani olen ihan hirmu tyytyväinen ja onnellinen.Koti on nyt erittäin siisti, on kuin olisi pieni taakka siitäkin valahtanut hartioilta.
Ajatuksiin hiipii seuraava reissu maalle, sieniherkut metsässä.Ja yksi pieni poika, jonka laskettuun syntymähetkeen alkaa olla enää pari viikkoa aikaa.
On tämä elämä niin valtavan hieno lahja! 

Mukavaa elokuun alkua sinne Sinulle!<3<3

tiistai 28. heinäkuuta 2020


Täällä taas, minä, riippumatto, villasukat ja sinitaivas!
Rohkea rokan syö!
Emme me hernekeiton perässä maalle toki lähteneet,
mutta rohkeita oltiin tyttären kanssa,
kun haja-asutusalueelle lähdettiin 3 viikkoa ennen vauvan laskettua aikaa.
Ja hyvä, että uskallettiin, kaikki meni hyvin ja oli aivan ihana reissu!
Tyttärellä oli sairaalalaukku autossa pakattuna ja vävypojan kanssa olivat sopineet, 
että tytär ilmoittaa ja vävypoika lähtee heti tulemaan Lahden sairaalaa kohti,
jos synnytys alkaisi maalla.


 Kesä on nyt kypsä.
Vilja alkaa kellastua.
Moni kasvi siementää.
Kukkaloisto hiipuu, mutta tässäkin ajassa on oma hieno tunnelmansa.
Vielä kesäinen.


Meidän pihan vartija, valtava pihakuusi.


Oletko koskaan kurkannut krassin kukan sisään,
orkideamaisen hieno nielu sillä.


Olen niin tyytyväinen itse siemenestä kasvattamiini samettikukkiin.
Maalla niitä on suuressa padassa ja pienessä kattilassa.
Nämä maalle viemäni kukkivat jännästi kukkamaisina, yksinkertaisina.
Kaupunkiparvekkeelle samoista taimista jätetyt ovat kerrottuja,
tyypillisen samettikukkamaisia ja pulleita.


Sitruunaperhonen oli tullut päiviensä päähän.
Niin kaunis.


Huomaatko pienenpienen, 
täydellisen hämähäkinverkon vastavalossa koiranputken kukassa?


Iltaisin kävelytimme Rikoa maalaistiellä ja kuuntelimme hiljaisuutta,
 jollaista ei kaupungista löydä.
Yhtenä iltana kuului vain hento viserrys kun tämä lintuemo huhuili poikastaan syömään sähkölangalla.


Riko Richardsson, touhupetteri, leijonansilmä ja ihana hömelö,
Rakkaan Sisun valjaat jatkavat sen yllä nyt.


Katse tiiviisti vadelmapuskissa.


Mulla on tylsäääääää!!!!!
Tuu jo sieltä!


Riko oli puussa pitkässä narussa kiinni 
kun tytär poimi taas uuden päivän kypsyneet vadelmat.
Rikoa ei uskalla pitää vielä kokonaan vapaana 
kun sillä on metsästyskoiran nenä ja geenit,
ja luoksetulokoulutus kesken.
Maalla se saattaisi ehkä pinkaista metsään hajun perässä,
emmekä halua ottaa sitä riskiä.


Kykimme ämpäreihimme liroittain mustikoita,
ja voi kuinka niitä vielä jäikin metsään...
Vadelmapuskiin on mentävä nöyränä ja kumartaen huomasin,
mehevimmät ja suurimmat marjat roikkuvat alaoksilla näkymättömissä.
Harmi, että vattupensaan kaveri on usein nokkonen.
Nokkosen polttamia ja vadelman piikkejä käsissä,
mutta ah, tätä ihanaa marjaa paljon pakkaseen ja hilloon.
Omia kesäkurpitsoja jo grillailtiin, pavut ja perunat jo kukassa,
kohta on satona niiden vuoro.
Syksyksi saadaan auringonkukka kimppuja.
Kanttarellia ja herkkutattia metsä pullollaan,
kunhan seuraavan kerran mennään isännän kanssa,
alkaa valtava sienisavotta!


