keskiviikko 3. toukokuuta 2023


Minun aikani vuodesta on alkanut!
Ihan oikeasti tuntuu siltä,kuin olisi uudestaan syntynyt taas pitkän talven jälkeen.
Mieli on reipas ja iloinen ja saa taas kaikkea kivaa aikaiseksi,
kun energiavarastot täyttyvät kilpaa valon ja vihreän lisääntymisen kanssa.


Päivän ulkonaolot pidentyneet,kun ei raaski olla sisätiloissa.
Sateellakin on lähdettävä,kaikki on nähtävä ja koettava nyt,
kun luonnossa tapahtuu niin paljon uutta joka päivä.


Ahmimiseksi sitä ehkä parhaiten kuvailisi.
Minä todellakin ahmin nyt kaikkea!
Välillä pitää hiukan oikein havahtua itsekseen liikkuessa,
ettei höpötä ääneen kaikkea,mitä päässä liikkuu.
Että katso nyt, tuo ja tuo ja tuokin,miten ihania näkymiä!
Ajatukseni kuhisevat kuin muurahaispesä.
Välillä laulattaa ja välillä pukkaa runonpätkää.
Elän täysillä keväisen luonnon keskellä,
tunteet töttöröllä.


Mikä lintujen liverrys meneillään!
Pakko välillä pysähtyä kuuntelemaan esimerkiksi mustarastaan ilmaiskonserttia.
Ja sitten naurattaa,kun muistuu mieleen pojan sanat,
että etkö tiedä äippä,
nehän kiroilee toisilleen,että mun tonteille on ihan turha yrittää tulla!
Linnut kiroavat niin kauniisti.
😊


Vaikka talvella tuli useinkin manattua säitä,
en muista,että nyt olisi käynyt mielessäkään moinen pikkuseikka.
Sataa tai paistaa,nyt on kevät!
Kaikki on niin kaunista,olipa sitten harmaa tai aurinkoinen päivä.


Jostain syystä olen päässyt tänä keväänä tosi vähällä siitepölyallergianikin kanssa.
Ehkä sekin johtuu siitä,että olen odottanut kevään alkua kuin kuuta nousevaa,
nyt mikään ei saa tulla tämän onnentunteen esteeksi.


Rakastan tätä herkkää vaihetta luonnossa.
Pienet lehdet,norkot ja muut ovat kuin vaaleanvihreää pitsiä.
Kaikki on niin uutta ja vienoa.


Kamera laulaa kun on ikuistettava kaikki,mitä silmät näkevät.
Olen nähnyt tämän kaiken jo 61 kertaa vuosien saatossa,
mutta silti se tuntuu siltä,kuin näkisi kaiken ensi kertaa.
Kun kesä kypsyy,tämä alun herkkyys katoaa ja kesäluonto muuttaa muotoaan reheväksi keitaaksi.
Kevättä voisi soittaa huilulla ja kesää pianolla,
syksyä viululla ja talvea sellolla.


Odotan malttamattomana maaseudulle pääsyä.
Joka päivä mietiskelen,mitä ja missä siellä on nyt meneillään.
Sinivuokot ja kevätkaihonkukat,pienet ryppyiset hiirenkorvat mustaviinimarjassa,
kohta kukat kriikunoissa ja omenapuissa.
Kunhan koleat väistyvät lähdemme katsomaan.
Mummulassa ei voi enää lämmittää uuneja,
joten säiden on oltava lämpimämmät,
jotta voi aukaista ikkunat ja tuulettaa kosteuden pois tuvasta.
Lämpöpuhaltimia ei näillä sähkön hinnoilla viitsi käyttää.


Olen muuttanut pienen kotini sisustusjärjestystä niin,
että nyt näen sohvaltani suoraan viereiseen metsään.
On ihanaa seurata metsänäkymän muuttumista päivä päivältä,
kun lehtipuut kasvattelevat lehtiään.
Kohta pääsee parvekkeenkin kimppuun!
Ja pötköttelemään sinne riippumattoon!


Koristekirsikkapuutkin kukkivat jo!


Huonekasvit näyttävät kukoistavan emännän lailla.
Nekin ovat villiintyneet valon määrästä.
Tuohon työpöydästä korottamaani "ikkunalautaan"suorastaan tulvii nyt valoa.
Vasemman laidan pelargonia oli jo valtava vihreä puska sekin,
mutta jouduin nipsimään kaikki lehdet pois,
kun siihen pesiytyi joku kasviloinen,joka mutusteli lehdet laikullisiksi.
Nyt se onneksi työntää jo uusia pieniä terveitä lehtiä.



Kesäkurpitsan taimet kasvavat huolestuttavaa vauhtia makuuhuoneen ikkunalla.
Siellä on jo pieniä kukannuppuja.
Näin koleilla ilmoilla niitä ei vielä uskalla parvekkeellekaan laittaa,
pakko kai istuttaa suurempiin astioihin,enempään multaan tässä välissä vielä.
Kellahtavat pian kumoon noissa maitotetroissaan,
ja luulen,että kaipaavat jo kunnon puutarhamultaa taimimullan sijaan.


