"Hänen värinsä imaisevat minut sisäänsä. Ne koskettavat kätkettyä, puhaltavat eloon kuluneet muistot, ajan haalistamat kuvat. Huoneeseen tihkuu valoa, joka hehkuu kultaisena ja elämänuskoisena niin kuin minun palmikkoni nuorena."

-ote Mila Teräksen kirjasta Jäljet, romaani Helene Schjerfbeckistä-

Eri jouluilla usein on jokin tunnetilansa, eikö vain?

On saattanut läheinen poistua, lapsi syntyä, sairaus, rakastuminen, muutto jne.

Ihmiselämään mahtuu niin monenmoista.

Kaikki edellä mainittu ja tuhannet muut asiat, iloiset ja surulliset, vaikuttavat jouluihimme

vuosina, joina ne kohdataan?

Itse en tänä jouluna-onnekseni, kohdannut suuria asioita,

niitäkin jouluja on ollut kun näin on käynyt.

Sain viettää hyvin rauhallisen joulun kahdestaan kuopukseni kanssa.

Pienimuotoisesti kaiken laittamisen.

Enemmän sai keskittyä nauttimaan joutenolosta ja tunnelmasta.

Omaa jouluani tänä vuonna tähditti kuopuksen lisäksi Helen Scherfbeck.

Ihan joulun alla visiteerattu näyttely Ateneumissa, ja itselleni uusi kirja hänestä.

Huomasin, että kynttilätkin olivat valikoituneet kuvien eteen hänen teoksistaan.

Varsinkin tuo "hiljaisuus"oli kuin oman jouluni madonna.

Katselin kynttilöiden liekkiä ja sain tutustua näihin maalauksiin henkilökohtaisemmin kuin koskaan aiemmin, omassa rauhassani, kauniin kynttilänvalon loisteessa.

Runollisen kauniisti kirjoitetun kirjan maailma inspiraationani.

Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Joulu/Tapaninpäivän välisenä yönä on täytynyt sataa jossain vaiheessa hieman lunta.

Metsässä, kuusten oksilla sitä vielä vähän oli tänään.

Olisiko säässäkin ollut havaittavissa hienoista kylmenemistä.

Kohti vuoden vaihtumista uuteen!