Kun löysin mummulan kaapin uumenista ihanan vanhan hattuhyllyn,sisustaja minussa heräsi.
Maalaisromanttinen tyyli on kotona taakse jäänyttä, mutta mummulaan se mielestäni sopii.
Tapetoin osan keittiöstä pikkukukallisella tapetilla -juu, tarkoitus oli tapetoida se kokonaan...
Kuplia syntyi, ja huomasin tapetointitaitoni puutteellisiksi.
Onneksi maalla se ei ole niin nogonuukaa. :)
Maalaan loput seinät valkoisiksi, kun kerkeän.
Keskityin hattuhyllyyn ja sen ympäristöön.
Ei ollut vaikeaa löytää nurkista ja varastoista ihanaa vanhaa rekvisiittaa.
Olin onneni kukkuloilla penkoessani.
Väärinpäin käännetty taulunkehyskin oli niinpäin mielestäni paljon kauniimpi.
Onnekseni olen saanut sukulaisilta luvan temmeltää mummulassa suht vapaasti näissä sisustusideoissani.
Aika meni kuin siivillä, isännän tuijottaessa kisoja nenä telkkarissa.

Toinen jännä hetki oli, kun ensimmäiset omat potut kaivettiin maasta.
Kyllä oli maailman parhaat,kauneimat ja maukkaat! :)

Nyt keittämään tyttären huomisiin valmistujaisjuhliin raparperi/marja mehua.
Anna on käymässä Suomessa,kun on saanut kunnian olla ystävättärensä kaaso viikonloppuna ja pitää omat juhlansa samaan syssyyn.
Hänestä tulee syksyllä eskariopettaja.
Äiti on NIIIN ylpeä! <3 :)

Haikeutta,sitä on ilmassa.
Sitä on rinnassa ja sydämessä.
Kesän pois antamisen pala kurkussa.
Maalla oli vielä vihreää ja kukkia kukki.
Koivuissakaan ei vielä kylmien öiden jälkiä.

Silti syksy odottaa tuossa heti nurkan takana,tehdäkseen raikkaan viileän esiintulonsa.
Sen kyllä jo haistaakin.
Aikaisina aamun tunteina, teetä hörppiessään pihamaalla.
Auringon lämpö on muuttunut jo oranssista kylmemmän keltaiseksi.

Nyt on elon aika.
Nyt on poismuuton aika.
Luopumisen aika.

Minun pitää saada muistella,nostalgoida ja märehtiä hetki tässä joka loppukesäisessä haikeudessani.
Vaikka keskikesään mahtui hurjasti kaikkea ihanaa tuntuu,että se taas meni niin nopeasti.

Onneksi tiedän, että kun viimeisetkin kesän hituleet valuvat, kuin hieno hiekka sormien välistä,alan odottaa syksyä jota myös rakastan.

Huomenna töihin ja arkeen paluu.
Viimeiseltä lomaviikolta on paljon kuvia, aloitin nyt näillä haikeilla, kun on vähän sellainen olo itselläkin... :)


(Ihanissa blogeissanne on varmasti monia postauksia,joita lähden pikkuhiljaa tässä lukemaan ajan kanssa,loman jäljiltä)

Jonottamatta lippu.
Toisina laivaan.
Upeat paikat salista.
Hulvaton sali-isäntä parivaljakko ja hyvin mieleinen bulgaari-bändi.
Ennustettu sade ja ukkonen Tallinnan päässä: aurinkoa ja kesäfiilistä.
Sujuvat ostokset,4.20e maukas kanapasta lounaaksi.
Hyvät paikat salista kotimatkalla.
Hurjan,laivaa seuraavan vesiskootteristin edesottamuksien seuraaminen.Sama hyvä countrypainotteinen bulgaari-bändi ja hulvaton show parivaljakolta.
Viihdyimme mutsimuikkusen kanssa!
Harvoin näin jouheva risteily.
Ei edes väsyttänyt kotimatkalla.
Kuin olisi hiukan pidemmällä käynyt kaupassa. :)
Huomenna maaseudulle!
Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

Elo luonto, kypsä luonto.
Marjoja,kotia,kuivuneita heiniä,tummaa vihreää.
Kesä on selvästi siirtynyt kolmanteen vaiheeseensa.
Silti näin myös metsämansikan kukkia kävelyretkelläni.

Vaikka eilen olin Hietsun kirppiksellä perinteisesti kerran kesässä myymässä, vaikka huomenna on toinen perinteinen reissu mutsimuikkusen kanssa Tallinnaan,pyörin täällä kotona hiukan tyhjänpanttina.
Sommittelen kankaita, josko ompelisin uusia tyynyjä.
Viihdyn netissä liikaa.
En oikein osaa käyttää aikaani.
Kävelylenkillä tähyilin tyhjiä, suojaisia leikkikenttiä, olisi niin tehnyt mieli keinumaan.Saada vähän hulluutta, riemua ja lapsellisuutta tähän odottavan onttoon oloon.
Perinteiset lautakeinut ovat näköjään historiaa...eivät ajattele, että mummoikäisetkin haluaisivat keinua.Vaikka tyhjiä leikkikenttiä retkeni varrelle osuikin,kaikissa sellaiset "syöttötuoli-istuimiset" keinut.

