Lähdin normaalia aikaisemmin tänä aamuna kävelylenkilleni, koska halusin ennakoida helteen myöhemmin päivällä. Tarkoitukseni oli tehdä sellainen semipitkä lenkki ihan vaan, että jäsenet saisivat liikuntaa ja mieli virkistystä kesäluonnossa siedettävissä lämpöasteissa. Hellettä en oikein jaksa. Siinä kohdassa, jossa yleensä poikkean vielä toiseen metsään ennen kotiinpaluuta, päätinkin vielä jatkaa rannalle. Ajattelin, ettei vieno merituuli olisi ollenkaan haitaksi. Ja ajattelin siinä samalla myös, että mitäköhän jännää nyt näenkään. On nimittäin käynyt melkein joka kerta niin, että löytyy syykin näihin äkkipäätöksiin muuttaa reittiä. Kai ne jotain etiäisiä ovat.

Olin kuvaillut tovin västäräkkiemoa hyönteistenkeruu hommissa ja kuljin sitten ihan niemen kärkeen nautiskelemaan tuulenvireestä. Sivusilmällä näin ruovikon takana verkkaista liikettä tulevan kohti, jotain valkoista siellä liikkui. Voi että, lahden kyhmyjoutsenpari toi poikasensa näytille aivan eteeni! 

Miten kauniisti joutsen lipuu hitaasti eteenpäin veden pinnalla, kuin liukuisi jäällä. Niiden liikkeissä on jotain hypnotisoivaa. Verkkaiset sirot kaulan ojennukset ja muu on kuin suoraan baletista. Näiden kauniiden suurten lintujen toimia kun katseli, ei voinnut kuvitella taustalle mitään muuta musiikkia kuin klassista.

En lainkaan ihmettele joutsenen esiintymistä niin monessa kohtaa mytologiassamme, tarustossamme, taiteessamme ja muussa yhteydessä.

KLIK

Kuikka, kuukkeli, sielulintuja. Joutsen kuuluu minusta ehdottomasti tähän joukkoon.

KLIK

Koskettavaa oli seurata tätä verkkaista perhettä. Kuinka huolella lintuemot huolehtivatkaan pienokaisistaan. Kyllä on joutsenpojan untuvikkoniska melkein yhtä suloinen kuin on minun pienen tyttärenpoikanikin.

Joutsenten iäksi pariutumisessakin on jotain kaunista. Äitini kertoi, että on omalla lenkkirannallaan nähnyt leskijoutsenta yksinään tänä kesänä. Kettu vei sen puolison viime kesänä pesältä hautomassa. Toivomme yhdessä, että se löytäisi itselleen uuden puolison.

Saunalahden pesintä onnistui hyvin tänä kesänä, kuusi poikasta on jo kasvanut hienosti, ehkä kaikki poikaset ovat selvinneet tältä parilta.

Ei niiden kaulat vielä pohjaan yletä, mutta ilmeisesti emo ruoppasi niille syötävää kun nokat kovasti muputtivat.

Eläinlapsikin oppii äidin ja isän vieressä katsomalla.

Mitä emo ensin,

pienet perässä.

Ok, minulla on hyvä mielikuvitus, mutta mielestäni emo katseli poikastensa touhuja kovin ylpeänä.

Isin työ oli toisaalla.Se kartoitti herkeämättä ympäristössä tapahtuvaa, samalla kun mamma ruokaili poikasien kanssa. Tämä uros on ollut muutenkin esimerkillinen perheen pää.Se ajoi keväällä jo ennen pesintää kaikki tunkeilijat reviiriltään, joka nähdäkseni sen mielestä kattaa koko lahden. Lensi jopa kaukaa vastarannalta häätämään muita pois. Ehkä sen tomeruudessa on osasyy siihen, että pesintä niillä on onnistunut näin hyvin. Tuskin on kannattanut yrittää lähestyä sen poikasia pahat mielessä.

Kun siirryin kauemmaksi, poikaset rohkenivat uimaan isänsä luo, pidemmälle emosta.

En tiedä, antoiko isä niille kuitenkin käskyn palata äipän luo, koska kaikki yhtä lukuunottamatta uivat takaisin.

Olikohan tämä urospoikanen, joka halusi harjoitella vartioimista. No, se mielikuvitukseni taas... ;)

Sinne jäi perhe ruokailemaan kun jatkoin matkaani, ja isä katsoi tarkkana perääni.

Mukavaa viikonloppua!<3 Muistakaa juoda vettä!<3