Lähtöpäivänä meillä usein pizzaa.
Ei enää uutta tiskiä, helppo vatsantäyte kotimatkalle,
saa nauttia pihalla vielä pidempään ennen kuin auto starttaa kaupunkia kohti.


Pieni pala rakasta paikkaa on aina vietävä mukanaan kotiin.


Ihania heinäkuun rippeitä!<3 

torstai 23. heinäkuuta 2020



Olen viime aikoina saanut viettää paljon aikaa tyttäreni kanssa 
ja olen nauttinut tästä kovasti.
Tämä on aivan uudenlaista yhdessäolemista aikuisen tyttären kanssa.
Olemme kierrelleet kierrätyskeskuksia, kirppareita ja Ikeoita.
Olen saanut vierestä seurata ihanaa kodin laittamista.
Olen auttanut hieman purkamaan ja laittamaan tavaroita paikoilleen heidän 
kauniissa uudessa kodissaan,
koonnut joitain kalusteita ja muistellut aikaa kun itse raskaana tytärtä odottaessani, laitoin Kreetalla pientä kotiamme kuntoon.
Nyt tämän nuorenparin yhteinen pitkä taival jatkuu perheenä,
kun vauva kohta syntyy.


Tänään olimme mustikassa.
Ja kylläpä mustikkaa olikin paljon!
Varvut suorastaan notkuivat niitä.
Eikä meidän tarvinut mennä kuin tuonne lähimetsään.
Kerta ei tule jäämään viimeiseksi,
nyt kun tätä superfoodia on, 
päätimme kerätä mahdollisimman paljon talteen.


Kierrätyskeskuksessa myytiin puolenmetrin pituisia,
valtavan kokoisia ruusuja 3.60e nippu.
En ole ikinä nähnyt näin suurikukkaisia ruusuja.
En varsinaisesti ole ruusujen ystävä,
mutta näitä ei voinut ohittaa.
Ne tuoksuvatkin ihanilta.


Nyt kun kuopuskikkarapää on Kreikassa isänsä luona,
syön itsekseni mitä milloinkin kokoan nopeasti kasaan.
Tänään keitettyä riisiä, tonnikalaa ja papuja,
paljon tilliä ja sitruunamehua.
Nauratti kun piti oikein blogiin kuvata,
mokomakin gourmetannos! 😁


Tytär pukeutui maalla jälleen kauniiseen,
vuodentakaiseen häämekkoonsa 
ja punoin hänelle uuden kukkaseppeleen.
Tämä oli tyttären oma idea.
Hän haluaa koota yhteen kuvat mekosta maalla kolmelta vuodelta.
 Ennen häitä, raskaana ja ensi vuonna esikoisen kanssa.
Punon taas uuden seppeleen ensi kesänä,
ehkäpä jopa vauvallekin.
Vävypoika otti myös odottavasta vaimostaan upeita taidekuvia.
Laitan tähän tyttären luvalla itse ottamani viime ja tältä vuodelta.
Ihanaa heinäkuista viikonloppua!❤❤




sunnuntai 19. heinäkuuta 2020


Saunalahden kartanon portinpieleen, pitkälle matkalle,
istutettiin alkukesästä unikon taimia.
Nyt kukkaloisto ilahduttaa ohi käveleviä.






Allekirjoittanut osti Lidlistä kuuden euron riippumaton, kun huomasi, 
että saa sen parvekkeen kaiteen välitolppiin hyvin kiinnitettyä.
Nyt minulla on täällä kaupungissakin mahdollisuus tuijotella taivasta ja puiden latvoja.
Ihan parasta kesämeininkiä!


