Tänä vuonna joulukuu on ottanut minut erityisen lämpimään syliinsä.

 Olen ollut joulutunnelmissa jo reilut pari viikkoa.

 Katsellut melkein kaikki imelät,amerikkalaiset joululeffat telkkarista,nauttinut suunnattomasti oman kodin joulukoristeista ja ledkynttilöiden tuomasta tunnelmasta pimeyden laskeuduttua.

Olen ollut ihan hirmun onnellinen ja ajatellut jouluisia ajatuksia,suorastaan lillunut tässä tunnelmassa,moni hetki on tuonut kyyneleet silmiin,koska se on ollut niin kaunis.

Olen ollut herkillä,ja eikö juuri se ole joulun tarkoitus.

Aurinkokin kävi kylässä. 

Christmas spirit.

 Lause,joka toistunut noissa hömppäleffoissa. Sanakirja kääntää suomeksi muunmuassa: joulun henki,sielu,ajatusmaailma,sisin olemus,mieli,mielenlaatu,usko,mieliala...

Olen päässyt juuri kaiken tämän äärelle kuluneina päivinä.

En ole hetkeäkään hössöttänyt menemään,

vaan nauttinut hitain siemauksin jokaisen hiljaisen päiväni. 

Syönyt silmilläni pienistä kauniista yksityiskohdista kotona. 

Kuinka kauniisti enkelikello on pyörinyt ilman kynttilääkin,kun sen on asettanut tuuletusikkunan läheisyyteen,ledkynttilöiden"eläväiset"liekit ovat niin rauhoittavia hämärässä,punainen amaryllikseni avautuu hissukseen pöydällä.

Joka päivä se on hiukan enemmän raollaan.

Hiljentyneeseen,rauhaisaan pysähtyneisyyden tilaan,

saapuvat helposti ihmiset,joita ei enää ole.

Olen herkistänyt ajatukseni myös heidän muistamiseensa,

kerrannut mielessäni ihania hetkiä heidän kanssaan.

Kuvasin mutsimuikkusen kotona hänen isänsä,Villepappani banjon.

Hieno vanha esine,jota katsellessa muistan vaarin niin hyvin.

Saunapuhtaana,lauantaiehtoolla.

Tukka siististi kammattuna otsalta taakse,

puhdas paita päällä ja sormet näppäilemässä banjon kieliä,syventynyt ilme kasvoillaan.

Ulkoillessa,kohdalle osuessani,mietin olleita ja menneitä jouluja,

tuossa Saunalahden kartanon pihapiirin mökissä. 

Kuka siellä on sytytellyt kynttilöitään ja istunut jouluiltoina kauan sitten.

Mökki on luultavasti ollut kartanon työväkeen kuuluneen asumus,

nyt jo romahtamispisteessä,läpimätä ja laho.

Joskus ollut nätti pieni mökki kauniine lasi-ikkunakuisteineen.

Mökin kupeessa,kartanon portin vieressä,kasvaa rivi nuorehkoja tammia.

Yksi niistä on persoona.

Se ei luovu lehdistään millään syksyisin,vaikka vierustoverit ovat jo tiputtaneet omansa. Olen kiinnittänyt tähän huomiota jo usean vuoden ajan.

Joka kevät siinä vielä on paljon ruskeita lehtiä.

 Se tiputtaa ne vasta aivan viime tinkaan, ennen uusia silmujaan.

 Tammethan joutuvat ottamaan lehdistään kaiken irti varastoon,eri tavoin kuin muut lehtipuut,mutta tämä yksilö on tässä asiassa kitsastakin kitsaampi.

Olin niin iloinen kun tänään luin,

että jouluaatolle ennustavat sakeaa lumisadetta tänne meillepäin.

Ja joulupäivänä sitten pitäisi paistaa aurinko.

Voi kun pitäisikin paikkansa!

Jouluaatto ja lumisade!

Tällä hetkellä metsä on kostea ja lumeton,

plussakeleillä mennään.

Minun joulukuuseni.

Tapaan sen joka kerta ulkoillessani.

 Tänäkin vuonna se kasvatti niin kauniit vuosikasvut oksiensa päihin,

nyt ne ovat jo pitkät, ja se näyttää entistä tuuheammalta.

Tänään mietin,josko koristelisin sen joulupakkasille talipalloilla.

Ostin itselleni hyvänmielen jatkoa ja pienelle tyttärenpojalleni t-paidan ensi kesäksi.

Lahjassa yhdistyy toive,että pienestä miekkosesta kasvaa luontoa ja eläimiä kunnioittava,

ja mummi saa hänestä metsäretkiseuraa tulevaisuudessa.

Oma "toisenlaisen"lahjan hankintapaikka oli tällä kertaa eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla.

Tuulispäässä moni maatila-ja tuotantoeläin saa arvokkaan ja turvallisen loppuelämän.

Tuulispäätä pyörittävät vapaaehtoistyöntekijät ja se toimii lahjoitusten varassa.

Voi,käykääpä katsomassa Tuulispään ihanat eläintyypit!

(Tämä ei ole yhteistyö,vaan puhtaasti mainosta upealle toiminnalle).

Tilalle voi tehdä lahjoituksen,jolla hankitaan eläimille ravintoa ja muuta ja heillä on myös ihana kauppa.

Olen katsonut ja lukenut saamani joulukortitkin huolella,

oikein keskittynyt jokaiseen yksitellen.

Lämmittänyt,kun huomaan lähettäjän ajatelleen juuri minua korttia valikoidessaan.

Moni luopuu digiaikana tästä kauniista tavasta,minusta se on sääli,kulttuuria sekin.

Toivotan kaikille ihanille blogiystävilleni rauhallista ja kaunista joulunalusviikkoa!

❤