sunnuntai 4. joulukuuta 2016





Päällimmäisenä päivästä mielessä Sisu.
Sielukas,suloinen Sisu.<3
Kohtalon meille kuljettama,kovia kokenut kulkuri.
Olen Sisusta kiitollinen sydämeni sopukoita myöten.
En voi sanoin kuvailla sitä lämpöä,mitä tunsin, kun aamuyöstä heräsin ja kuuntelin sen unituhinaa siskonpediltä, missä se nukkui tyttäreni kanssa. Sisu siinä tyttären kyljessä,täysin luottavaisena,emäntänsä vieressä.
Sisu on minun silmissäni tämän joulun kaunein enkeli,herkimmän joulun sanoman tuoja.

Päiväkin oli kaunis.
Kuulas ja kirkas.







lauantai 3. joulukuuta 2016




Tähän aikaan, täälläpäin maailmaa auringolla on aikaa leikkiin.
Tehdessään lyhennettyä tuuria se kieriskelee pitkään ja viipyilevästi jo puolilta päivin korkeiden havupuiden latvoissa.
Kutittelee niissä kuumia poskiaan ja keskittyy lähinnä omaan hauskanpitoonsa.
Kesällä, uupuneena pitkän työvuoronsa jäljiltä se vain sukeltaa metsän taa nukkumaan.
Sukelluksen pystyy paljaalla silmälläkin näkemään.




perjantai 2. joulukuuta 2016






Ulkona puut paljaimmillaan.Nyt ei koreilla lehvistöllä,eikä lumikuorrutuksella.
Sisällä lämmin kotoisuus.
Pikkusisko vielä lähetti sydäntä lämmittävän muiston.
Kerran, kauan sitten mummulassa. Toinen posket pullollaan ja tukka päiväunista nakkalassa,toinen totisempi torvensoittaja jo silloin kynttilän liekistä selvästi lumoutuneena.









torstai 1. joulukuuta 2016




Nyt se on alkanut, lähtölaskenta jouluaattoon!
Nyt voi jouluilla ihan luvan kanssa.
Minä hankin nettikirpparilta punaruutuiset tuolinpäälliset.
Pujottelin huopapalloja lankaan ja ripustelin lintujen seuraksi meidän allergisten "joulukuuseen".
Aitoa havua markkeeraa kävelyretkeltä maasta löytynyt männynoksa.
Tämän pidemmälle en vielä ole joulun laittamisessa päässyt.
Ideoita kyllä muhii.
Lauantaina vietämme minä, lapset ja Sisu-koira pikkujoulut ihan keskenämme.Ostin pienimuotoiset jouluruoat, koska tytär viettää joulun taas Kreikassa.
Käymme tyttölöörin kanssa saunassa,saatamme katsoa taas perinteisesti "pikkunaisia"-elokuvan ja viettää pitkästä aikaa lekoisaa perheiltaa Sisun,uusimman perheenjäsenen tuhistessa matollaan mukana. Tästä tulee Sisun ensimmäinen joulu Suomessa,omassa perheessä.

Mukavaa joulukuun ensimmäistä! <3







keskiviikko 30. marraskuuta 2016

maanantai 28. marraskuuta 2016






On maa nimeltään Talvenmaa.
Kaukana, maailman äärimmäisellä laidalla,ikiroudan takana.
Talvenmaan asukkaat- näin uumoillaan, ovat kaukaista sukua maahisille.

Siellä,Talvenmaassa kouluaan pitää kuurapartainen Vanhatalvi.
Kaikkien talvien esi-isä,selkäkin jo painunut kyyryyn tuhatvuotisten pimeiden kylmästä.
Käppyräkepillään se koputtelee ja koulutaululle alleviivailee opetuksiaan uusille, tuleville talventuojille.
Jokaisena vuotena-näin on ollut jo aikojemme alusta asti,loppusyksystä Vanhatalvi jakaa oppilailleen summanmutikassa loppunäytön ajankohdan.

Talvivuotena 2016 ensimmäiseksi pääsi oppimaansa näyttämään Huuru Railonpoika.
Luonteeltaan tämä komea pakkaspoika on vahva ja voimakas.
Omapäinen ja-no kopeakin, jos Vanhaltatalvelta mielipidettä kysytään.
Luokassa aina etunenässä omia mielipiteitään esiin tuomassa.

Ja kävihän se juuri niin, kuin Vanhatalvi oli pelännytkin.
Huuru Railonpoika veti keuhkonsa täyteen kylmää ilmaa, puhkui ja puhisi.
Unholaan jäivät Vanhantalven neuvot ja opit maltillisesta talventuonnista.
Huuru Railonpoika puhkui pakkaset nurkkiin ja pilvet lunta pullolleen.
Antoi tuulten ja ahavain pyyhkäistä pohjolan yli.
Vanhatalvi raapi harmaita hiuksiaan ja pudisteli päätään.
Aina silloin tällöin luokalle osuu tällainen Huuru.

Ajan päästä seuraavana vuoroon astui talventyttö Kuura.
Kuura ei oikein pystynyt keskittymään loppunäyttöönsä.
Sen mielen täytti ikävä.
Talventyttö oli salaa rakastunut toisen maan, Kesänmaan poikaan.
Loppunäytön hetkellä Kuura muisteli kaihoisasti kesänpojan lempeitä tuulia ja iloisuutta, ja sen silmät täyttyivät kyynelistä.
Kuura pystyi vain vaivaloisesti kohottamaan kätensä ja kostein silmin nostattamaan sateita.
Ikävästään surullisena harmaata ja leutoa tulevaksi kutsumaan.
Ei sen voimat riittäneetkään talvea pitämään.
Niin sulivat Huurun lumet.

Halla Tuiskunpojalla olikin työtä saada talvea palaamaan,kun sen vuoro tuli.
Vielä kovin kokemattomana Halla yliarvioi pohjoistuulen ylöskutsumisen taitonsa.
Kireä pakkastuuli poltteli ihmisten kasvoilla ja tuulesta kuivahtaneen maan ylle nousi kuparinen aurinko.
Tuulilunta kerääntyi nurkkiin ja kylmyys kotiutui luihin ja ytimiin.

Siellä on Talvenmaassa vielä kokelaita vuoroaan odottamassa.
Nähtäväksemme nyt jäänee, onko Vanhantalven oppilaista kukaan kuunnellut tunnilla,ottanut oppia talventuonnista.
Saammeko valkean lumivaipan ja säyseän pakkasen vielä tänä talvivuotena 2016.










sunnuntai 27. marraskuuta 2016






             Tunnelmallista ensimmäistä               adventtisunnuntaita <3
(Kannattaa klikata koko näytölle :) )