keskiviikko 14. kesäkuuta 2017



Helmi-Elina on ihan yhtä ymmyrkäisenä onnesta, kuin olen minäkin.
Se on nyt päässyt tositoimiin.
Ihan oikeaksi puutarhakeijuksi.
Se muutti maalle parvekkeeltani ja näyttäisi leijuvan samoissa vihreissä ja kukkaisvärikkäissä kesäunelmissa kanssani.


Laatikkopuutarhani viereen, vanhaan maitotonkkapömpeliin somistin itselleni ja Helmi-Elinalle inspiroivan paikan, jonka ääressä minä voin hyräillä kesätuulen kanssa ja josta keiju voi salaa lennähdellä  läheisille kukkakedoille ystäviään tapaamaan.








Olen myös kohdannut elämäni ensimmäisen punarinnan!
Itse asiassa ensikohtaaminen oli vaatimaton, kaupunkiasunnon pihalla tapahtuva nopea hetki- ei ollenkaan mitenkään mieleenpainuva, joksi kohtaamista etukäteen arvelin.

Mutta se, että maalla pihallamme pesii punarintapariskunta onkin jo toinen asia.
Tämän lintuhäkkiin tekemäni kukkakoristeen kattonuppi on niille mieleinen pysähdyspaikka.En vain ole kerennyt yhtään kuvaa ottamaan, vaikka tänäkin aamuna siinä nupilla seistiin nokka täynnä pojille menossa olevia hyönteisiä.Kovin ovat nopeita liikkeissään.


Laatikoissa alkaa tapahtua!
Valkosipulinkynnet,rukola, salaatti,itämainen salaattimix ja kesäkurpitsa kasvavat jo kovaa vauhtia.
Persiljan ja korissa olevat muut yrtit olen ostanut ruukuissa ruokakaupasta ja laittanut multaan.Helppo ja vuosien mittaan hyväksi koettu tapa.Persiljakin työntää jo toista satoaan.














Olen niin tyytyväinen puutarhakaupasta ostamiini vanhan kannan pelargonioihin.
Mummulan akkunalla, porstuassa ne suorastaan hehkuvat hyvinvointiaan.
Aivan eri laatua, kuin ne monet tarjouspelargoniat, jotka olen ostanut ja heittänyt kovin nopeasti hyvästit lakastuneille yksilöille.Nämä pysyvät matalan tuuheina ja kertaakaan en ole kohta kuukauteen joutunut nyppimään lakastuneita kukkaterttuja pois.Uusia kukkia vaan avautuu koko ajan.



Tuoreita kesäkukka-kimppuja on aina oltava vaasissa!











Kun kaadetun koivun viimevuotinen linnunpesä (joka täydentää nyt kukkaistutuksiani) oli vielä tyhjillään, todistimme keittiön ikkunasta isännän kanssa hauskaa tapahtumaa.
Närhi hyppeli muina miehinä pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs pesää.Vilkuili ympärilleen ja olisi varmasti vihellellytkin, jos ei sillä olisi kiinnittänyt liikaa huomiota.
Sitten se yht äkkiä hypähti pesään ja jäi siihen hetkeksi ihmettelemään.
Ajattelin kaunista lintua katsellessani, että ähäkutti!
Niin olisi tainnut pienet pojat joutua surman suuhun tai munatkin, jos pesä olisikin ollut asuttu.
Nyt pesää vartioi lintu, joka ei anna tuumaakaan periksi pesärosvoille.








Varsinaiselle kasvimaalle olen istuttanut kahta pensaspapu lajiketta,kehäkukkia,ruiskaunokkeja,jäävuorisalaattia ja Lapväärttin perunaa Pohjanmaalta. 


Meitä niin naurattaa, kun esim.tv.ssä on tullut kuultua tänä kesänä asiantuntijoiden kertovan, kuinka hyttysiä ei ole juuri ollenkaan.Että kanta on heikko toistaiseksi.
Tervetuloa meille mummulaan! :)
Jouduimme laskeutumaan ylisiltä, kesäkammarista tupaan nukkumaan kun kammari täyttyi inisijöistä.Oven ja karmin väliin jää sentin rako, kun vanha talo on kallistunut ajan saatossa, ja ne viheliäät kyttäävät ylisillä tasanteella,kunnes oikaiset kammarissa ja tulevat sitten sieltä sentin raosta laulamaan sitä kuulua tuutulauluaan korvan juureen.
Ulko-oven kautta tulevat ihmisten mukana ja onneksi lentävät ilmeisesti siitä suoraan ylöspäin portaita, joten tupa hyvä paikka nukkua eikä ole rakoja ovissa. :)


Sateiden jälkeen ruoho kasvaa silmissä.Leikkuuhommelit odottavat palaajia jokusen päivän päästä.Onneksi minä tykkään siitä työstä.Kun suora suoralta tulee siistiä.
Se jälkeen sitten silmiini osuukin jokainen risu ja nurmikolle kuulumaton ja se on käytävä noukkimassa pois. Joissain asioissa olen hyvin, hyvin suuripiirteinen, joissain muissa sitten pilkun viilaaja.Vasta ajettu nurmikko kuuluu edellisiin. ;)


Ajatella, sireenit jo täydessä kukassa.
Hiljennä kesä, hiljennä!


