Näillä silmillä ei enää
näe hyvin lähelle.
On otettava etäisyyttä
ihmisiin, asioihin, ajatuksiinsa,
katsottava kauempaa
metsän reunaa, kaislikkoa,
vuodenaikaa, joka vaihtuu,
muuttuu ja katoaa,
etiäistä, joka toistuu ja pelottaa.
On nähtävä uudelleen unet, joita ei voi
unohtaa, on hyväksyttävä haalistuminen,
hitaus, herpaantuminen
ja verhot,
miten kaikki laskeutuu.
Anna meille, anna meille
vielä edes yksi maisema; se, missä usva
kiirii pitkin järven selkää
ja laiturin kaiteella varhainen lokki
odottaa kalastajan paluuta.
– Veera Viita
Hyvää Suomen luonnon päivää!
Viime vuonna päivän kunniaksi järjestetyn runokilpailun voitti postaukseni alun runo. Rouva Jenni Haukio valitsi voittajaksi finalistien joukosta tämän Aino Krohnin-joka osallistui kilpailuun nimimerkillä Veera Viita, runon.
Tunnelmallisia Venetsialaisia myös rannikoille!
Mahtava runo! Enpä ollut tuota aiemmin lukenut. Kauniit kuvat myös. Pikku liskot ovat söpöt.
VastaaPoistaMinäkin nyt vasta sen löysin,en huomannut viime vuonna kun valittiin.
PoistaOlen ollut tuosta sislarikuvasta tyytyväinen jo joitakin vuosia,pidän itse siitä valtavasti.Sisiliskoilla on niin inhimilliset silmät,ja nämä katsoivat suoraan kameraan.😊
Kiitos M.T.Ainasoja!❤
Ihana runo. Jotenkin niin surullinen, mutta niin ihana♥
VastaaPoistaKiitos, kun laitoit sen tänne♥
Hyvää alkavaa viikkoa ja alkavaa syyskuuta sinulle♥
Haikean surullinen se on,mutta kaunis.
PoistaKun löysin sen,halusin jakaa sen täällä blogissani ja sopi sitten tuon Suomen luonnon päivän aiheeseen,kun viime vuonna valittiin saman päivän kilpailussa.
Kiitos Hannele,ihanan aurinkoista,vielä kesäistä alkuviikkoa,huomenna alkaakin jo syksy!❤
Kaunis runo. Lempeällä tavalla ikääntyminen ja rukouksen sanoma.
VastaaPoistaTuo Saima Harmajan runot mieleen joissa vahvasti myös luonto läsnä.
Siellä hirren päällä liskot nauttivat elokuun päivästä.
Hyvää alkavaa syyskuuta!☀️
Olet oikeassa,runossa on Harmajamaista tunnelmaa.
PoistaHiukan melankolista ja luontoon kytkettyä.
Kiitos Tarja,hyvää syyskuun jatkoa!❤