tiistai 15. marraskuuta 2016





Loppuviikosta alkanut päänsärky ja lauantaiaamuinen turvonnut silmä ja paksu pää osoittautuivat maanantaina lääkärissä poskiontelontulehdukseksi.

Minulle on yleisesti ottaen suotu erittäin hyvä vastustuskyky.
Voi mennä useitakin vuosia  etten saa pientäkään flunssaa, vaikka ympärilläni pärskitään.
Parannun myös esim. leikkauksista mielestäni normaalia nopeammin.
Nykyään naurattaa sekin reissu, kun 27 vuotta sitten koikkelehdin korkokengissä,matkatelevisiota kädessäni kantaen (ja siihen aikaan telkkarit eivät todellakaan olleet näitä lituskoja) Heraklionin lentokentällä  juurikin kuukauden päästä leikkauksesta, jossa minulta avattiin koko alavatsa, poistettiin endometrioosia munasarjasta ja suolesta.
Mutta siellä vastassa oli tuleva mieheni ja lasteni isä...pitihän sitä nyt olla edukseen. :)

Kuopuksen syntymä Jorvissa taas oli syöksysynnytys.Ei siinä mitään,mutta hän painoi syntyessään 4,5 kg ja oli 52cm pitkä.Maamoa tikattiin 17 tikillä.
Seuraavana päivänä pojan tulehdusarvot kohosivat ja hän joutui eristyksiin keskosten ym. osastolle.
Pitkiä kellarikäytäviä pitkin synnytysosastolta vauvojen osastolle oli matkaa n. 1.5 km menopaluu. Sen kävelin tikkeineni joka päivä ainakin 5-6 kertaa, mutta vajaan viikon päästä olin kuin en olisi synnyttänytkään, saati niitä tikkejä saanut.

Eksyin asiasta.
Kun hyvästä vastustuskyvystäni huolimatta sitten kuitenkin sairastun,minä nukun.
En kertakaikkiaan pysy hereillä.Kroppani päättää puolestani, että nyt nukutaan ja niin pitkään, että pöpö on nujerrettu.
Maanantainkin aamuisen lääkärin jälkeen nukuin koko päivän,iltaan asti ja siitä sitten pieniä hereilläolo hetkiä lukuunottamatta taas tähän tiistai aamuun klo 10.30.
Ja tiedän, että kroppa tekee työtä koko ajan nukkuessani antibiootti buusterina.

Mutta.
Tämä överinukkuminen taas muuten ei sovi minulle ollenkaan.
Tänään ylös noustessani olkapäät jo viistivät vyötärön korkeudella,olo oli tahdoton ja tympeä.Laahustin tekemään aamupalaa ja tuntui, että sydän lyö 1/3 normaalista.Tuskin jaksoin kättä nostaa.
Päänsärky ja suurin paineentunne päästä tosin oli tiessään.
Oli päästävä ulos raittiiseen ilmaan.
Kävelin hissukseen rantaan ja takaisin.Yritin hengitellä suun kautta, etten olisi ärsyttänyt kylmällä ontelojani.
Ja palasin kuin uusi ihminen.Tympeä säkkifiilis jäi raikkaaseen meri-ilmastoon ja huomenna valmis taas töihin ja normaaliin rutiiniin.
Pari kuvaakin napsin mielenvirkistykseksi.
Saunalahti on alkanut jo pikku hiljaa jäätyä, jos enustetut lämpimät eivät kohta jäätymistä tyssäisi.

Mukavaa viikon jatkoa! <3
















20 kommenttia:

  1. Samaan aikaan sairastimme ;)
    Nyt yritetään saada voimia takaisin. Jouduin jo tänä aamuna turvautumaan capuccinoon ja kyllähän se näin teeihmiselle virtaa antoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Seija, jos minä joisin espresson tai capucciinonkin,hyppisin varmasti pitkin seiniä! :D Minä kun en juo kahvia ollenkaan.
      Tyydyin itse beroccaan ja 1g c-vitamiiniin.Ja maitohappoihin tuon antibioottipirulaisen takia, jota en yhtään tykkää syödä...ja tietysti yrttiteehen. :)
      Mutta eiköhän tämä tästä taas. Viimeisten pöpöjen nujerrusta sinne Englantiin!
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  2. Ikäviä nuo tulehdukset, mutta hienoa, että olet jo voiton puolella. Lepo on hyväksi:)
    Kauniita harmaan päivän kuvia olet ottanut!

    Jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! <3 Ikäviä ovat. Normaali vire kärsii ja tulee paljosta nukkumisesta sitten tuollainen nyhverönyyssönen olo. :) Mutta kyllä lepo on hyväksi. Monet eivät malta kunnolla levätä ja tauti pitkittyy.

      Poista
  3. Onneksi selvisin flussastani vain rohtuneella nenällä. Jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Rohtuneen nenän saa aika helpolla pois päiväjärjestyksestä.:)
      Kiitos mummo! <3

      Poista
  4. Muistatkos, Karhunpoika sairastaa-laulussa jo todettiin että:" Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme. Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme".
    Samaisessa laulussa kerrottiin myös että, maito tuore lämpöinen toisi avun, sitä voi olla tänä päivänä vähän vaikea saada. Eikä valkoisilla vehnäkorpuillakaan taida olla paljon menekkiä.
    Olen niin vakaasti sitä mieltä että ulkoilu helpottaa oloa, vaikka ei millään jaksaisi sinne vääntäytyä kun olo on heikko.
    Ota tämä pienenä kevennyksenä :) Toivottavasti voit jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kommenttisi todella vei loputkin taudin rippeet! <3
      Muistan niin lämmöllä, kun mummu meille tuota maalla lauloi ja juotti sipulimaitoa,joka taatusti oli siitä tuoreesta maidosta! :)Ihan sain kuule hänen äänensä mieleeni, kun hän tuota kauniisti lauloi.
      Ja ulkoilun mahti on kiistaton.Sen tietää jo nyhverönä lähtiessään, että kohta ajatus kirkastuu,mieli virkistyy ja reippaus palaa olemukseen-vaikkakin lähtiessä laahustaa vielä menemään.
      Kiitos kovasti tästä kommentista Vikki! <3

