Olen kiinnittänyt omassa elämässäni, ympärilläni ja mediassa huomioni ihmisten kaihon nostalgiaan.
Kuinka mielellään haetaan lohtua menneestä, usein lapsuudesta.
Nuoret tietty ratsastavat nykyajan aallonharjalla, niin kuuluu ollakin, mutta niin vain heidänkin keskuudessaan retroillaan ja varsinkin ilmastonmuutokseen liittyen suositaan ja nostetaan trendeiksi "mummu"-juttuja.
Lehdessä naiskirjailija kertoo, kuinka on viettänyt samoissa mökkimaisemissa kaikki lapsuutensa kesät, oman historian ollessa nyt vahvasti läsnä. Ja kuinka semmoinen tuottaa iloa viisikymppiselle.
Tunnettu näyttelijätär kuvailee toisessa lehdessä, kuinka hän rauhoittuu ja rentoutuu kun ajaa mökkinsä pihaan. Kuinka hän siellä vanhempiensa, veljensä ja oman perheensä kesken aikaa viettäessään, saa kosketuksen lapsuuteensa.
Mies,näyttelijäkirjailija taas tuo esille melkein joka kolumnissaan suloisia ja ah, niin kauniisti kirjoitettuja välähdyksenomaisia muistoja ajalta, jolloin hän oli vielä pieni poika.
Onhan ihminen kautta aikojen muistellut ja kääntynyt kohti lapsuuttaan vanhetessaan,
mutta mielestäni "vanhojen hyvien aikojen"muisteleminen ja paikkoihin- joissa ne vielä helpoiten löytää hakeutuminen, kuvastaa hyvin tätä nykyaikaa.
Tuntuu usein, että kehitys ja nykyvaatimukset pinkovat jo takasuoralla kun useampi meistä vasta asettuu lähtötelineisiin.
Itsestäni tuntuu usein, kuin menisimme persedellä puuhun niin monessa asiassa.
Ensin hehkutellaan uutuudet ja edistykselliset tätä päivää olevat jutut. Sitten huomataan, kuinka haitallista kaikki on ja alkaa seuraavan bisneksen aikakausi, oppaat kuinka mistäkin selvitään ja opitaan ajattelemaan toisin.
Oikeastaan koko ajan jauhaa rinnakkain kaksi myllyä. Pienenä esimerkkinä pistän sen, kuinka kaikki asiat ajetaan hoidettaviksi nettiin, onhan meidät tänne jo vuosia opetettu. Toisaalla kukoistaa bisnes, joka lupaa helpottaa niskahartia-jumimme ja hiiriranteemme jne.
Kaikesta hyötyy aina joku.
Henkilökohtainen palvelu katoaa kohta maailmasta.Tarvitaanko yleensä inhimmillisyyttä enää missään, ihmisten lämminhenkistä kohtaamista. Kunhan on tehokasta ja tuottavaa, näyttää riittävän.Kaupassakin voi käydä itsepalvelukassan kautta,
maksan pankillenikin siitä, että hoidan kohta kaiken itse.
Olen huomannut kuinka paljon paremmin voin, kun en yritäkkään enää ymmärtää.
Minulle riittää tämä oma pieni kuplani, minulla on käsijarru pohjassa.
Teen omalta osaltani kaiken voitavani luontoa kunnioittaakseni, vaikkakin hetkittäin menetän uskoni, että löytyy tarpeeksi tahtoa pelastaa maailma.
Tuo valtava, mittaamaton rahantekokoneisto on ehkä liian suuri houkutin ihmiselle.
Itsevaltainen ja itsekäs ahneus suuri vastus toisenlaiselle ajattelutyylille.
Niin monet voivat huonosti. Surettaa varsinkin nuoriso.
Mitä kaunista ja ihanaa he muistelevat ja nostalgisoivat kun tulevat vanhemmiksi, entä heidän lapsensa?
Kunka paljon ainutlaatuista luontoa on keretty tuhoamaan siihen mennessä.
Katsoin dokumentin merten äänisaasteesta jonka ihminen aiheuttaa.
Syy valaiden ja delfinien joukkokuolemille niiden uidessa rantaan, johtuu äänistä, joita ne eivät äärimmäisen herkkäaistisina kestä, jotka aiheuttavat niille aivo ja korvaverenvuotoja ja tekevät ne hulluiksi.
