Minun on mahdotonta kuvailla sanoin tuntemuksia, joita koen isovanhempieni entisessä metsässä. Vaikka en löytäisi sieltä ehkä enää yksin kotiin -tutut merkit lapsuuteni ajoilta ovat hävinneet hakkuiden, umpeenkasvamisen ja vanhojen metsätyöteiden sulauduttua luontoon. Kuljen siellä isännän kintereillä, hänen suuntavaistonsa on erehtymätön. 

Mutta, tämä metsä on minulle edelleen hyvin rakas. Kipitimme sen läpi pikkutyttöinä sisareni kanssa metsän takana asuvien ystävättäriemme luokse. Silloin metsä oli helppo-ja selkeäkulkuinen ja vaarini vaalimalla hoitama. Paikoittain isoisän työn jälki vielä on nähtävissä, ja pidän näistä kohdista metsää eniten, kun olemme sienessä. Suuria mäntyjä ja metsänpohjassa sammalta. Vanhaan lehmien metsälaitumeen on nyt istutettu koivuja.

Kuivan hellejakson jälkeiset sateet ovat saaneet ihmeitä aikaan. Luulen, että tulee mahtava sienisyksy. Saimme jo hyvin herkkutattia, kuivuri hurisi ahkeraan. Tatit olivat nousseet niin nopsaan vedestä innostuneina, että olivat täysin madottomia.

Metsän hyödyistä terveyteemme puhutaan paljon. Itse en voisi elää metsättä. Ja minun on päästävä isoon metsään, syvälle, jotta saan sen euforisen tunteen, onnellisen ja kaikkeen siinä hetkessä tyytyväisen. Oikeasti tunnen, että syön, ahmin silmilläni metsää, vedän syviä henkosia, koskettelen pintoja ja rakastan kaikkea ympärilläni.

Kaukana kaikesta pääkaupunkiseudun ahdistavasta. Metsä on niin kaunis tietämättä sitä itse. Ehkä juuri tällainen kauneus onkin kauneinta. Elämä metsässä toteuttaa itseään, ei mieti eikä ihastele. Ihminen on saanut ihastelemisen lahjan luontokappaleena olemisen lisäksi. Se on suuri lahja se.

Nyt metsässä kukkivat Purtojuuret. Se kuuluu aina sienireissujen metsämaisemaan loppukesäisin.Tykkään tästä kukasta kovasti. Myös kimalaiset näyttävät tykkäävän.

Kuivaan ruiskaunokin terälehtiä talven jälkiruokien koristeeksi itselleni ja tyttärelleni.

Olipa hauska viidakko porstuassa! Pelargoniani ovat rönsyilleet varttansa sinne tänne, kattoa kohti. Ja tomaatin taimet toimittavat viherkasvin virkaa, kukan kukkaakaan niissä ei ollut. Onneksi kaupunkikodin parvekkeella vihreät tomaatit jo kypsyvät pikkuhiljaa. 

Syksyä kohti mentäessä mielen täyttää täällä kaupungissa taas sisustukselliset asiat. Mietin, miten teen itselleni suloisen lämpimän pesän tänne talveksi, kuopus viettää talvenkin Kreetalla, joten jotain mukavaa ja nättiä haluan pimeneviin syys ja myöhemmin talvi-iltoihin. Turkoosin ja keltaisen aika alkaa olla taas väistymässä lämpimiin sävyihin. Voisi ommella uusia tyynynpäällisiä, ehkä joku pehmoinen torkkupeitto ja lisää ledkynttilöitä.

Tänä syksynä aion myös kuunnella paljon musiikkia. Minulla on pitkä rivi cd-levyjä, joita tuskin koskaan kuuntelen. Nyt kun sain pojalta lahjaksi hienon soittimen, käyn koko kokoelmani läpi. Myös radio on kiva kaveri.

Loppukevennys.

Jotenkin käsitän koivut ja muut lehtipuut naispuolisina. Mutta, ehkä niin ei olekkaan. :D

Mukavaa elokuun loppua!<3