Paikallisen kesätapahtuman rompetorilta löysin litran ja puolen viralliset torimitat.
Ja uudenveroisen emali tonkan mustikoille pikkurahalla.
Harmittamaan jäi se täyspuinen, vaalean siniharmaaksi maalattu,suloisesti patinoitunut, kauniilla korkokuvioilla koristeltu vanha ruokapöytä, johon kuului jatkolevykin. 
Kokonaista 40e olisi kustantanut ja isäntä olisi trailerilla vielä tuonut pihaan.
Siellä se olisi voinut heinäladossa odottaa seuraavaa pakun vuokrausta.
Ai kun kismittää vieläkin, kun sitä kaunotarta muistelen.
Mikä menikin, etten ottanut...


Paikalliselta kirpparilta tein mahtavia, kasvavia löytöjä 1,50e-2.00e hintaan kappale.
Vihdoin sain oman kevätkaihonkukankin.Olen pidempään jo ihastellut sen kaunista nimeä teidän muiden blogeissa.
Tuota jättikokoista "valkovuokkoa" ihastelin Tuusulan Rantatiellä, Halosenniemen taitelijakodin puutarehassa joku vuosi sitten.Sen nimeä en tiedä.
Nämä kaunokaiset odottavat vielä, että löydän niille omat paikat pihamaalla.





Kesä on kukkia tulvillaan! <3


Sinne jäivät mummun juhannusruusut nupuilleen odottamaan palaajia.<3
Huomenna lisää! :)
Mukavaa viikkoa kaikille! <3 <3



13 kommenttia:

  1. Kiva Helmi-Elina sulla ja niin kesätunnelman täyteisiä kuvia.Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle☀️🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Elinalla on siskokin, kirjakeiju. :)
      Kiitos sinulle Kristiina ja aurinkoisia kesäpäiviä! <3

      Poista
  2. Voi että, miten ihana postaus! Kaikesta näkee, miten nautit jokaisesta hetkestä kesäkodissasi. Niin paljon kauneutta, pientä puuhailua kasvimaalla ja puutarhassa sekä joutilaisuuden tuntua. Olkoon kaikki päiväsi iloa täynnä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Piipe! <3 Ihanaa, jos se näkyy postauksissa, että nautin todella joka hetkestä! :)
      Paljon iloa myös Sinun päiviisi! <3

      Poista
  3. Aurinkoinen ja hyväntuulinen postaus! Helmi-Elinakin nauttii päästyään vaihteeksi luonnon helmaan:)

    Kiva, kun olet nähnyt punarinnan, vielä sen saat taatusti kuvatuksikin, vaikka nopsa on liikkeissään:)
    Mukavia kesäpäiviä sekä täällä että mummulassasi!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! <3 Helmi-Elina hehkuu aamu-auringon lämmöstä ja onnellisuudesta paikallaan. :)
      Se kuvan saaminen punarinnasta onkin seuraava toiveeni, nyt kun sen vihdoin olen nähnyt. :)
      Mukavia kesäpäiviä ja toivon, että jalkasi turvotus asettuu.<3

      Poista
  4. Niin hienosti kuvin ja sanoin kerroit, että tuntui kuin olisin vieressäsi kävellyt puutarhaasi katselemassa :)

    Noin minullekin kävi punarinnan kanssa, meni monia, monia vuosia etten sitä havainnut ja sitten näin kerran vilahduksen ja sen jälkeen olemme tavanneet melko usein. Ehkä silmät oppivat havaitsemaan sen punaruskean pyöreähkön olemuksen.

    Nuo kevätkaihonkukat ovat suloisia, mutta myös hyvin 'valloittavia'. Niiden lähikasvina on hyvä olla sellaisia, jotka osaavat pitää puolensa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli jännää, että useamman vuoden odotuksen jälkeen se nyt on näyttäytynyt minulle useamminkin.Olet ehkä oikeassa, että silmä on sen nyt löytänyt ja rekisteröinyt. :)
      Kiitos tärkeästä vinkistä kevätkaihonkukkien suhteen! Pitääkin etsiä paikka, jossa se on pidettävissä hallinnassa.
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  5. Sinä ja Helmi-Elina, ihanat kesäkeijut siellä puuhailette ja pyrähtelette onnesta ymmyrkäisinä :)
    Kerrassaan valloittava ja valoisa postaus, josta huokuu ilo ja onni!
    Keijun keveitä kesätuulia sinulle siskonen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Kommenttisi oli suloinen, kuin keijun kuiskaus! <3
      Kiitos Ansku siskoseni! <3

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Olen kovasti iloinen, että pidit! :)
      Kiitos Sussi! <3

      Poista
  7. Voi että, ihanaa, kaunista, onnellista! Sulla on siellä hyvät oltavat! Onnentyttö!

    VastaaPoista