Ei tätä maata

auringon takia rakasteta

-pimeä täällä pitää valtaa

ja sen keskellä kahlaa kansa

jolle sisu on syntymämerkki.

Ei tätä maata

lämmön takia rakasteta

-pakkanen täällä on kuninkaana

ja sen sylissä palelee kansa

jolle sitkeys on veressä peritty.

Ei tätä maata

kesän takia rakasteta

-talvella täällä on valtikka kädessä

ja sen hangissa tarpoo kansa

jolle jääräpäisyys on suonissa virtaavaa.

Vaan sen takia

tätä maata rakastetaan

että se kasvattaa lapsensa lujiksi

hioo tuulissaan taipumattomiksi

opettaa ettei viimalle saa antaa periksi.

Ja sen takia

minä tätä maata rakastan

että sen pinta on niinkuin sen ihmiset

-kohmeessa kuorestaan

mutta kun vihdoin jää sulaa

ei ole kauniimpaa loistetta nähtykään.

-Alisa Martikainen/Sinä olet minun kaunein runoni-

Valtteripoika se pyyhkäisi Suomen yli,eikä lunta säästellyt.

Ulkona olikin tänään hieno tammi/helmikuun vaihteen talvisää.

Auraamattomilla rantateillä,kapeilla poluilla,oli hyvä lämmitellä olosuhteiden pakosta jo hiukan laiskistuneita lihaksiaan.Siinä kulkiessaan keikkui kuin tuleva kevät.Huomasin,että pitkä askel piti paremmin polulla.Heti,jos rupesi töpöttelemään,jalka tuota pikaa lipsahti hankeen.

Siinä,missä kaipaan jo värejä,kiehtoo myös tuollainen mustavalkoinen graafisuus.Värilaikut erottuvat siitä kauniina.

Alla Espoolaisia tykkypuita.:)

Vastaan ei tullut pitkään aikaan ristinsielua.Sitten kaunis vanha tuttu,joka ei tällä kertaa poseerannut minulle,koska katseli niin hökötyksissään vielä tulosuuntaansa,jossa oli kuulemma juuri hetki sitten kohdannut peuran.Minä sitä peuraa sitten yritin etsiä tuonnempana silmiini,mutta peura oli jo mennyt menojaan.

 Joku oli hiihdellyt oman latunsa merelle päin umpihankeen.Polulta kun kuvasin,näyttää kuin itse siinä hiihtelisi.

Näissä tunnelmissa toivottelen mukavaa helmikuun alkua!

❤

P.s.ei ole pataruokien voittanutta talvisäillä.

Pistin yhden Kreetan ajan herkkuni tulille.

Paljon sipulia ja valkosipulia,tomaattimurskaa,vihreitä papuja,jokunen peruna ja porkkana,pippurit,suola ja iso loraus hyvää oliiviöljyä.

Odottelen,että suurin osa nesteestä haihtunut ja lisään sitten lihapullat,keittelen vielä hetken ja lopussa on jäljellä enää tomaattinen,maukas öljy,jonka kasvikset imevät itseensä.

👍

 

Pari vuotta jo,kaikkina vuodenaikoina,suuren kiven kohdalla olen pupua moikannut.

Ja surettanut samalla kun siltä puuttuu korvat.

Tuolta söpöseltä,jolla on niin nätti vaaleanpunainen nenukin.

No nyt on korvat,tätä tämä koronakotinyhjääminen teettää.

Juuri tuollaisiksi olen ne aina kuvitellut.

Täällä luonani luonto ja eläimet ovat muutenkin vahvasti läsnä.

Eläinhahmoja kurkkii joka puolelta.

Siskolta lahjaksi saama,Teemu Järven hieno karhu,

lymyili yhtenä kirkkaana päivänä hienosti lehvistön seasta,

kun aurinko loi seinälle läntin,ja taulun lasi nappasi kuvajaisia ympäristöstä.

Karhu on voimaeläimeni.

Nimenikin juontaa Ursuksesta.

 

Eikö se ole niin,että se mitä halajat,

ilmestyy eteesi milloin mistäkin.

Tänään kevättunnot runosta.

Tällä hetkellä ulkona sataa taas pyryten lunta.

Toivon,että se toisi nahkean lumipeitteen jään päälle,

tuonne kulkureiteille.

Eilen oli toivottoman liukasta,ihan pelotti köpötellä eteenpäin,

vaikka oli nastatkin päällä.

Pikku tuvassani tuoksuu lämmin leipä.

Pitkästä aikaa pyöräytin huomiseksi sämpylät,

kun saan tyttären pienen kanssa taas kylään.

Ruis,ohra ja kokojyvä vehnäjauhoja,

ruis ja kaurahiutaleita.

Maistiaisen kun söin,ei tarvinut kuin voita päälle!

