Ihan kivat pakkaslukemat olleet pitkään jo etelässäkin, aurinko paistaa usein ja on talvisen kaunista. Metiskelin tuolla kulkiessani, vatsa tyytyväisenä aamupuurosta, että tämän ihmisten, kunnon talvesta nauttimisen takana on myös paljon nälkää ja eloonjäämiskamppailua. Ihmisen vaivannäkö ravintonsa saamiseksi on lähinnä työssä- käymiseen liittyvää. Ravinnon itsensä saa nopeasti marketin hyllyiltä. Ehkä siksi on niin vaikeaa hyväksyä esimerkiksi uutisissa pari päivää sitten pääkaupunkiseudulla kuvattua peuranraatoa, jonka mahdollisesti susi oli nälkäänsä metsästänyt. Pääkaupunkiseudun hieman villejä serkkujaan kesympi peurakanta kasvaa kasvamistaan, joten onhan se luonnollista sudenkin tulla niiden perässä lähemmäksi asutuksia, helpomman saaliin perässä?
Villissä luonnossa säälillä ei ole sijaa. Itse joudun tämän tosiasian kanssa kamppailemaan kovasti. On haasteellista pitää tunteensa kurissa ja ajatella asiat monelta kantilta. Saaliseläimet kun usein ovat juuri niitä söpöimpiä.
Joten, koska en ole kallionkolon asukkaan jälkiä enää nähnyt uudella lumella, mitä ilmeisemmin se on joutunut petolinnun ravinnoksi.
Alla taistelutanner. Aivan helpolla ei kolon asukas ole periksi antanut, kyllä on pöllö saanut aika moista pyöritystä.
Tietenkin, jos antaa sen säälintunteen nousta, niin voisi ajatella, että asukas selvittelee kolossaan stressipaniikkiaan ja sen jäljet ilmestyvät taas lumelle päivässä, parissa.
Voi pöllö mokoma...nälkäänsä pyydystää, mutta silti pahalta tuntuu.
VastaaPoistaHienosti olet kuvannut taistelut..:)
Mielenkiintoista,ja samalla niin raa'alta tuntuvaa tutkia näitä jälkiä lumella.
PoistaPaljon tuolla tapahtuu,kun ihmissilmä ei ole näkemässä.
Kiitos Hannele!❤
Eläinten jälkiä hangella on hauska seurata. Tänään töistä tultuani ihmettelin pitkään, mikä eläin on pihassamme vieraillut. Jäljet olivat oudot, aivan kuin koiran, mutta isommat ja kulkujälki oli suora. Olisko peräti ilves vieraillut talon nurkalla?
VastaaPoistaKyllähän tuolla eläinmaailmassa eloonjäämiskamppailu on melkoista: syö tai tule syödyksi. en pysty katsomaan niitä luonto-ohjelima, missä kuvataan saalistamista. Tulee ihan paniikinomainen olo, kun saalis yrittää juosta petoa karkuun ja jää lopulta kiinni.Huh!
No mutta ihania helmikuun päiviä Sinulle!Tänäänkin on ollut upea päivä!
Olen nähnyt maalla pellonlaidassa ilveksen jäljet,kun oli pyörinyt peurojen makuupaikkojen ympärillä,ja jättänyt kosteaan multasaveen jälkensä.
PoistaSellaiset suuret pyöreät "kissantassun" näköiset jäljet jättää.
Olisiko sinun näkemät suden,jos olivat koiran tassun näköiset?Olen itse nähnyt Espoossa suden jäljet (seuraavana päivänä oli joku saanut siitä kuvankin otettua ihan kilometrin säteellä)ja ovat juurikin kuin koiran jättämät,mutta paljon suuremmat ja jolkuttaa suorana nauhana.
Raakaa on meininki näin inhimillisesti ajateltuna luonnossa.
Minullekin tekee pahaa luonto-ohjelmissa katsoa saalistamista.
Kiitos Piipe,mukavaa helmikuun jatkoa!❤
wonderful photoes in the snow ans the animal tracks.hope they can find food.Here many of the birds are starving bec of the killing cold.I wish you a happy time and thanx for sharing!
VastaaPoistaThank you Anita!❤ It's hard time now for wild animals to find something to eat.Last winter was so much easier,no snow,no cold.
PoistaHappy time for you too!
Luonnossa liikkuessa on mahtavaa miettiä jälkien tekijöitä. Viimeksi hiihtäessäni katselin, miten moni lintu oli yöpynyt lähellä toisiaan kukin omassa kiepissään. Pehmeään lumeen uponneina.
VastaaPoistaEläin dokumentteja en katso juuri siksi, että aina joitain ajetaan takaa ja tapetaan ja syödään, vaikka se on juuri niin luonnossa.
Kaunis talvi jatkuu etelän kulmillakin.
On.Kuin näkisi mahtavaa luontonäytelmää,ilman näyttelijöitä.
PoistaJäljet kertovat tarinasta,joka on jo tapahtunut.
Nuo kiepit ovatkin hyvin mielenkiintoisia näin etelän immeisen näkökulmasta.
Varmasti niiden jälkiin on mukava tutustua.
National Geografilta tulee nyt päivittäin kissapedoista kuudelta luontodokkareita.
Oi kuinka mielenkiintoista,mutta ahdistun niin kovasti niiden saalistussessioista...
Se on sitten sitä pään sivuun kääntämistä koko ajan se katselu.
Monasti mietin,että toivonmukaan saaliseläin menee niin shokkiin,ettei tunne eikä juuri tajuakkaan tilannetta.
Komeaa talvea pitelee!Tälläkin hetkellä aurinko paistaa täydeltä terältä!
Kiitos Aimarii!❤
Lumi paljastaa liikkujat.
VastaaPoistaKiehtovaa on katsella jälkiä ja miettiä mikä kulkenut ja mitä tapahtunut.
Suren henkensä heittäneiden eläinten kohtaloa vaikka luonnonlaki on syödä ja myös tulla syödyksi.
Viime kesänä katsoin ikkunasta kun lokki lensi ja ehti karkuun juoksevaa nuorta oravaa kopauttaa päähän nokallaan. Kurre tuupertui nurmelle. Kyyneleet silmissäni menin katsomaan onko mitään tehtävissä, ei ollut. Käärin kuren muovipuussiin ja vein roskakoriin.
Voi ei!Luulen,että joku lintu tiputti pesäpuustaan senkin pienen oravanpoikasen,jonka kuolinkamppailun jouduin todistamaan jokunen vuosi sitten maalla.On se vaan aina niin vaikeaa ja surullista osua näihin tilanteisiin?
PoistaJäljet lumella,jotka kertovat tarinaansa,ovat hiukan helpompia,kun ei ole tarvinnut itse todistaa tapahtumaa.
Kiitos Tarja!❤