Näitä ääniä aiheuttavat rahtilaivat, öljynporaus ja sotalaivojen tutkat jne.
Meidän on saatava toiselta puolen maailmaa niin paljon tavaraa, että laivat kulkevat nonstoppina.Mittaamaton bisnes pyörii.Onko siinä valaille ja delfiineille sijaa, niiden hyvinvoinnille.
En varmasti ole ainoa tämän tajunnanvirtani kanssa, joka näitä mietiskelee.
Ei siis ihme, että moni meistä etsiytyy muistojen päiviin poistaakseen ahdistustaan.
Tai lähtee sinne mökilleen jonka pihapiirissä maailma kutistuu siihen pieneen turvallisen suloiseen tilaan, on hiljaista ja voi keskittyä vaikka pienen linnun touhuihin.Kaikki yksinkertaistuu siinä ja maailman murheet, jos eivät katoa, niin ainakin väistyvät mielestä.Sen verran itsekäs saa ja täytyy olla, hakeutua siihen, missä on hyvä olla.Siihen, missä ei tunnu toivottomalta yhtenä pienenä ihmisenä jota vastassa on suuri paha maailma.
Toivottelen täältä hyvää, alkavaa uutta viikkoa keventyneenä oman mieleni painosta, kirjoitettuani sen pois,kiitos jos jaksoit loppuun asti.<3
Kirjoitin hyvin,oli mielenkiintoista lukea,luin kaksi kertaa sen, löysin itseänikin tuosta kirjoituksesta, nyt melkein 66 vuotiaana ajattelee useinkin lapsuutta, miksi sen piti olla sellainen, miksi koko ajan pahuutta ja pelkoa ympärillä, mennyt elämä tiivistyy yhdeksi möykyksi, jonka haluaisi heittää tuohon lähellä olevään itämereen, vaikka se on saastunut, mutta mikä ei olisi tässä maailmassa tai tässä suomessakin.Tässä iässä eläkkeellä ajattelee paljon kuolemaa, mutta en halua sellaista kuolemaa kuin äidilläni oli joka kitui monia vuosia sängyn pohjalla, en halua yht äkkistäkään, haluan valmistautua siihen.Iloa elämään on tuonut 2 vuotias silkkiterrieri parantaen elämänlaatua ja usko Jumalaan johon turvautuu kaikessa.Surullinen olen myös nuorisosta, joille kaikille ei ole työtä, minun nuoruudessani oli työvoimapula, ehkä sitä on nytkin, mutta ei osata järjestää asioita eduskunnassakaan, vaan aina ja aina siellä riidellään ja seuraa hallituksen kaatuminen, unohdetaan tai siirretään asioita kaukaisuuteen,jos joku tai seuraava hallitus hoitais ne, kai neparhaansa yrittävät, mutta ovat yhtä vajavaisia kuin kuka tahaansa meistä, jossain muussa kai se vika on, suomi voi hyvin kun oltiin vielä omavaraisia ja itsenäisiä, nyt EU määrää saadaanko syödä mämmiä tai oikean kokoisia kanamunia. Ilmastonmuutos on median pelottelu juttu, media pelottelee ja aiheuttaa hysteriaa milloin milläkin asialla,jos ei punkeilla,niin sitten susilla, tai flussalla,niin että ihmiset pelkää flunssaakin,minä en ota rokotuksia,eipä ole flunssaakaan ollut ties milloin, ilmasto asia olisi pitänyt hoitaa jo kymmeniä vuosia sitten,nyt se on myöhäistä ja vaikeaa, eipitäisi syödä lihaa, silti laivat ei sammuta moottoreitaan koskaan,lentoliikenne on lisääntynyt ja lisääntyy niinkuin autotkin, kaikki muovit ja ylimääräiset pahvit voisi puolittaa tai vähentää huomattavastai,mutta yhä enempi vain tulee uusia pakkauksia muovia ja pahvia.Jotain positiivista ilmaston muutoksesta sen verran, olisi aina lämminkesä, mutta talvi se tulee kuitenkin joka vuosi. Kirjoitin pitkän, hyvää loppiaista sinulle !
VastaaPoistaIso kiitos sinulle kommentistasi Piritta!❤
PoistaJuuri tätä niin hartaasti toivoin,kun avauduin omista mietteistäni.
Että saisin toisilta heidän mielipiteitään asiaan,näkemyksiä.