Päivitin inspiskirjaa eilen.

Huomioin,että sama kevään ja värien hinku vuodesta toiseen tammikuun lopulla.

Kuvat vuosilta 20,21 ja 22 näihin aikoihin.

Ja harmaat ja liukkaat päivät silloin tällöin ärsyttävät.😉

Mukavaa loppuviikkoa!

❤

Muutkin ovat varmasti törmänneet tähän hiukan outoon värikarttaan,

joka maastamme on laadittu tuhansien kuvien perusteella jenkkien taholta.

Ja vielä keväällä!

KLIK

Onko kuvista,joita he ovat käyttäneet analyysiin,todella puuttunut kirkas ja helleä vihreä?Minusta se on hassua,koska se on niin oleellinen väri jopa talvi,ja varsinkin kevät/kesä- kuvissamme.Nuo kaksi vihertävää sävyä voi kyllä yhdistää ruskaan,suohon,metsänpohjaan,mutta entäs koko kaunis,kirkas vihreän väriskaala keväisin ja kesäisin?Vai ovatko kaikki kirkkaanvihreät sävyt todella yhdistyneet noiksi murretuiksi sävyiksi?Värikartastamme ei löydy kuin kaksi kirkasta ja terävää väriä,ovat ilmeisesti kooste taivaan,talvensinisen ja veden väreistä.Se,että paletissa on noin monta harmaan sävyä ei yllätä ja Wikipediakin luonnehtii harmaata väriä jokseenkin osuvasti,mutta kyllä minä teoreettisesti taistelen sen puolesta,että tuohon palettiin ehdottomasti kuuluisi ainakin pari kirkasta sävyä vihreää raitaa.Sitten mieltäisin paletin omakseni ja kotimaata kuvaavaksi.Ainakaan oma Suomeni ei esiinny ainoastaan noin murretuin sävyin.Kun ajattelenkin kaunista,kirkasta kesäpäivää,sinisin taivain,puhtaan valkoisin poutapilvin ja koko tienoon vihreyden silmänkantamattomiin,se näkymä ei istu tuohon väripalettiin millään.

Sitä vastoin eilisen ulkoilun aikana ottamani kuvat ovat kuin malliesimerkki tuosta paletin sävyskaalasta.

Vaikka liukasta,keli oli mitä mainioin auringonpaisteineen ja kirkkaine sinitaivaineen.

Mietiskelin eilen kulkiessani sitä,että mikä on prosentuaalinen ero eläimistössä maassamme kesäisin ja talvisin.Siis se eläimistö,joka on hereillä.Jos ajattelee kaiken,hyönteisineen,pieneliöineen,kaikkineen.Ero on varmasti huima.Jos siitä sitten siirtäisi ajatuksen kasvistoon.Periaatteessahan kasvimme talvisin ovat puut ja pensaat,joskin jään ja lumen allakin on näkymättömissä elämää odottamassa uutta kevättä.Mutta,jos ajattelee vain sitä näkyvää kasvistoa.

Ehkäpä juuri tämän takia nautin kesistä enemmän,kun se on silloin luonnon suurta juhlaa,karnevaalia ja elämän ylistystä kaikissa muodoissaan.Pääsen juhlahumuun mukaan joka solullani,olen kuin auringon alla,kesätuulessa huojuva onnellinen kukka,joka syksyisin maatuu ja talvisin jäätyy pystyyn.Joinakin aurinkoisina pakkaspäivinä kimmeltää kyllä siinä hetkittäin.

Omana teemanani oli kontrastit ja vastakohdat eilen,kun lähdin kuvakohteita etsimään.

Pistävää ja pehmeää,elävää ja jäätä.

Ollut ja nykyinen.Alla olevan kuvan näkymässä minua riemastutti suuresti tuo vanha kanto,joka"lapsensa" jykevän rungon takaa kurkisteli ja kylpi auringossa.Sillä oli tarina minulle kerrottavanaan ja jatkoin matkaani mukavin tunnelmin mietiskellen omiani sen kukoistuksen ajoilta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

❤

Meillä oli tinttien kanssa tänään hyvä yhteisymmärrys siitä,että kevät on tulossa.

Vaikka niillä oli kova tohina päällä ravinnon etsimisessä,

muistivat siinä sivussa lauleskellakin.

Titityy,titityy!

Ja se,jos jokin on merkki lähestyvästä keväästä.

Meillä on jokaisella oma käsityksemme tästä.

Moni nauttii vielä sydäntalvesta.

Minulle kevät alkaa olla jo ihan tuossa nurkan takana.

Sitä mukaa kun valo lisääntyy,lisääntyy myös minun kevätkuplintani kihelmöinti rinnassani.

Päivässä alkaa olla yhä pidempiä ja pidempiä virkeystunteja.

