Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän, Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi koko kesän. Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi koko kesän.

 Muni munat kirjavaiset, niistä pojat kuori. Siivet somat, untuvaiset, emo armas suori. Siivet somat, untuvaiset, emo armas suori.

 Kävi siinä vierahissa naapurista rastas. Tule, tule kummiks' peippo pyysi. - Kernahasti, vastas. Tule, tule kummiks' peippo pyysi. - Kernahasti, vastas.

 Sitten alkoi laulukoulu, tiri tiri teijaa. Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa. Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa. Eikä lapset liinahapset henno säikytellä, että rakkaat riemurinnoin saavat viserrellä. että rakkaat riemurinnoin saavat viserrellä.

Immi Hellén

 

Vietin taas ihanan viikon yksinäni omassa kesäkuplassani maaseudun rauhassa.

Tytär vei ja isäntä tuli hakemaan pois.

Jännä, miten aistit terävöityvät kun on luonnossa rauhassa yksin. 

Vastaanottokyky herkistyy, sitä huomaa helposti pienemmänkin, 

mikroskooppisenkin tapahtuman. 

Rupeaa ymmärtämään asioita.

Erottamaan lintujen laulusta varoitusäänet ja muut laulut toisistaan, huomaamaan, että tuossa kulkee perhosten valtatie, kymmenet perhoset lentävät juuri tuota samaa reittiä pitkin päivän aikana.

Vaikka helle kuivatti pääosan luonnon vehreydestä, 

yksittäisiä kauniita kohtia osui silmiin sieltä täältä.

Lyhyen sadekuuron jälkeen nurmesta kohosi pieniä keltaisia kukkia pihan täydeltä,

 ne helpottivat perhosten ja pörriäisten elämää.

Silti mummin aikoinaan istuttamat syysleimut ja muut keräsivät näitä kesäkukissa keikkujia pilvinpimein.

Näytti siltä, että joillain linnuilla saattoi olla jo toinen kierros poikasia menossa ruokittavina. 

Sitten oli näitä jo itsenäistyneitä söpösiä.

Suruvaippa lenteli pihalla monena päivänä, olen satavarma, että se oli sama yksilö. Kiinnostin sitä.

Siihen se tuli kun pesin uusia perunoita, siihen kun istuin ja ihastelin kaikkea autotallin kulmalla ja kun kiikuin riipputuolissani aitan tasanteella. 

Sitten yhtenä päivänä se viimein rohkaistui ja tuli riippukeinuun varpaitteni viereen auringon lämpöön.

Miten perhoseenkin voi kiintyä kun sen kohtaa monena päivänä peräkanaa.

Ainoa toiveeni oli, ettei sillä mitään viestiä ollut toimitettavana.

Ihan vain sen nimen perusteella.

Toinen kesäkaveri, Sakusammakko, suuri rupikonnan jötkäle lillui keraamisessa lammikossaan joka ilta. Edellisen postaukseni pienempi yksilö taisi olla sen kumppani. 

Tosin se suurempi saattaa olla rouva ja pienempi herra.

Sain niistä yhteispaljuilu-kuvankin, laitan sitten seuraavaan postaukseen.

Täällä keittelen hilloja ja etikoin valkosipulikurkkuja kaupungissa,

mielessä kuitenkin kaikki ihanuus maalla.

Tänään satoi kunnolla!

Mukavaa viikonloppua!❤