Sieluni keltaisessa mummonmökissä on lattioilla räsymatot. Ikkunoista avautuu avara maisemanäkymä peltoa ja niiden takana seisoo metsä. Muun rojun seassa mökissä on myös elämää nähnyt piironki, sen valkoisessa maalissa on jo patinaa. Se on esteettisten näkymien piironki. Sen vetolaatikoihin säilön kaiken kauniin, jonka näen. Talvisin saattaa rospuuttokelien aikaan käydä niin, että ylälaatikko on tyhjä ja siitä seuraavakin huolestuttavan vajaa. Niin oli tänä talvenakin pidempään. Rehellisesti minun on sanottava, etten muista, koska viimeksi sisälläni hihittelin onnesta ja riemusta näkymien edessä, ennen tätä päivää. Tänään kaikki oli kohdallaan! Pari astetta pakkasta, aurinko pilkisteli, sinisiä taivasriekaleita ja lumihuurteiset puut! Rantaan ehdittyäni luonto tarjosi vielä hienon meriusvan, kun taivas alkoi täyttyä harsoista ja aurinko jäi niiden taakse. Sieluni esteettisten näkymien lipasto on jälleen täysi, hyvä kun sain ylimmäisen vetolaatikon työnnettyä kiinni.

 

Jouluna rantaan, suuren kuusen alaoksen suojaan viemäni talipötkökin alkaa huveta.

 Ehkä jo parin päivän päästä on vietävä uusi.

En välitä tehdä itsestäni numeroa, mutta nyt varmasti on sellainen hetki käsillä, 

kun voi hiukan mainita. Täytän ensi perjantaina hulppeat 60 vuotta.

(täytyykin muistaa vaihtaa ikä tuohon sivupalkkiin)

Kuulun niihin korona-ajan pyöreidentäyttäjiin, jotka eivät juhli,

 koska eivät muutenkaan tapaile juurikaan ihmisiä.

Olikin ihana ylläri tänään kun ystävä, joka näyttää tuntevan minut erittäin hyvin,

 oli laittanut paketin tulemaan.

Sydämellinen kiitos tätäkin kautta Imppu!<3

Kokeilin tuossa männäpäivänä akryylimaaleilla valutustekniikalla "maalaamistakin".

Voi että tykkäsin!

Nyt pitää saada lisää taulupohjia.

Tähän loppuun laitan kuvat näistä kahdesta valoonkurkoittajasta.

Kummatkin ovat pöytälampun läheisyydessä.

Amaryllis on itse työntynyt lampun päälle ja pelargonia 

näyttää lampun alla nauttivan valosta, kurkottaen sitä kohti.

Mukavaa Loppiaista!

<3