Inge Löökin kuvittaman ja Inni Laakson kirjoittaman "Mummojen puutarhassa"-kirjan
heinäkuun filosofiaa taas tänäkin vuonna:


Kirsikka/rommi ja mustaviinimarja/raparperi/vanilja hilloja keittelin tänään.
Nuoriso tykästyi pari vuotta sitten tuohon kirsikkahilloon ja päätin nyt taas tehdä kun löysin edullisia, kreikkalaisia kirsikoita.


Kirjaston poistoista löysin Linn Ullmannin "Ennen unta"-kirjan.
Luen sen odotellessani, että mutsimuikkunen saa luettua Enni Mustosen uusimman,
jonka saan ahmittavakseni seuraavaksi.
Hyvältä vaikuttaa tämäkin.


Hellettä pitelee taas.
Onneksi ystävätär pyysi kävelylenkille, muuten olisin ehkä jäänyt kotiin puuhailemaan omiani koko päiväksi.
Nyt odottelen "iltavilakoita"(?) ja sitten kirjan kanssa riippumattoon!
Kivaa ajanvietettä oli tämä blogin päivittäminenkin,
vaikkei tässä nyt minulla mitään maailmaa heilauttavaa asiaa ollutkaan. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3


sunnuntai 12. heinäkuuta 2020


Voisin istua tässä koko tämän sadepäivän-kirjoitin muistikirjaani,
 voisin vain katsella pihaa ja tätä monotonista sadetta.
Huomaan hiljaisuuden ja sadenäkymän rauhoittavan niin,
että syvennyn kirjaanikin intensiivisemmin kuin yleensä,
 osaan olla ainoastaan tässä ja keskittyä kirjoitettuun.
Otin Helene-kirjan toistamiseen luettavakseni,
siinä Rakel Liehu kirjoittaa:
"Lapsuuden kesät-järjetön ylivoimainen argumentti kuolemattomuudesta."
Nostan katseeni lapsuuteni huolettomien päivien pihanäkymään,
jäädessäni miettimään tätä hienoa lausetta.
Vaihdan tuolissani hiukan asentoa,
eilinen ruohonleikkuu tuntuu kohta kuuskymppisen nivelissä ja lihaksissa.


Nukuin pitkästä aikaa yläkerran kesähuoneessa,
nuoret alakerrassa.
Pidän tämän huoneen tunnelmasta,
joillain huoneilla on hyvä karma.
Tässä samaisessa huoneessa nukuimme sisareni kanssa lapsuuden kesäviikot
maalla ollessamme.
Toinen sängyssä ja toinen sen alta vedettävässä laatikossa.


Laskeva aurinko hopeoi jättiläisen harmaata partaa, hahmon edetessä taivaalla pilven kärjessä vetäen saderintamaa yllemme perjantainiltana.


Ennen lähtöaamun sadetta oli aurinkoisia ja iloisia päiviä,
joita porukalla mummulassa vietimme.
Keräsimme mustikoita ja tutustutimme Riko-koiraa, sille uusiin maisemiin.


Reissussa oli mukanamme myös aivan oma tunnelatauksensa.
Aivan näinä tulevina viikkoina sukuumme saapuu pieni poika.
Hän liikutteli jäseniään äitinsä muhkeaa vatsakumpua pitkin
ja oli näin jo jotenkin läsnä.
Oma poikani taas lähdössä isänsä luo Kreetalle,
 ja tämä huolettaa minua koronan tähden.
Poika on jo eno palatessaan takaisin syyskuun alussa.


Kirjoitamme nyt omaa historiaamme tällä vanhalla maatilalla,
jolla kohta jo kuudes sukupolvi käyskentelee ensimmäisen lapsenlapseni myötä.
Minusta tämä on niin kaunis ja hieno asia ajatuksenakin.


Huomaan ihmetyksekseni, että kesää tuntuu jatkuvan vielä vaikka kuinka pitkään.
Yleensä tähän aikaan koen jo ensimmäisiä haikeudentunteita siitä,
että elokuu lähestyy.

Ihania kesäpäiviä viikkoosi!❤