Kun aurinko on löytänyt sen vähän vihreän,mitä luonnnossa nyt on,on pakko pysähtyä ihastelemaan.Huomaan heti,kuinka se vaikuttaa minuun.Vihreän ikäväni kasvaa kasvamistaan kevättä kohti mentäessä.

Muistelen kyllä kaiholla niitä upeita ulkoilupäiviä,kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta,oli paljon lunta ja se narskui kengän alla.

Laitan tähän joitakin kuvia noilta päiviltä.

 

Miten minulla on sellainen tunne,että talvet ennen vanhaan olivat pääasiallisesti juuri tämän kaltaisia.

Ja nyt nämäkin hienot näkymät ovat muisto vain.

Kävin rannassa tänään viemässä linnuille uuden talisiemenpötkön. 

Olipa rupeama.

Alla kuva polusta,jota pitkin yleensä kävelen niemen kärkeen.

Ehkä jos olisin hyvä luistelemaan ja minulla olisi ollut luistimet jalassa,

asia olisi hoitunut helpommin.

Nyt töpöttelin polun pientareita pitkin heinätuppaalta toiselle.

Voihan,voihan,näitä pääkallokelejä.

Päivällä sulaa ja öisin jäätyy.

Meren jäällä oli pilkkijöitä.

Aurinko taiteillut siellä kaunista pintakuviota.

Asiasta toiseen.

Yksi asia,josta olen tänä talvena ollut kovin tyytyväinen.

Kotimaiset kurkut ovat maistuneet melko maukkailta.

Eihän niitä ole edes saanut talvella vielä joitakin vuosia sitten,

kaikki olivat tuontikurkkuja ja aivan kamalan makuisia.

Kotimaiset tomaatitkin ovat olleet ihan mukiinmeneviä,

eihän niitä toki voi kesätomaatteihin verrata,

mutta jotain on tapahtunut parempaan suuntaan tällä saralla markkinoita.

Sitä kun kuitenkin mieluiten suosii kotimaista.

Asiasta kolmanteen.

Minun pikkusysterini on jo varsinainen Youtubejulkkis.

Siinä missä minä viihdyn kotimaan kamaralla,

systeri miehensä kanssa on varmasti kohta kiertänyt koko maapallon.

(nyt tosin ollut heilläkin parin vuoden tauko kaukomatkoissa)

Tekevät Youtubeen matkustusvideoita.

Viime kesänäkin lomaillessaan Kreikassa,päivittivät instagramiin monista ihmisistä,

jotka tulivat moikkaamaan,kun tunnistivat ja halusivat yhteiseen selfieen.

Hassua,kun menen Youtubeen,pikkusiskon naama ponnahtaa sieltä heti eteen.

Se,miksi tästä tässä mainitsen on heidän tänä talvena tekemänsä reissu Norjaan,

josta olin suoranaisesti hiukan kateellinen.

Systeri pääsi ihailemaan lahtivalaita ja orkia hiljaiselle valassafarille,

ja tämä on yksi unelmistani,nähdä valaita luonnossa.

Hiljainen safari,eli sellainen,joka häiritsee valaita mahdollisimman vähän.

Heidän aluksensa siis jäi valaista pidemmälle,valaathan kärsivät moottorin äänestä.

Videosta näkee,että oli siellä niitäkin aluksia,jotka eivät tätä asiaa kunnioita,

vaan menevät aivan valaiden vieteen.

Hiljaiselle minäkin menisin.

Jos kiinnostaa käydä katsomassa video safarista,alla linkki.

Traveller

Lopuksi postauskevennys,johon tänään lenkilläni törmäsin.😁

Mukavaa viikonloppua!

❤