Tuolla se jo lymyää pimeässä. Saapuu luultavasti kovaa ääntä pitäen, kun kellon viisari on nytkähtänyt sekuntin yli tulevan puolenyön. Metsäneläimet ja paukkuherkät kotieläimetkään eivät ressukat vielä tiedä, että se on tuloillaan, tyylillä, jolla me ihmiset sen haluamme saapuvan. Linnut etsineet suojaisan sopukan itselleen yöpuuksi, orava pesässään kääntää rauhassa kylkeään, kunnes paniikki lyö taas päälle...

Mitä tuokaan se tullessaan, huh huh. Rauhoittaako jo pandemian, vai vieläkö yksi vuosi. Osataanko elää ihmisiksi maan päällä, osataanko jo ymmärtää, ettei synny muutosta ilman jarrujen pohjaan lyömistä, niin, että kirskuu. Osataanko olla edes hiukan vähemmän itsekkäitä.

Kevään ja kesän, syksyn ja uuden talven se tuo. Kaiken tuon kauneuden. Aika kulkee taas uuden myötäkin, luonto toteuttaa itseään, lumet sulavat, muuttolinnut palaavat, kesä kukoistaa, kunnes maatuu taas uuden lumen sataa päälle.

Mitä minulle tuo. Juhlavuoden tuo. Olen kohta asuinkaupunkiani kymmenen vuotta vanhempi, juhlimme vuodenvaihteessa kumpikin myöhäiskeski-ikäinen. Tuoko pääosin hyvän vuoden vai huonon vuoden, sitä ei vielä tiedä kukaan. 

Onnellisia hetkiä se tuo. Paljon ihasteltavaa luonnossa. Uusia kokemuksia. Vaikuttumisia ja kohtaamisia. Toivottavasti kasvua ihmisenä, toivottavasti rauhaa ja rakkautta.

Toissapäivänä tähyilin rannassa sakeaan sumuun ja mietin, että tuolta ulapalta, näkymättömistä se uusi ja uljas kohta saapuu.

Toivon, että se löytää sinutkin onnellisena ja pitää meidät kaikki terveinä!

Hyvää uutta vuotta 2022!

❤