keskiviikko 19. heinäkuuta 2017



Hei vaan sinne näytön toiselle puolelle!
Minä asun Myrkyssä, Pohjanmaalla.


Viiletän ja vilistän.


Hyörin ja häärin.


Kiipeilen ja tutkin.


Kerkeän joka paikkaan. Tässä pyllerrän tutkimusmatkani päätteeksi vajasta takaisin pihalle.


Tässä haukkaan aamupuuroa.


Tässä päivällistä.


Tässä iltapuuroa.


No hitsi, tässä joudun jakamaan kissanruokaherkun "velipojan" kanssa.


Kissasta puheen ollen, josko täältä sen kupista löytyisi välipalaa.


 Nuolen pohjankin, enkä jätä velipojalle tilkkaakaan!


Täällä me siis lyllerrämme päivät päästään pikku pihallamme.Välillä sähisemme ja puskemme toisiamme ruokakupille yhtä aikaa eksyttyämme.
Meitä on muuten kolme.Pikkuveikka ei osunut kuvattavaksi tällä kertaa.
Puskissa alkaa rapista samantein, kun ihana Anneli laittaa ruokaa tarjolle.Nenä kohti taivasta tulemme varmasti kuppia kohti, ihania ruokaisia tuoksuja haistellen.
Olemme myös kovin rohkeita.Tätä bloginpitäjä rouvaakin piti ihan nilkoista mennä haistelemaan.Epäili, että puraisen, kun työnsin nenäni niin syvälle sen villasukkaan...ja minä kun vaan tuttavuutta olisin tehnyt.
Vähän välillä pelästymme mekin, jos huononäköisinä ihan ihmisen eteen joudumme, kun se ihminen on liikkeessä.Sitten pitää kipittää puskaan piiloon, niin kovaa kun pienistä jaloistaan pääsee.
Ja kohta olemme taas tutuissa touhuissamme pihalla.

Terveisiä vain meiltä täältä Myrkystä! <3
(viimeiseen kuvaan eksyi bloginpitäjä tätikin. ;) )

20 kommenttia:

  1. Noita veljeksiä onkin varmasti mielenkiintoista seurata. Hyvän kuvasarjan olet saanutkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilit olivat kovin rohkeita ja helppoja kuvattavia.
      Pihalla ei tylsistynyt istumaan niiden edesottamuksia seuraten.:)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  2. Milloinkahan olen viimeksi nähnyt siilin paitsi kuolleena keskellä tietä.
    Siilit on niin söpöjä. Saitpa monta kuvaa otetuksi.
    Keveää keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe! <3 Onneksi en ole itse nähnyt siilejä yliajettuina tänä kesänä.Supikoiria ja lintuja kylläkin...snif. :(

      Poista
  3. Ihana kuvasrja siiliveljeksistä, ovat niin söpöjä tuhisijoita!
    Meidän pihasiiliä on enää harvemmin näkynyt.

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! <3 Minä ajattelin, että siili on illan ja yön liikkuja. Nämä veljekset ovat liikkeellä aikaisesta aamusta myöhään iltaan. :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Hannele! <3 Ne ovat kyllä ihania! :)

      Poista
  5. Samaa tässä juuri pohdin kuin Piipekin. Tänään viimeksi näin täällä Loviisassa tien reunassa kuolleen siilin. Oli vielä aika pieni kooltaankin poloinen :(
    Onneksi siellä teillä on vielä eläviäkin piikkipalleroita ja ihan pihapiirissäkin =D
    Kerrassaan ihana kuvasarja suloisista siileistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! <3 Nyt kun niitä on kovin seurannut tänä kesänä toivon, etten joudu näkemään yhtään tienposkessa yliajettuna...
      Aina kun jonkun kuolleen eläimen näkee sitä toivoo, että on käyty varmistamassa, että on kuollut eikä ole kauaa joutunut kitumaan?

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Siileissä on jotain hyvin hellyyttävää? :)
      Kiitos Ruut! <3

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Symppis on hyvä adjektiivi siilille! :)
      Kiitos Sussi! <3

      Poista
  8. Ai, ihanat siilit. Täälläpäin ei ole näkynyt siilejä varmaan vuosiin...mihinkähän ovat menneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole vuosiin päässyt nauttimaan niistä muualla kuin Pohjanmaan möksän pihalla.Esim. mummulassa Päijät-Hämeessä niitä ei näy.
      Kiitos Satu! <3

      Poista
  9. Nyt olen kateellinen ❤️, mutta ihanaa, että sinä saat seurata heidän eloa. Aloin höpöttää silikuville ääneen niin, että Tessukin tuli katsomaan, että hänellekö matte puhuu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun hymyilin kertoessasi, että höpötit siilien kuville. :)
      Minäkin nimittäin harrastan sitä usein, kun näen jotain suloista.
      Ihana Tessu. :)
      Kiitos sinulle Ninnu! <3

      Poista