Enää ei juurikaan haukotuta kolmen,neljän aikoihin.

Otin nuo cd.t tuohon soittimen eteen,muistaakseni syksyllä.

Kuka arvaa,kuinka monta kertaa olen soitellut talven aikana.

Juu,en.

Radiota olen kyllä kuunnellut usein.

Kauniita joulu-ja muita kortteja,olen vastaanottanut vuodenvaihteessa.

Ja ihania ylläripaketteja.

Pojan Kreikasta lähettämä on nyt ollut kuukauden matkalla,

alan menettää toivoni sen perilletulosta.

Seuranta näyttää siihen asti,että olisi lentäen lähtenyt Ateenasta eteenpäin,

ja sen jälkeen on mysteeri,mihin on joutunut.

Täytin jo postille katoamisilmoituksen,

mutta olen skeptinen senkin suhteen.

Viimeksi kun sellaisen lähetin vuosi sitten toisesta paketista,

eipä ole kuulunut mitään yhteydenottoa asian tiimoilta.

Pienen tyttärenpojan näin toissapäivänä.

Voi kuinka hän hymyili mummille turvakaukalostaan tullessaan ovesta sisään.

Ja kaikki huoli siitä,ettei muistaisi mummia,hävisi viimeistään siinä vaiheessa,

kun hän tepsutteli suoraan syliin.

Miten on pieni ihminen rakas,

kun vielä ottaa kaulasta kiinni ja halaa!

Monta senttiä oli kasvanut ja touhuaa jo niin kovasti menemään.

Mummina on ihana olla.

Joko kohta pääsee työntämään siemeniä multaan!

Varaslähdön ottanut pelargoniakin on minun kanssani lähestyvästä keväästä samaa mieltä,

meillä vallitsee täällä senkin kanssa hyvä yhteisymmärrys.

Kurkimme säleiden välistä toivorikkaina kumpikin,

että kuinka paljon pidempään on valoa kunakin päivänä.

Sen talvihonkkelit serkut vieressä empivät vielä.

Ne ovat vuosien varrella tottuneet ryöpsähtämään kasvuun,

vasta päästyään mummulan porstuaan omalle paikalleen.

Mutta on niilläkin,joskin maltillisempina jo hiukan kevättä rinnassa.

Sieltä jo pieniä vaaleanvihreitä lehtiä pilkistelee.

Oikein mukavaa tammikuun jatkoa!

❤

 

Kun aurinko on löytänyt sen vähän vihreän,mitä luonnnossa nyt on,on pakko pysähtyä ihastelemaan.Huomaan heti,kuinka se vaikuttaa minuun.Vihreän ikäväni kasvaa kasvamistaan kevättä kohti mentäessä.

Muistelen kyllä kaiholla niitä upeita ulkoilupäiviä,kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta,oli paljon lunta ja se narskui kengän alla.

Laitan tähän joitakin kuvia noilta päiviltä.

 

Miten minulla on sellainen tunne,että talvet ennen vanhaan olivat pääasiallisesti juuri tämän kaltaisia.

Ja nyt nämäkin hienot näkymät ovat muisto vain.

Kävin rannassa tänään viemässä linnuille uuden talisiemenpötkön. 

Olipa rupeama.

Alla kuva polusta,jota pitkin yleensä kävelen niemen kärkeen.

Ehkä jos olisin hyvä luistelemaan ja minulla olisi ollut luistimet jalassa,

asia olisi hoitunut helpommin.

Nyt töpöttelin polun pientareita pitkin heinätuppaalta toiselle.

Voihan,voihan,näitä pääkallokelejä.

Päivällä sulaa ja öisin jäätyy.

Meren jäällä oli pilkkijöitä.

Aurinko taiteillut siellä kaunista pintakuviota.

Asiasta toiseen.

Yksi asia,josta olen tänä talvena ollut kovin tyytyväinen.

Kotimaiset kurkut ovat maistuneet melko maukkailta.

Eihän niitä ole edes saanut talvella vielä joitakin vuosia sitten,

kaikki olivat tuontikurkkuja ja aivan kamalan makuisia.

Kotimaiset tomaatitkin ovat olleet ihan mukiinmeneviä,

eihän niitä toki voi kesätomaatteihin verrata,

mutta jotain on tapahtunut parempaan suuntaan tällä saralla markkinoita.

Sitä kun kuitenkin mieluiten suosii kotimaista.

Asiasta kolmanteen.

Minun pikkusysterini on jo varsinainen Youtubejulkkis.

Siinä missä minä viihdyn kotimaan kamaralla,

systeri miehensä kanssa on varmasti kohta kiertänyt koko maapallon.

(nyt tosin ollut heilläkin parin vuoden tauko kaukomatkoissa)

Tekevät Youtubeen matkustusvideoita.

