tiistai 24. marraskuuta 2020

 


Talvi se käväisi pikavisiitillä, antoi hetken raikkaan muistutuksen itsestään, mutta kovasti oli kiire sillä, nyt olemme palanneet jo takaisin syksyisempiin tunnelmiin täällä etelärannikolla. Auringosta olen kuitenkin iloinen. Sitä mukaa kun suurennettu D-vitamiini annokseni purkista alkaa vaikuttaa piristävästi-nukunkin paremmin, aurinko antaa vielä lisäbuustia jaksamiseen nopeasti pimeneviin marrasiltoihin.

 

Rannassa merivaahto keikkui iloisesti rantavedessä,

 ja kun lahti voisi hyvinkin olla jo jäässä tällä hetkellä, melko epätalviselta meno vaikuttaa, kun pikkulaineet kimmeltävät auringossa.


Vaikka sisäinen vuodenaikakelloni on ollut jo toista vuotta täysin sekaisin, en voi sanoa pahastuneeni näistä iloisen "kesäisistä" näkymistä marraskuun lopulla, päinvastoin.

Auringonpaisteessa värit kirkastuvat ja ääriviivat tarkentuvat, ja saa paljon silmänruokaa, jota harmaat ja hämärät päivät eivät niinkään tarjoile.


Auringonvalossa näyttäytyy vedenpinnalla aina tämä leikki, josta erityisesti pidän. Kaksi puolta kaikesta, totuus ja illuusio, kuvajainen.


Mukavaa viikonjatkoa!❤


lauantai 21. marraskuuta 2020

 

Superihanaa oli herätä perjantaina,kun säleitten välistä näkyi aurinkoa ja lumisia puita!Olipa virkistävää käydä pitkällä kävelylenkillä tyttären,pojan ja mummin oman rakkauspakkauksen kanssa,josta ei omasta untuvapussistaan näkynyt kuin simmut.


Lapsiani lapsetti lumisodan merkeissä,minä työnsin rattaita ja me kaikki nautimme raikkaasta hapesta ja talvisista maisemista metsäisellä hiekkatiellä.Muisteltiin tyttären kanssa,että ei ole kuin reilut kolme kuukautta taaksepäin,kun kykittiin samaisessa metsässä mustikoita kun hän oli viimeisillään raskaana.

Ja nyt HÄN on täällä ja onnellisen tietämättömänä tuhisee matkassa mukana.


Vireysaste ponnahti samantein kymmeniä pykäliä ylöspäin lumentulon myötä.Tällaista talvella pitäisi olla!Eihän me tänne etelärannikolle paljoa lunta saatu,ja huomenissa saattaa olla jo muisto vain vesisateiden jälkeen, mutta päästiinpä maistamaan hetkeksi oikeaa talven makua.
 

Minua jouluttaa ihan hirveästi jo.Olen tästä ihan ihmeissäni.Yleensä en suo ajatusta joululle ennen kun joulukuu on kunnolla alkanut.Nyt suunnittelen jo kaikenlaista yhteistä jouluiltaamme varten.Olen systemaattisesti viime vuosina vähentänyt perinteisiä jouluruokia joulupöydästämme,niitä,jotka jäävät joulun jälkeen jääkaappiin kuleksimaan.Nyt tytär,joka ei ole viettänyt joulua Suomessa vuosiin,toivoo kaikki mahdolliset perinneherkut,joten tänä vuonna mennään taas pitkän kaavan kautta.Aikovat kuulemma pitää vielä tiukempaa kotikaranteenia ennen jouluaattoa vävypojan kanssa,että on mutsimuikkusenkin turvallista tulla yhteiseen illanviettoon.Minusta tuntuu,että kaivan joulukortit esille aivan pian ja rupean kirjoittelemaan niitä valmiiksi.Tänä jouluna lähetän myös Siskot ja Simot kampanjan myötä kortin tuntemattomalle ikäihmiselle,ihana idea!

Kotona tunnelmaa iltaisin luo jo suuri keltainen,samettipintainen joulutähti,jossa on valo sisällä ja sen koristekuviorei'stä kattoon ja seinille heijastuu kaunis kuvio.Heijastuupa tähti julisteenkin lasista,jonka alla Helen katselee tähden vierestä.Ja pelargoniareppanat ne juhlistavat kohta alkavaa joulukuuta pienin kukkanupuin.Paljon olen niistä jo poistanut kellastuneita lehtiä,mutta vielä eivät ole ihan heittäneet pyyhettä kehään,koska meillä ei pattereita toistaiseksi kovasti lämmitetä.Tulee kyllä sekin hetki kun henkihievereissä sinnittelevät kevättä ja mummulan viileään porstuaan pääsyä kohti.

Mukavaa viikonloppua!❤


tiistai 17. marraskuuta 2020

 

Monissa blogeissa kiertää nyt kevät/kesä-kuvista koosteita. Pistinpä omanikin tähän omaksi ilokseni pimeään iltaan, ja toivottavasti vähän sinunkin.

