keskiviikko 17. heinäkuuta 2019



"On maa nimeltä Kreeta,
viininpuhuvan meren keskellä"

-Nikos Kazantzakis-































maanantai 15. heinäkuuta 2019


Sain kokea elämäni kauneimmat häät Kreetalla viime viikolla.
Nuoret vannoivat toisilleen valansa illan sinisen hetken aikaan,
 kun ilma tuoksui välimerellisen lempeälle, mausteiselle ja mystiselle.
Maisema ex-mieheni villalta alas merelle päin
 oli häikäisevän kaunis tausta tälle herkälle hetkelle.
He olivat kuin vanhasta kreikkalaisesta elokuvasta.

Me 70 häävierasta olimme sijoittuneet altaan toiseen päähän,
äkkiä alkoi soida haikea vanha kreetalainen kappale,
tyttäreni isä saapui villan ovesta saattaen tytärtämme sulholleen,
joka odotti bestmaninsa kanssa altaalla, kaasot saapuivat morsiamen mukana.
Tässä vaiheessa itku tuli äidille,
 hetki kaikkineen ei olisi kauniimpi ja koskettavampi voinut olla.
Valat olivat ihanat, ja niin tämän persoonallisen pariskunnan näköiset.

Vaikka puitteet olivat hulppeat,
häät toteutuivat vähäeleisesti, niin kuin pariskunta halusi.
Rekvisiitta oli täysin itsetehtyä.
Askartelimme tyttären kanssa jo Suomen päässä paljon,
 loppuja valmisteltiin vielä talkoilla Kreetalla.
Poiketen tyypillisistä kreikkalaisista häistä,
 joissa tylliä ei säästellä ja kaiken täytyy olla prameaa,
 näissä keskityttiin lähinnä tunnelmaan ja yhdessäoloon.
Söimme herkuista vatsamme pullolleen,
 tanssimme moderneja ja kreikkalaisia tansseja,
 koskettavia ja hauskoja puheita pidettiin useita,
 näki kuinka suuri ja lämmin ystävä ja sukulaispiiri nuortaparia ympäröi.
Tyttäreni toivomat mustikan ja puolukanvarvutkin säilyivät hotellihuoneeni jääkaapissa tuoreina, kuin olisivat vastapoimitut olleet hääaamuna kun aloin niistä valkoisten krysanteemien (tämä oli lainattu ja vanha (ideana)- osio häissä,
äidilläni oli aikoinaan krysanteemiseppele päässään omissa häissään),morsiuskukkien
ja oliviivipuun lehtien lisäksi sitoa hääseppelettä tyttären kutreille.

Hääiltana, pari tuntia ennen seremonian alkua, villan puutarhassa kävi vielä kovin navakka tuuli.
Cateringfirma joutui kääntämään tuoleja vasten pöytiä pitääkseen liinat paikoillaan.
Morsiankin kerkesi jo hiukan huolestua.
Kreikkalaiset jumalat olivat kuitenkin juhlalle myötämielisiä, 
koska juuri ennen h-hetkeä tuuli tyyntyi täysin.

Illan pimetessä syttyivät lamput ympäri puutarhaa luomaan tunnelmaa.
Hääpari tanssi häävalssina hitaan hevimusikki-kappaleen.

Näistä kauniista persoonallisista häistä riittää minulle vielä pitkäksi aikaa muisteltavaa.
Kuvia on valtavasti ja juhliin pääsee palaamaan niidenkin myötä.
Jaan tässä nyt niistä jokusen teidän blogiystävienkin kanssa.

<3












<3


Kreeta

Täällä minä taas kotona hiukan pyörryksissä viime viikosta.
Puran tulevina päivinä hissukseen mielestäni ja tänne blogiinkin kaikkea kokemaani.






























maanantai 8. heinäkuuta 2019

lauantai 6. heinäkuuta 2019


Savipohja-järviä, kirkasvetisiä järviä, maalais hiekkateitä, horsmankukkia,
taivaallisen kauniita yötaivaita, aurinkopäiviä, vähän pilvisempiä päiviä,
hienoja rakennuksia, vanhoja hautausmaita ja yksi Välimeren rannalta kotiin haettu  aurinkohullu koira.
Kesään mahtuu! Ja hyvä niin!
Hyvää Eino Leinon, suven ja runon päivää!

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin
siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos Herra sa auringon
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmästää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmäs vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä hyviä voimia voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömmen mi sykähteli,
kun annoit sä tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.

Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää,
ja ne hyvää, en pyydä mä enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan,
jota kyntää ja rakastaa.

Eino Leino

<3




Etsi alta rakas auringonpalvojamme. :)







torstai 4. heinäkuuta 2019


Minä tuon rakkauteni sinun tiellesi
niinkuin kiiltomadon yössä.
Minä asetan käsiisi kalliin korun,
heitä se mereen,
ettei se aamulla himmentyisi.

Sinun suusi on täynnä meren hengitystä
ja lasten soperruksia.
Sinun sanasi ovat tulvillaan heräämistä.

Sinun silmiesi taivaassa
syntyy uusia tähtiä tänä iltana.
Minun sydämeni tuntee ne,
ja minun koko elämäni
pakenee luotani ja polvistuu
rukoilemaan niitä tähtiä,
ja sydämeni antaa niille onnelliset nimet."

- Uuno Kailas -



Ainokainen tyttäreni, esikoiseni, vannoo rakkaalleen
aviovalat viikon päästä Kreetalla, isänsä villan puutarhassa.
Tämä hurmaavan kaunis pellavamekko yllään
 ja Kreetan kukista tehty uusi kukkaseppele hiuksillaan.




tiistai 2. heinäkuuta 2019



Minttu on viihtynyt maalla hyvin jo kolmatta vuotta.
Toisena kesänä se oli valloittanut koko yrttikorini.
Tänä kolmantena, ilmeisesti lintujen kakkimana jo toistakin viljelylaatikkoani.




Viime vuonna tomaatin kanssa epäonnistuttuani toivon,
että nämä
 rakentamassamme pienessä kasvihuoneessa röyhähtäneet taimet,
 kukkisivat pian ja saataisiin omia tomaatteja tänä kesänä.


 Isännän työmaata.


Elämä on joskus pienestä kiinni.


Sisu the summerboy!<3


Kesä ja päivänkakkarat!


Mauri Kunnaksen koiramäen asukas oli pakko kuvata auton ikkunasta. :)