Minäkin sain kommentistasi hienon ahaa-elämyksen ja laajensin omaa näkökulmaani,että tosiaan,eihän ne lapsuuden ajat kaikilla niin kauniin nostalgisoinnin aiheita ole,monilla sinne mahtuu paljon surua ja pelkoakin.
Ikävää,jos olet joutunut kantamaan möykkyä harteilläsi.Toivon,että sen saat joku päivä heitettyä vaikka sinne Itämereen.
Toit esille toisenkin asian (kun kerroit,että ajattelet kuolemaa),jonka tunnistan omassa elämässäni.Itselleni tämä on suht uusi,mutta hieman hämmentävä asia.Isäni kuoleman jälkeen joitakin vuosia sitten minuun eksyi kuolemanpelko.Viime vuonna alkuvuodesta jouduin myös leikkaukseen syövän takia,eikä se ainakaan yhtään lievittänyt tätä pelkoa.Olen havahtunut tajuamaan elämän lyhyyden jotenkin konkreettisemmin kuin aiemmin,nyt kun lähestyn kuuttakymmentä.Tämä asia on minulla kovasti työn alla.Yritän päästä sen kanssa kanssa rauhaan ja sopuun,suhtautua kuolemaan luonnollisena asiana.Rakastan elämää niin paljon,että surettaa luopua siitä.Laillasi toivon,että saan valmistua siihen aikanaan,enkä toivo pitkään riutumista minäkään.
Ilo oli kuulla,että päiviäsi sulostuttaa koira,koirasta jos jostain saa niin paljon lohtua.Eläinten pyyteetön uskollisuus on niin ainutlaatuisen ihana asia.
Politiikasta sen verran,usein on tunne,että siellä käytetään enemmän aikaa vastapuolueen mollaamiseen ja oman puolueen ainutta ja oikeaa näkemystä ylistäen,kuin että keskityttäisiin yhdessä ratkaisuihin.Puhuvatkin toistensa päälle,eivätkä jaksa edes kuunnella toisen vuoroa puhua loppuun kun jo viittailevat omaa vuoroaan.Ihmisiä siellä vaan ollaan,oma napa edellä mennään,oma mahdollinen hyöty mielessä,olen samaa mieltä tästä kanssasi.
Ja siitäkin olen samaa mieltä,että EU sotki koko Euroopan moninaisuuden,eri kulttuurit yhdeksi möntiksi,eikä eri maiden yhteensulattaminen kuuna päivänä tule toimimaan.Onhan se nyt päivän selvää,kuinka suuria eroja meidän ajattelumaailmoissamme on ja toimintamalleissamme aivan arjen toimiemme tasolla.
Nyt kovasti yrittävät meitä tasapäistää.Meiltä kielletään savustamista ja tervaa,Kreikalta iänikuista kotipolttoista rakia jne jne.Kyllä vaan oli parempi itsenäisenä Suomena,yhtään halveeraamatta muita Euroopan maita.Kunhan jokainen maa olisi saanut toimia oman maansa tyylillä ja sen eteen työtä tehden ja vastuunsa kantaen.
Tiedostan hyvin median toimintamallin.Olen aika hyvin oppinut suodattamaan sieltä maalaisjärjellä kaiken peloittelun oikeasta asiasta.Mediakin on suuri bisnes,ja sillä on uskomaton voima,eivätkä arkaile sitä hyödyntää.
En ole ottanut yhtäkään influenssarokotusta minäkään,enkä ole flunssaa sairastanut ties koska.Sikainfluenssan sain,siitä ilmeisesti muodostui sitten immuniteetti jolla ollaan vuosia menty.
Se,että suurimmat ongelmat,muovit ja muut tiedostetaan,muttei asioille voi juuri mitään tehdä kun siellä on suurten yritysten isot herrat vastassa,pistää pienen ihmisen toivottomuuteen tulta alle.Kun minä tässä tunnollisesti lajittelen muovini samalla kun koneet jylläävät sitä miljardeja kiloja lisää joka päivä.
Pakko vaan uskoa sokeasti niihin pieniin puroihin...
Oli tosi virkistävää "keskustella"ja vaihtaa mielipiteitä kanssasi!
Luulen, että uskaltaudun jatkossa useamminkin avautua rehellisesti täällä blogissani mieltäni painavista asioista.Jatkan kyllä omalla,valitsemallani tiellä jakaa kauneutta kuvina luonnosta ja muusta ympärilläni tapahtuvasta,mutta hyvin virkistävää on joskus "tuuletellakin" kunnolla oikeista asioista.😊
Kiitos ja hyvää loppiaista Piritta!
