torstai 10. maaliskuuta 2016



Saan tällä hetkellä eniten hyvää mieltä ja oloa kaikesta menneestä.
Minua ei yhtään kiinnosta moderni tai nykyaikainen.
Uppoudun 1900-luvun vaihteen elämään Suomessa intohimolla, kirjaa lukiessani.Saan valtavasti energiaa miettiessäni ja hoksatessani asioita sieltä.Oma mieli on korkealla ja hyväntuulinen, kun saan lillua näissä maailmoissa.

Muistelen edesmenneitä ihmisiä ja lemmikkejä,kaikki vanha saa heti huomioni.
Olin hihkua onnesta, kun serkkutyttöni, kuin jatkumoksi tähän omaan kauteeni,lähetti tänään mailia, että rupeaa kokoamaan sukumme vanhoja valokuvia ja vaiheita kokoon ja pyysi minua ja sisartani toimittamaan hallussamme olevia kuvia tähän.

Pysähdyin mietiskelemään, mistä tämä kauteni johtuu.
En löytänyt vastausta, mutta uumoilen sen johtuvan tästä kaoottisesta nykypäivästä.
En ole esim.enää pitkään aikaan aloittanut päivääni hermostumalla, ärtymällä tai surullistumalla nappaamalla bussissa Metro-lehden työmatkani "ratoksi".
Paljon mielummin katoan hetkestä sinne kirjani maailmaan ja astun bussista lämpimin mielin ja tuntein.
En katso televisiotakaan enää juuri ollenkaan.
Ainoastaan hyvät dokumentit ja jokusen "hömpän" tai hyvän leffan.
Ja voin paljon paremmin.

Ja unelma punaisesta mökistä maaseudulla pellon laidassa senkun voimistuu.
Pois tästä, missä en tunne enää oloani kotoisaksi,omaan pieneen minimaailmaan, hidasta elämää elämään.

Onko merkki alkavasta vanhuudesta,tiedä häntä.
Minusta vain tuntuu, että suurin harppauksin kaikki kaunis ja yksinkertainen on katoamassa nykymaailmassa.
Pitää niin siinä pintakiitää.
Miksi ihminen, joka on huomaavainen ja aidosti lämminydäminen erottuu massasta yhä paremmin ja paremmin minun silmissäni, kuin katoava luonnonvara.
Tekisi mieli ihan halata ja kiittää, kun sellaisen harvakselttaan kohtaa.

Maalaisjärki ja yksinkertainen ajattelutapa asioista tuntuu unohtuvan.Tai se hymyillään vinosti sarjaan ajalta "kilpi ja keihäs" Kaikki laitetaan niin monimutkaisesti menemään, kun nyt kuuluu näkyä ja kuulua, että menestyy ja on asian ytimessä.

Olet dinosaurus, kun ihmettelet ääneen, miksi hyvä piti vaihtaa huonompaan ja kalliiseen vain sen takia, että se on nykyaikaisempi.

Oman äitini kanssa juuri keskustelin siitä, miksi kaupassa pitää olla 3 metriä pitkä ja kaksi korkea hylly pelkkiä jugurtteja?
Ja se terveellisin on sitten se vähäpätöisin purkki sitä valkoista luonnonjugurttia kuitenkin, johon jokainen voisi lisätä omat marjansa ja hunajansa jne.
Jo pelkkä jugurttihylly kuvaa mielestäni hyvin tätä nykymaailmaa.

Minä siis jatkan ainakin jonkun aikaa tätä "muissa maailmoissa" oleiluani.Olen saanut siitä hurjasti tasapainoa ja hyvää oloa, joten ihan metsään en ole kauteni kanssa menossa :)
Mukavaa, alkavaa viikonloppua! <3




4 kommenttia:

  1. Minä haluan uskoa, että kaunista ja yksinkertaistakin vielä on.
    Tosin jugurttihyllystä olen kanssasi täysin samaa mieltä ja myös monen kaupan leipähylly on aika masentava: valtavan pitkä hylly täynnä eri leipomoiden 'pullaleipää', mutta hyvää juureen leivottua täysjyvää reilusti sisältävää vehnäleipää kuuluu valikoimiin vain harvoin.

    Todennäköisesti nuo lastenlapset ovat vielä lisänneet nykyhetken arvostusta.

    Vanhojen esineiden ja kuvien kauneus onneksi rikastaa vielä nykypäivänäkin ja antaa meille voimaa. Vanhat kirjat tai vanhoista ajoista kertovat kirjat ovat tärkeitä!

    Onneksi elämässä on erilaisia vaiheita :)

    VastaaPoista
  2. En tosiaan oikein osaa sanoa, miksi minulla on nyt tämä kausi, että näen asiat, niinkuin niistä kirjoitin.Toki uskon myös laillasi, että kaunista ja yksinkertaistakin löytyy, mutta tuntuu, että se helposti jää tämän nykyjyrän alle.Aina tosin etsivä sitä kauneutta löytää! :)
    Ja ehkä kaikki johtuukin siitä kaipuustani maaseudulle,ja kipuilen tätä kaupunkilaiselämää lieveilmiöineen, ehkä se ei niin olekkaan antipatiaa nykyaikaa kohtaan.Tai sitten olen tosiaan tulossa vanhaksi, enkä pysy enää ajan hermolla, ja mieleni kapinoi. :)
    Saa sitten nähdä, muuttuuko se, jos minulle suodaan lapsenlapsia.
    Niin kuin sanoit, kyllä kaikki elämään kuuluvat vaiheet rikastuttavat jollain lailla.
    Ja leivästä olen kanssasi täysin samaa mieltä.Minäkin aina etsin sitä rapeakuorista, juureen leivottua!
    Ajattelin, että näinköhän saan yhtään kommenttia aiheesta,vai pidetäänkö minua ahdasmielisenä paasaajana. :) Kiitos sinulle Seija! :)

    VastaaPoista
  3. Taidamme olla "sielunsiskoksia"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kommenttisi sattumalta vähän myöhässä.
      Tosi lohduttavaa kuulla, jos näin koet! <3
      Minä olen jo kauan kokenut sielunsiskoutta sinun kanssasi upeiden luontokuviesi myötä.

      Poista