Solmin kotona nilkkureiden nauhoja rusetille, ajatuksissa lähteä extempore treffeille mutsimuikkusen kanssa.Kummallakin asiaa samalle suunnalle.Voitaisiin taas vaihtaa naistenlehtiäkin päikkäin ja kuulumisia.Isäntä soittaa.Pääsemme kuin pääsemmekin lähtemään maalle.Auton täristäminen on lakannut talvirenkaiden vaihdon yhteydessä.Jihuu!Ei kun muikkuselle puhelu,että suunnitelmat muuttuivat.Alkaa päätön pakkaaminen.Olen luonteeltani hyvin varautuva ja organisoiva ihminen.Teen suunnitelmia ja listoja.Tällaiset lähdöt ovat minulle kaaos ja kauhistus.Varmasti unohdan jotain tärkeää.Hyörin ja pyörin kuin päätön kana,enkä saa mitään kuitenkaan aikaiseksi.Onnekseni tähän kuitenkin on jo kehittynyt jonkinlainen rutiini vuosien saatossa,tavarat löytyvät kasaan ja olen sovitusti pihalla odottamassa.Ilojännitys muljailee jo vatsanpohjassa.Pääsen maalle!!!!

Nyt ovat koivut jo pudottaneet melkein kaikki lehtensä mummulan pihassa,hyvä,saan haravoitua loput.Lasten kanssa jo pariin otteeseen haravoitiin sitä mukaa kun tippuivat.Mutta kuitenkin,silmä löytää vielä paljon kesäistäkin kun auringonvalo osuu oikealta suunnalta.Sähköt,jääkaappi ja rönttävaatteet päälle.Isäntä lähtee hakemaan lisää puita vajasta ja minä laitan ruoat jääkaappiin ja lämpötuulettimen päälle,että saadaan lämpö alulle ja kosteus häviämään nopeammin,tuvassa 14 astetta ja köökissä 7 plussaa.Tiedän,että kohta on jo mukava lämpötila ja vanhassa puuhellassa rätisee kuusihalkojen pihka.Eikun haravoimaan,niin lähtee verikin kiertämään!Valoisaa riittää ehkä kolmeksi tunniksi.Ihana olla taas täällä.

Mitä,mitä...herättiin parin asteen pakkaseen.Ja tälle naiselle tuli kiire pukea päälle ja painua ulos kameran kanssa.Aurinko oli jo noussut ja hienot kuurat kohta muisto vain.Miten nautinkaan näistä aamuhetkistä,ympärillä hiljainen maaseutu.Talonkulman sadevesisaavissa veden pinta hienoilla jääkiteillä.Kasvimaalla vain huokailin mielessäni.Että tällaista kauneutta ihminen saa aamutuimaan ihastella.Auringonkukat,jotka eilen tullessa olivat vielä tomerasti pystypäin,olivat nyt antaneet periksi pakkaselle,laskeneet kasvonsa,mutta kauneus oli niissä vieläkin,erilaisena.Mansikan lehden reunat olivat kuin sokeriin kastetut.Herkkä krassinkukka nuokkui omassa ruukussaan,pakkanen oli senkin purrut.Upean sadon antanut kesäkurpitsani painanut lehtensä maata pitkin,se oli jotenkin surullinen näky.Eilen onneksi keräsin kaksi viimeistä kesäkurpitsaa talteen.

 

 

Ja sitten taas sadesäätä.Jokunen hanhiaura vielä taivasta halkomassa.

Iltaisin tuvan hämärässä kynttilän liekki hypnotisoi ja rauhoittaa ennen maate panoa.

 

Ja sitten oli niitä aurinkoisia hetkiä,aivan toinen tunnelma.Silmäkin löytää taas kesästä häivähdyksen.Äkkiä metsään suppilovahveroita keräämään,ihan vaan pellon päähän,metsän reunaan,syvemmällä saattavat hirvestää.Hirvikärpäsiäkään ei enää pakkasöiden jälkeen yhtäkään.Riipputuolissa ihastelen närheä ilta-auringossa,sitä häikäisee selvästi aurinko silmiin,ei huomaa minua aittan verannalla kiikkumassa,muuten olisi jo lentänyt pois kun kaivan kameraa esille.

Taas erilainen aamu.Yöllä on satanut hieman lunta,mutta lämpötila on plussalla.Vaatteet päälle ja katsomaan,miltä auringonkukat nyt näyttävät.Apilankukkakin saanyt lumikuorrutuksen ja mummin istuttamat.Kesäkoristeemme heinäseiväs,on saanut uuman.Mietin,nyhtääkö sitä peura ohi mennessään.Lupiini vieressä tietäisi,jos osaisi kertoa.Ajateltiin ensin purkaa koriste pois,mutta jätetäänkin paikalleen,talvella peura ainakin saa siitä heinää helpommin,jos lunta tulee paljon.Maalaismaiseman avaruus ympärilläni saa minut onnelliseksi,yht'äkkiä tuntuu joululta.Yllätyn tästä tunteesta,koska yleensä en tykkää joulusteluista ennen joulukuuta.Ilman raikkaus ja lumihyhmä tekevät kuitenkin ajatuksilleni kepposen.Olen ripustanut tinteille talipötkön.Tiedän,että se ei ole hyvä asia,koska en pysty jatkamaan ruokintaa.Naapurin emäntä kuitenkin ruokkii lintuja koko talven,joten tiedän,että ne löytävät kyllä jatkossakin ihan läheltä lisää helpotusta ruoan hankintaan.Vein naapurille pari talipötköä,että laittaa minunkin puolestani.

Melkein viikko vierähti taas.Nyt on rakas paikka laitettu talviteloille,seuraavan kerran mennään noin puolen vuoden päästä,ajatus tuntuu haikealta.Siellä aamu valkenee joka päivä,tutut tirpat lentelevät pihapuissa,maisema muuttuu.Minä vaeltelen siellä ajatuksissani.Pihan kesäkukkani vein vanhaan talliin ikkunan eteen,jatkavat siellä niin kauan kun jaksavat,uutta vihreää olivat lämpimillä säillä alkaneet työntää.Viimeisenä iltana tänä vuonna kiersin koko pihan ja jätin heipat kaikelle.Ensi vuoteen!