      Poista
  5. Minullekin tuli sama laulu mieleen kuin Vikillä!
    Voi, sairastaminen on kurjaa, mutta toivottavasti lääkkeet pian tehoavat ja pääset taudista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulu on niin nostalginen, että paranee jo sen suloisuutta ajatellessa. :)
      Kiitos Piipe! <3

      Poista
  6. Kauniita kuvia aivan ihanista ja hyvinkin tutuista maisemista :)
    Poskiontelotulehdus saa aikaan todella tukkoisen ja tukalan olon. Raikas meri-ilma tekee hyvää niin keholle kuin mielelle, eikä maksa muuta kuin sen lähtemisen vaivan ;) Toivottavasti antibiootti tehoaa ja tulet pian kuntoon ♥


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku!<3 Oletkin varmasti putputellut useasti noiden maisemien ohi. :)
      Kyllä tuolla rannassa ajatus kirkastui ja tunkkaisuus olemuksesta lensi taivaan tuuliin. :) Ja suolainen, kostea, mereltä tuleva tuuli varmaan muutenkin hyväksi onteloiden limakalvoille.

      Poista
    2. Kymmenisen vuotta tuli liikuttua noissa maisemissa ja veneiltyä varsinkin Espoon, Helsinkin ja Kirkkonummen vesillä =D Ex-mieheni kanssa asuimme Kivenlahdessa ja veneemme kotisatama oli Marinsatamassa.
      Uskon että kostea ja suolainen meri-ilma tekee hyvää myös niille poskionteloille :)

      Poista
    3. Itse muutin Soukasta Kreetalle 1982.Sinä olet asunut Kivenlahdessa ilmeisesti, kun minä asuin Kreetalla ja muutit naapurista -sääli- :) pois, kun minä palasin 1998, ensin Soukkaan, sitten Hyljelahteen ja nyt Saunalahteen. :)

      Poista
    4. No juuri näin on tapahtunut. Muutin Kivenlahdesta Kirkkonummelle v.1995 ja sieltä sitten 2007 tänne Kotkaan. Niin tämä elämä kuljettaa, mutta onpa vaan hienoa että löysimme toisemme blogiemme kautta :)

      Poista
  7. Varmasti virkisti tuossa raikkaassa ilmassa meren rantaan meno. Tuntuu, kuin tuuli olisi mereltäsi puhaltanut tänne asti.
    Poskiontelotulehdus on niin flunssan kaveri, että tuppaavat yhdessä kiusaamaan. Minä sairastan flunssaa nykyään hyvin harvoin. Tänne syrjään ei tautiböbötkään osaa tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun onnesi ihanainen onkin, kun et joudu julkisilla liikkumaan, vaan saat siellä puhtaassa pohjoisen luonnossa samoilla.Täällä kun kylki kyljessä mennään ruuhkabusseissa pöpöt vaihtavat omistajaa.
      Merenrannan virkistävä vaikutus oli kerrassaan käsinkosketeltava.
      Kiitos aimarii! <3

      Poista
  8. IIK ihanat kuvat! Voi tauteja! Mä olen nyt kotona örkeän päänsäryn kourissa, myös poskiontelontulehdus löytyi, kuuri päällä. Nukuin eilisen illan ja yön ja kohta kömmin takaisin peiton alle. Voi hyvin nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! <3 Voi raukkaa,tiedän mitä käyt siellä läpi, niin tuoreessa muistissa.
      Toivottavasti sinullakin menee nukkumalla pian ohi.Itse olen jo terve.(vatsa vain sekaisin antibiooteista... ;))

      Poista
  9. Toivottavasti olet jo toipunut:) Minä olin 2 vuotta sitten pahassa tulehduskierteessä. Vähän väliä oli jonkin sortin tautia. Sitten menin lääkäriin nivelrikkoni vuoksi ja mainitsin tästä kierteestä. Lääkäri oli jostain hyvin kaukaa suomeen tullut ja hän sanoi minulle kotvan kuunneltuaan: Sinulla sinkin puute, olet vanha, et saa sitä ravinnosta tarpeeksi. (olen 63 v) Ihmettelin asiaa, mutta marssin lääkärin ohjeet mukana apteekkiin ja ostin sinkkiä yms. mitä oli määrätty. Ja kas kummaa, tammikuussa tuosta visiitistä tulee 2 v ja olen yhden 5:n päivän nuhan sairastanut.Liikun paljon julkisilla, olin vielä kesään asti kirjastossa töissä ja hoidan pieniä lapsenlapsia 1-4kertaa/viikossa. He saavat tarhasta milloin mitäkin ja minä olen välttynyt ja hoitanut koko perhettä. Kaikkeen ei sinkkikään pystynyt, nimittäin nyt lokakuussa sairastuimme pienten kanssa peräkkäisinä päivinä entero-rokkoon. Enkä ollut edes moisesta kuullutkaan. Siinä sitten vertailimme rakkuloita ja niiden paljoutta, mutta toivuimme 10:ssä päivässä.Toivon kaikille terveyttä Joulun aikaan ja jos tauti kuitenkin tulee, toivon voimia kohdata sekin haaste. T: Tuulikki

    VastaaPoista