tiistai 19. syyskuuta 2017



Usein tähän aikaan vuodesta mummulassa mietin edesmennyttä Mirjam-Matilda mummuani.
Miltä on tuntunut, kun on jäänyt vilkastempoisesta maatilan pyörittämisestä,kolme sukupolvea käsittävästä porukasta viimeiseksi jäljelle yksikseen.
Miltä ovat tuntuneet vanhuksesta nämä pimenevät ja kylmenevät syksyiset illat.
Katson maisemia, joita tiedän hänen katselleen.Missä ovat ajatukset hänellä käyneet.
Televisio on iltaisin tuonut lohtua yksineläjälle. Päivällä aika on luultavasti mennyt mukavammin askareissa. Onhan talo ollut hänelle koti jo sodista lähtien, kun Karjalasta tulivat ja sen rakensivat.Siellä hän on miniänä kasvattanut kolme tytärtään Ville-papan kanssa.Talouteen kuuluivat myös Ville-papan vanhemmat ja naimaton sisar.
Olisiko kenties vain päivän elää saanut kuopuksensa- poika, jäänyt mummun vanhuuden turvaksi pitämään tilaa, tyttärien muuttaessa ja avioituessa kaupunkeihin. 
En kuitenkaan usko, että häntä on pelottanut, niin kuin minua ehkä nyt, jos viettäisin talossa yksin näitä pimeneviä aikoja vuodesta.
Herkistyn vieläkin muistellessani mummua itkussa silmin ulko-ovella, kun olimme taas lähdössä vierailun jälkeen.
Miltä hänestä on tuntunut, kun hetkellinen hälinä on taas hiljennyt ja auton takavalot loistaneet maantiellä.
Minä olin nuori äiti Kreetalla tuolloin.Oman elämäni vilskeessä.
Nyt jälkikäteen surettaa, ettei minulla ollut mahdollisuuksia viettää rakkaan mummun kanssa enemmän aikaa, pitämällä hänelle seuraa noina viimeisinä vuosina, ennen kuin hän siirtyi vanhainkotiin.
Näitäkin asioita alkaa käsittää paremmin oman ikääntymisensä myötä.
Se on mielestäni ihanaa, että omilla lapsillanikin on mummustani lapsuudenmuistoja, hetkistä mummulassa.He myös pystyvät yhdistämään tämän vanhan talon ja pihamaan, ympäröivät pellot ja metsät tähän hyväsydämiseen lämpimään naiseen.








12 kommenttia:

  1. Voi, miten kauniisti ja lämpimästi kirjoitit mummustasi! Mummot ne maailmaa pystyssä pitävät kaikella rakkaudellaan.Ihanaa, että tällainen Mirjam-Matilda on ollut elämässänne ja häntä voi muistella lämmöllä ja kaiholla. Hän on ollut melkoinen voimavara läheisilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummu oli minulle hyvin rakas ja muistelen häntä suurella lämmöllä.
      Kiitos Sinulle Piipe! <3

      Poista
  2. Ihania kuvia ja ajatuksia... Poden itsekin usein huonoa omatuntoa, kun näen aika harvoin isovanhempiani. Ruuhkavuosien keskellä on vain vaikeaa löytää aikaa... Onneksi ovat vielä kaikki suht hyvässä kunnossa ja elävät pariskuntina, joten eivät ihan yksinäisiä ole. Parin kuukauden päästä mennään yhdessä juhlimaan 80-vuotiasta mammaa. Iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin ihanaa, jos pariskunnat saavat elää pitkään yhdessä vanhoina.
      Paljon onnea 80-vuotiaalle mammallenne.:) <3
      Kiitos Hensku! <3

      Poista
  3. Sinä olet ollut ahkera postaaja, kiitos kuvista ja tarinoistasi!
    Syksy herättää ajatuksia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy todella useasti vie ajatukset aikoihin menneisiinkin.
      Postailin ajankulukseni, kun jouduin olemaan reissujen välillä kotona. :)
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  4. Kaihoisa ja kaunis kirjoituksesi herätti monenlaisia ajatuksia ♥
    Mummut ja mammat ovat monesti niitä suvun kantavia voimia. Suurisydämisiä ja vahvoja persoonia, joita jälkipolvet lämmöllä muistelevat. Kuten mekin omiamme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! <3 Ihanaa kuulla, että herätti ajatuksia.
      Olen samaa mieltä kanssasi mummuista ja mammoista<3
      Ehkä mummuja on senkin takia ihana muistella, kun usein ajatukset vievät samalla lapsuuteen.

      Poista