Viime kesänäkin lomaillessaan Kreikassa,päivittivät instagramiin monista ihmisistä,

jotka tulivat moikkaamaan,kun tunnistivat ja halusivat yhteiseen selfieen.

Hassua,kun menen Youtubeen,pikkusiskon naama ponnahtaa sieltä heti eteen.

Se,miksi tästä tässä mainitsen on heidän tänä talvena tekemänsä reissu Norjaan,

josta olin suoranaisesti hiukan kateellinen.

Systeri pääsi ihailemaan lahtivalaita ja orkia hiljaiselle valassafarille,

ja tämä on yksi unelmistani,nähdä valaita luonnossa.

Hiljainen safari,eli sellainen,joka häiritsee valaita mahdollisimman vähän.

Heidän aluksensa siis jäi valaista pidemmälle,valaathan kärsivät moottorin äänestä.

Videosta näkee,että oli siellä niitäkin aluksia,jotka eivät tätä asiaa kunnioita,

vaan menevät aivan valaiden vieteen.

Hiljaiselle minäkin menisin.

Jos kiinnostaa käydä katsomassa video safarista,alla linkki.

Traveller

Lopuksi postauskevennys,johon tänään lenkilläni törmäsin.😁

Mukavaa viikonloppua!

❤

 

2020 "Arvoisat matkustajat, suosittelemme kasvomaskin käyttöä joukkoliikenteessä".

2021 "Arvoisat matkustajat, joukkoliikenteessä on maskipakko".

2022 "Arvoisat matkustajat, edellytämme kasvomaskin käyttöä joukkoliikenteessä".

En varmasti ole ainoa, jolla alkaa olla totista marssiväsymystä koronan kanssa.

Ihan hullua tällainen pandemia,joka pistänyt koko maailman sekaisin.

Vaikka tässä on ollut ihmiselle monta pysähtymisen paikkaa mietiskellä,

saisi jo mennä mokoma menojaan...

En minä tuolla joukkoliikenteelläkään muuten kulje,

mutsimuikkusta käyn kerran kahdessa viikossa auttamassa siivouksen kanssa.

Itselleni tällaisena erakkoluonteena suositukset eivät ole ihan kauheasti muuttaneet elämää,

mutta kyllä alkaa nyt todella tympiä,ettei edes läheisiään voi tapailla normaalisti,halailla jne.

Ei voi kierrellä kirppareilla,eikä mennä leffaan,taidenäyttelyyn,

eikä oikeastaan muuallekkaan,nopeasti vain ruokakauppaan.

Tai voisi tietysti,mutta oma koronastrategia ei salli.

Erittäin hyvin alkanut kevennyskin meni mönkään pyhien aikana ja senkin jälkeen.

Olisihan se nyt jo liikaa,jos ei suuhun saisi edes herkkuja laittaa tässä kurimuksessa.

Ensi viikosta kyllä selätän taas tämän tunnesyöntirupeaman,lohduttaudun jollain muulla.

Ison kattilallisen jo keitin kaalisoppaa,jolla pistän kilot taas kuriin,

onneksi kaalisoppa kuuluu herkkuruokiin,koska syön sitä luultavasti koko ensi viikon.

Olen huomannut,että pinnistän jokaiselle päivälle jotain mukavaa tekemistä,

jonkun mukavan hetken tai ajatuksen.

Jotain,joka vie ajatukset pois tästä poikkeustilasta.

Sain pikkusiskolta lahjaksi himoitsemani Arabian vanhan teekupin ja asetin siihen.

Nyt arkinen teehetkikin tuntuu jotenkin hienostuneemmalta kuin ennen. Ja kuinka ihanalta maistuu itsekuivattama teeseos näin sydäntalvella. Siinä maistuu tyttärelle istuttamieni mustaviinimarjojen lehdet,navetan kulmalla,kasvatuslaatikossa rehoittava minttu,navetan takana kasvavan vadelman lehdet,talon edustalla jo mumpan ajoilta olevan perinneruusun terälehdet,kummitädin kasvattamien kehäkukkien terälehdet,horsman kukat. Mummulan kesä.

Tyttäreni,hoidossani oleva pelargonia,puhkesi kukkaan synttäreiden kunniaksi.

Amaryllis venähti niin pitkäksi,että pääsi leikattuna synttäriskumppapulloon jatkamaan.

Tällaisia pieniä ilon hippusia,

niin unohtuu tuo koronamörkö hetkeksi.

Ensikuun alussa kolmanteen rokotukseen.

Ja ylihuomenna palaa tyttären perhe Kreetalta.

Kun ovat karanteenin viettäneet,saan jälleen nähdä pienen kullannuppuni,

siinä jos jossain tältä mummilta murheet unohtuvat!

Mukavaa tammikuun jatkoa!

❤