Tällaisin kevätterkuin tällä kertaa.
Olikin tässä pitkä väli edellisen ja tämän postauksen välissä.
Nyt tulee olemaan niin paljon enemmän kuvia ja kirjoitettavaa,
että eiköhän täällä blogissakin taas vilkastu.


Euroviisuja ja MM-lätkän alkua kaiken muun kivan lisäksi odottamaan!
Minä lakkasin varpaankyntenikin jo sandaalikautta varten valmiiksi.
Vaikkakin ihan tämän ihanan kevään ja vihreyden kunniaksi,
menee hyvin Käärijänkin kannustusväristä!
😊
Se on heippa seuraavaan kertaan,
nautitaan keväästä!
♥️


7 kommenttia:

  1. Olet kevätiloa täynnä ja hienoa sitä on jakaa muillekin. Kiitos paljon.
    Joka kevät on ihme uus, kun leppä, koivu, tuomi jne, saavat pikkuiset lehdet ja sitten kohta tuomi jo sunnittelee kukkaan pukeamistaan. Ei mene kauaakaan.
    Rannan vakikuvauspaikallasi on viherrystä maassa ja ikkunalaudallasi kukkaset kasvavat silmissä.
    Minä kävelin kevätaatteissa hangella pari tuntia. Toinen aamu, kun hanki keski jalankulkemisen. MInulle se on nautinto. Ehkä kolmen viikon kuluttua saan katsella laillasi maata viheriöivänä ja ihailla koivujen hiirekorvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä,jokainen uusi kevät todellakin tuntuu ihmeeltä pitkän talven jälkeen.
      Tuntuu,että mahla kiertää väkevämmin kuuskymppisessäkin.Minusta on niin ihanaa tuntea itsensä onnelliseksi ja pirteäksi ja energiseksi tuolla kevätluontoa ihastellessa.
      Suomi on pieni suuri maa.Saman maan sisällä koemme vuodenaikojen vaihtelut hiukan eri aikaan eri päissä kotimaatamme.Edellisyönä täälläkin oli kyllä vielä pakkasta.
      Nautitaan,sinä siellä kantohangilla ja minä täällä hiirenkorvia ihastellen,
      ihana on luonto kaikki tyynni.
      Kiitos Aimarii,suloista kevättä sinne pohjoiseen!♥️

      Poista
  2. Pitkästä aikaa täällä, ja miten raikas, positiivinen ja ihanan keväinen postaus täällä odottikaan! Sisällä en malttaisi olla minäkään, ja veneellä sekä terassilla on aikaa vietettykin ihan joka päivä. Veneen kannella vielä hyvin viileää oleskella, mutta muuten ihan mukava vahailla, lakkailla ja puunailla paattia, sekä tuijotella tietenkin avomerelle :) Tuossa terassilla sen sijaan voi nauttia jo ihan helteisistä olosuhteista, tuulilta suojassa kun on, ja etelään päin :D
    Minä olen ollut hyvin laiska kuvaamaan ja postaamaan, mutta ehkäpä tilanne muuttuu, kun päästään paatilla putputtelemaan vähän kauemmas kotivesiltä.
    Sinullakin siellä monta mukavaa asiaa mitä odottaa, varsinkin se maalle pääsy. Uskon, ettei ole helppoa odottaa näin kauaa, mutta sitä ihanammalta kaikki sitten tuntuu, kun sinne sielunmaisemiisi vihdoin ja viimein pääset. Toivottavasti ihan pian, ellet jo olekin siellä :)
    Joka tapauksessa nyt nautitaan valoisasta keväästä, kasvusta ja kukoistuksesta, kaikesta ihanasta! Voi hyvin sinä ihanainen siellä, kuullaan taas ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi anteeksi Ansku,hillun tuolla instan puolella ja jäänyt tämä blogipuoli heitteille.
      Ollut ihan mahdottoman ihanan kesäisiä päiviä jo!😍
      Teilläkin siellä varmasti jo ihan eri meininki kuin tuosta päivästä,kun olet kommentin kirjoittanut.Itse olen ulkoillessa leijunut n.metrin maanpinnan yläpuolella pelkästä onnesta.Niin vihreää ja lämmintä.😊
      Eilisen ja toissapäivisen laitoin parveketta kesäkuntoon.Istuttelin kukkia ja kasvattamiani taimia.Olipa suloista taas möyhiä multaa.
      Maalle en ole vieläkään päässyt,ehkä kuitenkin pian,kun tytär palaa takaisin Kreikasta.
      Koska olen kuskeista riippuvainen,ajattelin laittaa parvekkeen taas tänä vuonna oikein runsaaksi keitaakseni,että voin nautiskella siellä puutarhahommista kun kuskeille ei sovi lähteä maaseudulle.
      Tänään sadepäivä,tekee hyvää luonnon kasvulle!
      Palaillaan taas,kiitos Ansku,mukavia veneilyjä teille sinne!♥️

      Poista
  3. Lämmin kiitos Suvi!❤Mukavaa heinäkuun viimeistä Sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Kauniita kevään heleyksiä. Niitä on kiva katsella nyt elokuussakin. Hyvää loppukesää 💚🍀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu,ihanaa loppukesää sinullekin!❤

      Poista