Niin viisasta ja todellista pohdintaa! Huomaan itsekin usein nostalgisoivani vanhoissa päivissä, lapsuudessa ja nuoruudessa.
VastaaPoistaHuh, tuntuu kamalalle, miten eläimetkin kärsivät äänisaasteesta meressä. Tästä en vielä lukenutkaan. Ihmisen ahneus saastuttaa maan ja meren. Itsekin yritän elää aika visusti, kierrätän enkä juuri ostele uusia vaatteita. Auto on pakko olla, kun asuu maalla ja töihin on kuljettava.
Hyvää loppiaista, Mirjam-Matilda! Nautitaan siitä kauniista, mitä ympärillämme on ja yritetään omalta pieneltä osaltamme olla vähentämässä hiilijalanjälkeä. <3
Kiitos Piipe,Eikö vain tuokin turvaa ja lohtua kadota silloin tällöin muisteloihin!❤
PoistaMinullekin tuli järkytyksenä kun en ollut vielä kuullut,että ne valaiden ja delfiinien syöksymiset rannoille kuolemaan todella johtuvat meidän aiheuttamastamme metelistä meressä.Tuo dokumentti oli muistaakseni nimeltään melusaastetta meressä tai sinne päin,tuli joitakin päiviä sitten telkkarista.Oli silmiä avaava dokkari.Ja hyvin ahdistava,pieneksi varoitukseksi jos se vaikka uusitaan ja sen katsot.
Ihmisen ahneudella ei ole rajoja,se on niin äärimmäisen surullista.Luonto on niin korvaamattoman upea ja me vain emme tajua,mitä olemme tekemässä.
Niin kuin ei sinunkaan pidä syyllistää itseäsi yhdestä elintärkeän auton käyttämisestä siellä hiilinielujen keskellä,en minäkään suostu syyllistämään itseäni koska teen kaiken voitavani.
Varsinkin luonnon kauneus,läheiset ja pienet ihanat asiat ovat omalle mielenterveydelle niin tärkeitä.Kun katselee ja kokee luontoa on niin käsittämätöntä,kuinka sille ei anneta arvoa täällä meidän pallollamme,jonka moninaisuuden ihminen on tuhoamassa.
Toivotaan,että seuraava sukupolvi päättäjiä on järjissään ja ehtisivät vielä.
Toivottelen leppoisaa loppiaisiltaa näistä ikävistä aiheista huolimatta!❤
Pohdit hyviä ja tärkeitä asioita!
VastaaPoistaItselläni oli uutiset pitkään aikaan pannassa...tuli niin ahdistunut olo, kun siellä ja täällä taas soditaan, maapallo voi niin huonosti ja ilmasto saastuu. SIlti sama peli jatkuu ja mikään ei muutu! Erillaisuutta ei vieläkään hyväksytä.
Hyvää loppiaista sinulle Mirjam-Matilda♥
Minäkin olen minimoinut uutiset itseltäni.Pidän vain kaikesta luontoon liittyvästä ohjelmistosta ja niistäkin sitten saa näitä ahdistumisen aiheita,niin kuin nyt tuosta meren äänisaasteesta meren nisäkkäille ja muille siellä eläville.
PoistaIhminen on järjetön.
Erilaisuuden hyväksymiseen meillä on vielä pitkä tie siihenkin.
Kiitos Hannele kun liityit kommentointiin,rauhallista loppiaisiltaa sinulle!❤
p.s sorry virheistä, sana "kirjoitin" tarkoitti tietysti kirjoitit.
VastaaPoistaYmmärsin heti mitä tarkoitit.😊
PoistaVoi, niin iso postaus, etten tiedä, mitä edes pystyy kommentoimaan... Minulle historia ja menneisyys ovat äärettömän tärkeitä, mutta nostalgia tuo mieleen jotain, mitä vähän vieroksun. Se on mielestäni sellaista kritiikitöntä kuvittelua siitä, että ennen oli paremmin. Oli taatusti jotkut asiat paremmin ja helpommin omaksuttavissa, se on ihan selvä, kun nykyaika käy ylikierroksilla, mutta jotta pystyy elämään jotenkin tässä ja nyt, pitäisi myös uskoa tulevaan. Vastaus onkin varmaan se, mihin sinäkin pyrit, että valitset nykyajasta sen, minkä pystyt käsittämään ja hallitsemaan ja muun suljet ulkopuolelle. Jotain tämänsuuntaista. Kaikki aikamuodot olisi siis jotenkin minusta hyvä pitää tasapainossa, mennyt, nykyhetki ja tuleva... jos ymmärrät, mitä haen takaa. Jos mennyt tai vaikka myös tuleva alkaa näyttäytyä parempana omassa mielessä kuin nykyhetki, siitä seuraa vain paha mieli ja jonkinlainen ristiriita.