Onneksi maalle takaisin pääsyn odottamisapatian lisäksi ei ole vielä iskenyt paniikki loman loppumisesta.
Tiedostan kyllä hyvin, että lomaa tällä rupeamalla on enää 9 päivää.
Mutta maalla päivät ovat niin täydet ja ihanaiset,värikkäät ja onnelliset, että kahdeksan päivää tulevat tuntumaan viikoilta! :)

Ötököitä

Olen pieni pullea prinsessa.Kainoilen tässä läsnäoloasi.

Oho,ai sori! Pöräytinin tähän, kun en huomannut, että kuvasit kukkia.

Et sinä minua huomaa.Olen tässä hiirenhiljaa ja tiedän maastoutuvani hyvin.Luulet vain.

Puutarhahommat seis! Nyt ihastelet vain minua hetken, kun tähän hanskoillesi vaivauduin.

Pimpparit alta pois! Tai ne, jotka ovat vielä keskinäisten kahakoiden jälkeen elävien kirjoissa!Kyllä vesimelonista riittää minullekin, vaikka teitä varten ovat ne laittaneetkin.Menkää vaikka pyörimään niiden ympärille hetkeksi.

Hih...yks kaks kolme,paina laukaisinta nyt, niin suljen oikealla hetkellä siipeni!

Kaivan kaivan ja kaivan, ja tässä vielä olen...

Katso minua suoraan silmiin, niihin kaikkiin 18 yhtäaikaa...tunnet, kuinka sinua alkaa nukuttaa...vaivut syv....

Tere tere siellä alhaalla.Pöksahdin teidän keittiön ikkunaan, ja nyt tokenen tässä hetken.

Zrrrrr,zrrrrr, ei ole aikaa, kiire kiire zrrrr...

No minä tässä vielä.Tokenen edelleen.



Ja odotan malttamattomana Sirpalta näyttelijöiden nimiä! :D

Sisu

Minusta tulee mummi! :)
Tai kesä-mamma, ihan kuinka vaan.

Tyttäreni on jo vuosia toiminut vapaaehtoistyössä kodittomien rescue-koirien parissa.
Hän on hoitanut,ja väliaikaismajoittanut Kreetalla ollessaan löytökoiria ja kuljettanut niitä uusiin koteihinsa ympäri Eurooppaa, kotimatkalennoillaan,välilaskuin kesäisin.

Rakas Santtumme oli tyttäreni teini-iässä "haluaa koiran"-ajoilta perheeseemme tullut sydämenmurskaaja.
Santun koirientaivaaseen menosta tuli elokuun ensimmäinen päivä tasan kolme vuotta täyteen.
Ehkä tarvitsimme tämän ajan,koska Santun muisto oli vielä niin vahva.
Tyttärenikään ei ole kiintynyt hoidokkeihinsa näinä kolmena vuotena.
Mutta, nyt saapui Sisu.

Alimmassa kuvassa Sisu ex-mieheni kaupan ulkopuolella ensimmäisillä kerroin, kun yhteys tyttäreni kanssa alkoi muodostua.

Sisun tarinasta tiedetään vain se, että se on pentuna jätetty veneestä vanhan kreetalais-kotikyläni satamaan.
Se on ollut tietyn kadun ihmisten "hoidokkina", joten täysin katukoirana,oman onnensa nojassa Sisun ei ole tarvinut olla.
Kukaan ei kuitenkaan ole sitä kotiinsa huolinut, tai murehtinut sen vaivoja.
Sisulla oli paha korvatulehdus ja peräaukon tukkiva paise, kun se pääsi tyttäreni rakastavaan ja huolehtivaan huomaan.
Nyt nämäkin on hoidettu.
Ensimmäisessä kuvassa rauhoittava piikki leikkausta varten taitaa jo vaikuttaa.
Kuulin juuri, että rokotukset ja siru on myös hankittu ja kohta päästään noutamaan passi uuden elämän alkuun Suomessa.
Sisulta puuttuu toisesta takajalasta tassu.Ken tietää, missä se on menetetty.
Eläinlääkäri arvioi Sisun iäksi 7-8-vuotta.
Meillä on hyvinkin vielä puolet lisää yhteistä aikaa.
Se on varma, että Sisun ei ikinä enää tarvitse väistää potkivia jalkoja,poisajavia käsiä.
Täällä kaikki kädet ovat avoinna ja rakastavina.
Merikapteenimme-joksi poikani on Sisun nimennyt- saa arvoisensa vanhuudenpäivät.

Kuin tyttäreni, minäkin olen myyty noiden silmien edessä.
Sisu ei hauku,on sisäsiisti ja kuulemma kaikin puolin sympaattinen,rauhallinen ja mukava kaveri.
Odotan innolla sen tapaamista syyskuussa!

Kesämamma minusta tulee tyttären Kreetalla oloaikoina kesäisin.
Uskon, että Sisu, kuin Santtukin tulee rakastamaan yhteisiä, tulevia kesiä mummulassa.