Kyllä nämä kesäkuvat antavat pitkämielisyyttä kestää tämä alkanut valottomampikin jakso vuodesta. Kyllä se uusi kevät sieltä taas pyrkii tulemaan heti uudenvuoden jälkeen. :)

Hiirenkorvat ja joutsenet,ah kevättä!

Varis se raakkuu reviirinsä.

Kohta suhisee korkealla koivuissa!

Västäräkistä vähäsen.

Kesä ja kukkakimput!


Kesä ja lupiinimeret. 


Tämä kesä teki minusta mumminkin.(kuva vävypoika)
 

Kesäillan taikaa. 

Kukkia, kukkia, kukkia, ei koskaan liikaa kesällä!


Kesän pörinä.

Kesämeri.

Kesä on kuin kevyt perhosen siiven lyönti.

Tästä vielä tsemiä ensi kevääseen! :D

Mukavaa viikkoa!<3


lauantai 14. marraskuuta 2020

 

Kävelin eilen bussille ja huoli hiukan painoi mieltä, olinhan menossa kuulemaan erilaisten kokeiden tuloksia, jotka lääkäri oli minulle määrännyt epämääräisiin oireisiini, mm.kesästä asti nousussa olleen senkan selvittämiseen.Olen täällä blogissanikin kertonut, kuinka saan eteeni sydämiä, yleensä juuri tällaisissa tilanteissa kun mieltä askarruttaa. Ja kappas, siinähän se taas oli, selkeä sydänkuvio harmaassa haavanlehdessä.Suojelusenkelini tahtoi kertoa, että turhaan huolehdin.Ja eipä niistä kokeista mitään löytynytkään, ja senkkakin jo laskusuunnassa.Magneettikuvaan vielä menen ja sen jälkeen tämäkin asia on toivottavasti taputeltu.


Kohtaan retkilläni usein kaikenlaisia tyyppejä. Tämä alla olevassa kuvassa vaikutti ujolta ja ystävällishenkiseltä.Jotenkin tuntui, että oli minusta kiinnostunut, muttei rohkeus antanut periksi tulla puun takaa kunnolla esiin.

Sieltä se vain ujona kurkki.

Yhtenä päivänä taivaalla lipui veikeä pilvikoira korvat sinne tänne harottaen. Muistutti edesmennyttä Santtuani, mutta oli minusta poispäin menossa, joten en nähnyt kunnolla sen kasvoja.

Näitä lehtityyppejä on tänä syksynä tullut useampikin jo vastaan hauskoine ilmeineen.

Nolona vaiko kauhistuneena?

Nyreänä vaiko pirullisena?

Tällä ainakin hammasongelmia, mutta hymy leveänä kuitenkin!

Ja sitten on näitä liikkiksiä.Toinen viimeinen muisto kesästä,


toinen sukunsa jatkaja.


Hyvää viikonloppua!<3

keskiviikko 11. marraskuuta 2020



Heti alkuviikosta maaginen sumu peitti maisemat alleen.Se ei hälvennyt kuin hetkeksi alkuiltapäivästä ja nousi sitten vielä illaksi uudestaan. 

Vilustuin viikonloppuna maalla kun istuin liian kauan ulkona paikoillani-vaikkakin villavilttiin kietoutuneena, syksyä ihailemassa, mutta sumu oli liian suuri houkutin olla lähtemättä pienelle kävelylenkille.


Rannasta ei montaa metriä näkynyt merelle päin.


Sillan alla oli jännä tunnelma, kumpaankin suuntaan vain harmaata höttöä.


 Tykkään tällaisista graafisista näkymistä.


Vastarannalta erotti juuri ja juuri onkijan figuurin.

Variksen kanssa kahdestaan kummasteltiin meriusvaa.

Liekö tyyppi ihmetellyt, että uskaltaako tuonne edes lentää.

Kävelylenkkini yksi mielinäkymistä. Usvassakin kaunis.


Kosteaa ilmaa oli hyvä hengitellä.

Tämän päivän parantelen kotona.Olen tankannut c-vitamiinia, punahattu-uutetta ja juonut kuumaa,alkaa vilustumisen oireet selvästi taittua.Hyvä niin koska en olisi millään viitsinyt lähteä taas koronatesteihin, olisikin ollut jo kolmas kerta.Tällä kertaa päätin jonkun päivän odotella, josko lähtisi paranemaan, niin kuin parani ne edellisetkin pari kertaa, jolloin kävin testeissä ja sain negatiivisen tuloksen.Tosi kinkkistä sairastella nyt ihan peruslentsuja kun on aina otettava huomioon se koronankin mahdollisuus.Vaikka olen supervarovainen, mistä sitä tietää vaikka sen pirun viruksen jostain sisäänsä hengittää, hetkinä jolloin ei ole maskia päässä.

Koronajaksamisia!<3