VastaaPoistaMaailman meno tuottaa kyllä minullekin joskus aikamoista tuskaa ja sen globaalin "rahakoneiston" aiheuttamat ongelmat eivät kyllä näytä hyvältä. No, siksikin yritän uskoa tulevaisuuteen, että pakkohan ihmiskunnan on järkiinsä vielä tulla... Ja itse pitää yrittää löytää jokin balanssi, miten asiansa hoitaa ja mitä pitää arvossa.
Osuit hyvin oikeaan suuntaan kun aprikoit pyrkimystäni sulkea ulkopuolelle sen,mitä en pysty käsittämään ja hallitsemaan,lähinnä juuri hallitsemaan.Herkkänä ihmisenä minun on pakko sulkea suurin osa tästä "nykyisyydestä"oman päiväni ulkopuolelle.Muuten ahdistun liikaa ja koen maailmantuskaa nukkumaan mennessä.
PoistaMietin tuota nostalgia juttua.Nostalgia sanana kyllä nostaa mieleen helposti liian kapean ja ihannoivan kuvan tarkoituksestaan,oikeassa olet siinä.Kuuluuhan menneisyyteen paljon pahaakin,ihan niin kuin nykyaikaankin.Itselleni sanana se tuo mieleen mustavalkoiset suomifilmit ja hiukan naivin vanhanajan yksinkertaisen suloisuuden,josta saan voimaa ja turvallisuudentunteen.Paljasjalkaiset huolettomat lapsuuden kesäpäivät maalla näin kärjistettynä.😊
Luulen,että olenkin hiukan tuon mainitsemasi ristiriidan pauloissa ja minun on työstettävä kovasti mieltäni,etten vaipuisi negatiivisuuteen,vaan huomioisin kaikki ne hyvätkin asiat nykypäivässä.Niitäkin kun on hyvin paljon!
Kiitos Pilvi kun lähdit kommentoimaan asiaa!❤Sain upeaa näkökulmaa sanoistasi ja ihannoin suuresti tasapainoista ja fiksua asennoitumistasi tällä balanssin löytämisen tiellä.Huomaa,että olet miettinyt näitä asioita tahollasi ja löytänyt sen ihanan varmuuden suhtautumisessasi tulevaisuuteen, jonka minäkin haluan löytää.
Voi että hyvä kirjoitus sinulta. Olen niin samaa mieltä ja itseäni tämä meno välillä hirvittää ja uusia asioita ei enää ehdi omaksua. Mieli tahtoo poukkoilla sinne tänne,keskittymiskyky kärsii ym.
VastaaPoistaSilloin otan käteeni vaikka Maaret Kallion kirjan Inhimillisiä kohtaamisia ja kas vain elämä asettuu balanssiin. Ei minun enää olekaan pakko höntäillä mihinkään, olen eläkemummero kohta vanhus.
Kaupoista on palvelu hävinnyt. Ajattele vielä 60-70 -luvulla kenkäkaupoissa oli vain sovituskappaleet ja myyjä toi kokeilun jälkeen uutukaisen kenkäparin nätisti laatikossa. Vaatekaupoissa en juurikaan käy, kun itse pitää etsiä ja sovittaa. Netistä tilaan. Joskus ruokakaupoista en tahdo löytää, mitä olen ennen ostanut. Sama tuote on voinut saada uuden pakkauksen. No en käy enää isoissa marketeissa.
