Jännästi vain juorun latvapäät olivat hyvinvoivat, varsien multapäät olivat kuivuneet seitinohuiksi köppäniksi. Ihmettelin, että miten ravinto yleensä niissä virtasi. Summa summarum, katkaisin hyvät päät uudestaan juurtumaan. Juurtumislasin piilotin kauniiseen saviruukkuun.

Vävypojalta opin, miten luonnosta löytyneet kallot liotetaan kloriinissa, ja niistä tulee kauniin valkeat ja puhtaat. Jänöpupun kallosta on kaikki poskihampaat jo tippuneet kallon kuivaessa, mutta etuhampaista toinen sentään vielä pysyy. Toinen löytämäni taitaa olla mäyrän kallo.

Kiinanruusuni on surkeana. Leikkasin sen oksat ronskilla kädellä ensimmäistä kertaa. Kasvi on ollut minulla jo noin 7 vuotta. Sain sen aikoinaan kollegalta pistokkaana. Olen joutunut sitä leikkailemaan kyllä ennenkin, koska muuten asuisin kiinanruusuviidakossa, mutten koskaan ole näin kaljuksi vetänyt. Kasvi ei ole ikinä kukkinut ja lähdin selvittämään netistä, että miksi näin. Se kuulemma pitää parturoida alkuvuodesta, ja sitten ehkä jaksaa kukkia myöhemmin.Yleensä se on keväällä tiputtanut itse kaikki lehtensä ja olen ihastellut sen uusia hennonvihreitä samaan aikaan, kun luontokin on alkanut viheriöidä. Uusia oksan alkuja on jo ilmestynyt kovasti. Peukut pystyyn, josko tänä vuonna kukkisi.

Ompeluprojektikin suunnitteluvaiheessa.

Olen lukenut, että koronavuotena ihmiset ovat alkaneet leipoa leipää ja tehdä enemmän suuritöisempää kotiruokaa. Minusta tämä on tosi hienoa! Kotikutoisuus kunniaan! :) Varmasti, jos ei nyt varsinaisesti rauhoitu arjen tohinassa, niin jotain mukavaa sisimmässä tapahtuu, kun vaivaa leipätaikinaa tai rullailee kaalikääryleitä, olen ehdottomasti tätä mieltä!

Pistän omia ruokiani tähän, menneen viikon varrelta. Savoijinkaalista pyöräytin kääryleet, irlantilaista, hiivatonta soodaleipää kokeilin ja hyväksi totesin, kyllä on helppo tehdä KLIK ja ah, silakkapihvejä paistelin uunissa tällä kertaa. Hyvin onnistuvat ilman voissa paistamista pannulla.Tillit, pippurit ja muut fileiden sisään, pyöritys ruisjauhoissa, (tällä kertaa pyörittelin ohrakorppujauhossa) pienen pienet voinokareet kunkin pihvin päälle ja uuniin. Ei haise paistettu silakka paria päivää huushollissa, niin kuin tekee pannulla paistaessa. ;)

 

Muusikin oli uusi kokeilu. Sulatin pakkasesta pinaattikroketteja, tiristin niistä sulamisveden pois ja lisäsin muussausvaiheessa perunoihin, hienonsin mukaan suuren nipun tilliä, ja laitoin vielä sitruunamehuakin. Tätä versiota teen toistekin!

Siivoilun ja järjestelyn lomassa on muukin inspiroituminen alkanut selvästi nousta talviuniltaan. Huomaan, että mietin koko ajan uusia ideoita tehdä ja luoda.Tyttäreni muutti instagram-tilinsä yksityiseksi, joten minun oli vihdoin ja viimein rekisteröidyttävä käyttäjäksi, jotta pääsisin sinne kurkkimaan.Tarkoitus ei ole luoda omia sivuja lainkaan, mutta nyt pääsen kunnolla lukemaan toisten sivuja, jee!Tässä kohtaa minun ON mainittava paikka, kuin inspiraatiota kasvattelevan Eden, jossa vierailen päivittäin ja saatan viihtyä tunninkin vanhoja päivityksiä katsellen. Kiti Kokkosen instagram! Olen ihaillut häntä jo hyvin pitkään, käynyt teatteri Arenassa katsomassa näytäntöjä, missä hän on näytellyt ja sitten tuli Tanhupallokin! Olen kyllä sisustuslehdissä joskus nähnyt hänen ihanan, persoonallisen kotinsa juttuja, mutten tiennyt, mikä moniosaaja hän kaikkiaan on. Siinä vasta luova ihminen! Oletko kenties nähnyt sinitukkaisen, hienoa brittienglantia puhuvan naisihmisen jutustustelua Kitin instassa? Laittaisin tähän suoran linkin, mutta jatkan tätä postausta tässä tabletilla, enkä osaa maalata nettiosoitteita tällä...suosittelen kuitenkin vierailua hänen insta tilillään, jos haluat iloa ja positiivisuusruiskeen päivääsi.

Ystävänpäivä viikonloppukin. Lämmin läikähdys löytää kortit postin seasta kahdelta tärkeältä naisimmeiseltä. Kiitos Marjo ja Imppu tätäkin kautta!❤

Ja laskiaissunnuntaikin. Nyt onkin mitä parhaimmat kelit lähteä pulkkamäkeen.

Kaikkea kivaa päiviisi!❤❤❤❤💋