Muutkin ovat varmasti törmänneet tähän hiukan outoon värikarttaan,

joka maastamme on laadittu tuhansien kuvien perusteella jenkkien taholta.

Ja vielä keväällä!

KLIK

Onko kuvista,joita he ovat käyttäneet analyysiin,todella puuttunut kirkas ja helleä vihreä?Minusta se on hassua,koska se on niin oleellinen väri jopa talvi,ja varsinkin kevät/kesä- kuvissamme.Nuo kaksi vihertävää sävyä voi kyllä yhdistää ruskaan,suohon,metsänpohjaan,mutta entäs koko kaunis,kirkas vihreän väriskaala keväisin ja kesäisin?Vai ovatko kaikki kirkkaanvihreät sävyt todella yhdistyneet noiksi murretuiksi sävyiksi?Värikartastamme ei löydy kuin kaksi kirkasta ja terävää väriä,ovat ilmeisesti kooste taivaan,talvensinisen ja veden väreistä.Se,että paletissa on noin monta harmaan sävyä ei yllätä ja Wikipediakin luonnehtii harmaata väriä jokseenkin osuvasti,mutta kyllä minä teoreettisesti taistelen sen puolesta,että tuohon palettiin ehdottomasti kuuluisi ainakin pari kirkasta sävyä vihreää raitaa.Sitten mieltäisin paletin omakseni ja kotimaata kuvaavaksi.Ainakaan oma Suomeni ei esiinny ainoastaan noin murretuin sävyin.Kun ajattelenkin kaunista,kirkasta kesäpäivää,sinisin taivain,puhtaan valkoisin poutapilvin ja koko tienoon vihreyden silmänkantamattomiin,se näkymä ei istu tuohon väripalettiin millään.

Sitä vastoin eilisen ulkoilun aikana ottamani kuvat ovat kuin malliesimerkki tuosta paletin sävyskaalasta.

Vaikka liukasta,keli oli mitä mainioin auringonpaisteineen ja kirkkaine sinitaivaineen.

Mietiskelin eilen kulkiessani sitä,että mikä on prosentuaalinen ero eläimistössä maassamme kesäisin ja talvisin.Siis se eläimistö,joka on hereillä.Jos ajattelee kaiken,hyönteisineen,pieneliöineen,kaikkineen.Ero on varmasti huima.Jos siitä sitten siirtäisi ajatuksen kasvistoon.Periaatteessahan kasvimme talvisin ovat puut ja pensaat,joskin jään ja lumen allakin on näkymättömissä elämää odottamassa uutta kevättä.Mutta,jos ajattelee vain sitä näkyvää kasvistoa.

Ehkäpä juuri tämän takia nautin kesistä enemmän,kun se on silloin luonnon suurta juhlaa,karnevaalia ja elämän ylistystä kaikissa muodoissaan.Pääsen juhlahumuun mukaan joka solullani,olen kuin auringon alla,kesätuulessa huojuva onnellinen kukka,joka syksyisin maatuu ja talvisin jäätyy pystyyn.Joinakin aurinkoisina pakkaspäivinä kimmeltää kyllä siinä hetkittäin.

Omana teemanani oli kontrastit ja vastakohdat eilen,kun lähdin kuvakohteita etsimään.

Pistävää ja pehmeää,elävää ja jäätä.

Ollut ja nykyinen.Alla olevan kuvan näkymässä minua riemastutti suuresti tuo vanha kanto,joka"lapsensa" jykevän rungon takaa kurkisteli ja kylpi auringossa.Sillä oli tarina minulle kerrottavanaan ja jatkoin matkaani mukavin tunnelmin mietiskellen omiani sen kukoistuksen ajoilta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

❤