Tänään on sydäntalven aurinko näkynyt ja pihassa ruoho paljaana. Suunnittelin jo yhtä kesäreissua Kalle Päätalon maisemiin. Haluan nähdä Iijoen ja Taivalkosken. Katsotaan toteutuuko. 🤗
Kiitos Beate56!<3 Olen niin kovasti iloinen, että sain kuulla teidän muiden mielipiteitä pohdintaani!Muistan itsekin niin hyvin kun 70-luvulla käytiin, harvaksaeltaan kyllä ostamassa uuia kenkiä oman kylän kenkäkaupasta.Ja juuri niin kuin kuvailit, sopiva koko haettiin varastosta takahuoneesta ja kaivettiin näytille kenkälaatikosta.Ja myyjä pisti kengät jalkoihin ja palvelu oli siihen aikaisen täydellistä ja ystävällistä.Kaupanteosta tehtiin mieleenpainuva ja merkitsevä kokemus. :)Tunnen omakseni kommenttisi,hämmentää tämä nykyaika vanhenevaa ihmistä.
PoistaToivon, että pääset toivomallesi retkelle!Vettä sataa ja reilusti plussalla täällä meilläpäin mennään edelleenkin eteenpäin tätä talvea.
Kovin tuttua minullekin, että mieleen muistuu yhä vain useammin jotain menneestä. Onhan minulla jo mitä muistella, kun vuosiakin on yli 73.
VastaaPoistaAjatus viivähtää lapsuudessa milloin mistäkin syystä. Silloin oli vaatimatonta, mutta uskonpa, ettei yhtään sen onnettomampaa ihmistä ollut, kuin nytkään, ehkä vähemmän. Törsäys oli vierasta, ystävällisyys arvossaan. Auttamishalua oli apua tarvitsevalle.
Työn loppuminen monelta on nykyajan suuri ongelma. Ihminen itse on syypää siihen, kun kaikkeen pitää olla avuksi tekniikka ja koneet, käsillätekemistä ei tarvita. Se on liian hidasta ja vähän aikaansaapaa.
Kirjoitit hyvin ja myös minä luin kahdesti, mutta nyt kirjoittaessani omia ajatuksia, en enää muista, mitä kaikkea pohdit.
Roskaamista näkee yhä liian paljon, Ihmettelen vaan, millainen on ihminen omassa kodissaan, kun viskoo kaiken roinan luontoon, metsään, tienpenkoille, mereen.Toki sitä on ollut kautta aikojen.
Kiirettä minulla ei ole. Jos meinaa tulla, niin on oma vikani, en ole osannut jakaa aikaani oikein, sillä kaikki aika on omaani. Samasta syystä, mitä aiemmin sinulle kommentoineet myös minä en tykkää käydä ostoksilla. Syystä, etten vieraista kaupoista löydä, mitä haen. Kuvaavaa esim, että Kuusamossa käydessä autonkatsastuksessa, ruokaostokset tehdään Taivalkosken tutusta pikku kaupasta, vaikka enempi joutuu maksamaan.
Maailma muuttuu koko ajan hektisemmäksi. Rikokset raaemmiksi, kaikenlainen paha leviää ruton lailla. Mistä siihen lääke?
Minun kalkkisaivon on aika ajoin hyvä olla seurassa, missä ajatuksiani tuuletetaan, sillä sitä se on, kun saman pöydän äärellä istun minä reilu seitsenkymppinen, neljävitonen ja kaksikymppinen. Joskus mielipiteet eroavat isosti, mutta aina saan keskusteluista paljon mukaani.
Iloa minulle antaa lähiluonto, talvi, kaamoksineen. Tämän hetken upea kuutamo ja se, kun juuri sain olla koirahoitajana kolmelle bordercollielle neljä päivää!
Huomaan, etten ole yksin tämän taipumukseni kanssa, karata hetkittäin muisteloihin tästä nykyajasta.Itselleni luo sellaisen mukavan,turvallisen tunteen kun muistelee "hyviä, vanhoja" aikoja.Eipä niitä huonompia muistoja niin tule kaiveltuakaan.Juuri sitä vaatimattomampaa, yksinkertaisempaa ja jotenkin itselleni enempi omaa kaihoan menneestä.
PoistaInhimmilisen ystävällisyyden,toisen huomioimisen ja sellaisen tiiviin yhteisöllisyyden nostaisin minäkin sieltä menneestä esiin hyvinä asioina,jotka näyttävät nykyaikana katoavan jonnekin.Ja kuinka arvostankaan käsityötä enemmän kuin tusinatuotteita.Kuinka upeaa on katsella ja kosketella esim.esinettä tai taidokasta muuta käsityötä,johon joku on panostanut tunteja ja taas tunteja,päästänyt ylpeänä käsistään vasta kun se on ollut viimeistelty valmiiksi.Juuri luin paikallislehdestä kuvan kanssa kauriista, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion täällä lähiseuduilla.Se on ilmeisesti astunut johonkin purkkiin tai tölkkiin,sen sorkka mennyt kuolioon ja eläin on havantoiden perusteella klinkannut jo reilun vuoden.Nyt sitä yritetään houkutella syöttöpaikalle pois ihmisasuntojen läheltä, jotta se pystytään lopettamaan.Niin surullista.En voi käsittää myöskään tuota roskaamista ollenkaan.
Minäkän en viihdy suurissa ostoskeskuksissa.Tässä meidän lähellä oli juuri sopivasti pieni sellainen,nyt se on vedetty maan tasalle ja tilalle rakennetaan samanlainen hyperostoskeskus, kuin meillä täällä Espoossakin on joka 5 kilometrin säteellä...
Pienistä iloista koostuu minunkin päiväni ja oma iloni.Ja sitä tuulettamista saan minäkin oman osani omilta lapsiltani! :) Tarvitsen oman aikani omaksumiseen kaiken tämän modernin kanssa,pikkuhiljaa opin ja se stressi katoaa,jota aluksi tunnen kun en ymmärrä yhtään.Paljon on vaan opittavaa koko ajan ihan käytännön asioidenkin kanssa.Välillä känkkäränkkäkin tulee kylään kun sapettaa, että toimivia juttuja pitää lähteä muokkaamaan uusiksi ja vaikeiksi. ;)
Kiitos Aimarii, että kirjoitit omista ajatuksistasi postauksaeni mietintöihin!<3
Jäin pohtimaan kirjoitustasi ja yhtenä merkittävän minulle nousee huomio, että osaa ihmisiä kiinnostaa merkityksellisyys ja hyvinvointi juurikin elämän rajaamisen näkökulmasta. Maailman uutistulva ja elämän hektisyys nostaa väkisin vastavoimia. Ihmisen täytyy saada elpyä ja palutua haluamallaan tavalla.
VastaaPoistaNykynuorisossa on valtaosa valveutunutta väkeä, jotka monissa asioissa tekevät viisaampia valintoja kuin esimerkiksi itse heidän iässään. He ovatkin kasvaneet sellaisen informaationaallon harjalla, että tällaista 70-luvun nuorta hirvittää.
Poimin elämääni annoksia sieltä ja täältä sekä omalta osaltani pyrin tukemaan hyvän huomaamista. Rajaamista on harjoitettava koskien uutisointia, tarjontaa tai mitä milloinkin.
Eilenkin, kun istuin tuossa lähimetsässä kannolla niin ajattelin, että miten onnekas olenkaan, kun se on mahdollista tuossa muutaman askeleen päässä kotipihasta.
Vastapainona noukin teknologian maailmasta itseäni inspiroivat välineet ja foorumit kuitenkin omaa jaksamistani visusti kuunnellen.
Kiitollisin ajatuksin, Tuija
Kiitos Tuija,mukavaa,että kommentoit näitä ajatuksiani!❤
PoistaTuo "poimin elämääni annoksia sieltä täältä sekä omalta osaltani pyrin tukemaan hyvän huomaamista" voisi olla omasta kynästäni,näin itsekin vahvasti koen.
Oma bloginikin pääosin keskittyy välittämään kaunista,lähinnä luontoon liittyen,joka on aina kaunis ja upea.Ja siitä minä voimani saan tähän nykyajan haasteisiin.Hyvyyteen,ystävällisyyteen ja huomioimiseen pyrin myös.Se ei ole pelkästään pyyteetöntä puoleltani,vaan saan siitä niin paljon hyvää itsellenikin-hyvän mielen ja omanarvon kunnioitusta,se kannustaa jatkamaan.
Minä niin tiedän,kuinka osaat arvostaa tuollaisia hetkiä,jonka koit kannolla istuen.Koen keväästä myöhään syksyyn samoja tuntoja vanhan mummulani miljöössä.Unelmani olisikin asua niin,että voisin tuntea niin läpi vuoden,sinulla siellä on jo tämä ihana unelma!
Nykyaika on osin hyvinkin haastava introvertille herkkikselle,mutta onneksi oma sisäinen maailma on vahva ja niitä kannattelevia ajatuksia ja kauneutta pystyy luomaan ympärilleen voimavaroikseen.Uskon hyvyyteen,sielun herkkyyteen ja kauneuteen.