Jokaikisen ulkoilun jälkeen,aurinkoisina päivinä,minulla on kamerassa kuvia havuista.
Tämä on jo alkanut naurattaa itseänikin.
Välillä tulee mieleen se hauska,
voimasanalla varustettu toive,yhdeltä hiihtäjätähdeltämme,yksissä tietyissä kilpailuissa.😄
Kun aurinko paistaa havuihin,tämä täti pysähtyy ihastelemaan.
Kaipa se on tätä vihreännälkäisyyttä,pitkän talvikauden lopuilla.
Olen huomannut, että havut eivät ole olleet ollenkaan niin magneettisia talvipimeillä,
vaatii tuon auringon,että hivelee silmää.
Monet puut kaartuivat talvella notkolle lumen painosta.
Paljon tuolla myös näkee katkenneita,suuriakin oksia.
Joidenkin nuorien puiden kohdalla olen surkutellut,
että voi voi,näinköhän suoristuvatkaan enää.
Ja niin vain seuraavalla kerralla ovat oikaiseet notkeat vartensa.
Kurret eivät ainakaan ihan heti nälkää näe näillä kulmilla,
valtavat määrät kuusenkäpyjä!
Tämä aika vuodesta paljastaa myös lintujen pesät,
joita ei kesäisin lehvistöjen seasta silmä löydä.
Näinköhän tässäkin joku emo hautoo taas kesällä.
Harakalla,punttipöksyläisellä oli touhu päällä kuivien lehtien kanssa,hauskasti se niitä heitteli ja viskoi ympäriinsä.Ehkä sieltä talvehtivia hyönteisiä etsi.
Ihmetteli syytä pysähtymiseeni ja luonteenomaisesti oli hiukan varuillaan.
Koboltin siniset ja valkoiset sulat olivat tiptop kunnossa,lumi näytti vieressä nuhjuiselta.
Ja kyllä nuo puntit ovat niin hauskat!
Saunalahti on vielä jäässä,pilkkijöitäkin siellä istuksii.
Hienoja railokuvioita pongailin kameran etsimeen jään pinnalta.
Hyvin vähän toistaiseksi vielä sulakohtia.
Sillan alla suurempi läntti.
Kyllä joutsenetkin tietävät,ettei vielä ole tulemista.
Vanhoja kuviani plärätessäni huomasin,että vuosi,pari sitten,kuvailin joutsenia jo helmikuun lopulla ja koko lahti oli vapaa jäistä.
Alla kuva avomerelle päin,suojainen lahti vielä täysin ummessa jäistä.
Tästä nuoresta tammesta olen kirjoittanut blogissa aiemminkin.
Tammia on istutettu riviin Saunalahden kartanon portin pieleen,
tämä yksilö eroaa muista siinä,ettei luovu millään lehdistään ennen uusien puhkeamista.
Kaverit pudottavat omansa joka syksy,tämä ei.
Sillä taitaa olla edelleenkin kaikki viimekesän lehdet oksissaan.
Puut ovat persoonia nekin.
Oikein mukavaa lähestyvää viikonloppua!
♥️
On muuten ihan totta, että kevätaurinko saa havupuiden neulasoksat kukoistamaan. Toivottavasti emme koskaan lakkaa ihastelemasta kevään merkkejä.
VastaaPoistaIhanaa viikonvaihdetta Sinulle ja onnellista alkavaa huhtikuuta! <3
Kyllä me luonnon kauneutta varmasti ihastelemme elämämme loppuun asti.
PoistaJoka kevät tuntuu yhtä ihanalta.😊
Kiitos Piipe,ihanaa,aurinkoista ja keväistä viikonvaihdetta ja onnellisia päiviä huhtikuuhun!♥️
Hyvää viikonloppua ja huhtikuuta sinulle!
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle Maarit!♥️
PoistaVärien, ja varsinkin vihreän kaipuu on ollut jo jonkin aikaa kasvamaan päin myös meikämammalla. Tänään viimeksi ihastelin suolla kävellessäni käppyrämäntyjen vihreyttä. Hanget vielä heijastavat valon niin, että vihreys suorastaan "hyppäsi" silmille :) Niin ihanaa!!!
VastaaPoistaHeh, niinhän se on, että nuorena ollaan niin notkeita ja ohutvartisia, mutta vuosien myötä muuttuu moni asia ;)
Kyllä on hieno kuva "herra hakkaraisesta" joka siinä niin koreassa asussaan etsii syötävää ❤︎
Maaliskuu meni menojaan ja saisi vihdoin mennä kaikki lumet ja pakkasetkin. Oikein hyvää huhtikuun alkua ja viikonvaihdetta Sinulle ❤︎
Sepä se,lunta vasten nuo auringon suutelemat havut todella hyppäävät silmille!
PoistaJuu,nuoret puut oikenevat luonnossakin vanhempia paljon nopeammin lumitaakan jälkeen.😁
Mainioita nuo Hakkaraiset,persoonallisia tyyppejä.
Näyttäisi sääennusteiden perusteella,että talvi ei vielä anna periksi...huoh,taitaa luntakin tuprutella useanakin päivänä tässäkin kuussa.Samaa mieltä kanssasi,että lumet ja pakkaset saisivat jo mennä menojaan,huhtikuuta jo käydään.
Kiitos Ansku,hyvää ja kaunista huhtikuuta ja viikonvaihdetta sinne Kotkan suunnalle!♥️
Hienoja kuvia ja kiinnostavia yksityiskohtia! Ihana postaus!
VastaaPoistaLämmin kiitos Tarja!❤
PoistaKyllä puut ovat persoonia minunkin mielestäni. Ihailtavia persoonia. Täällä on ainut vihreä juuri kuusi ja mänty, tietysti katajakin, mutta niitä on vähemmän.
VastaaPoistatykkään laillasi myös kuvata puita. Viimeksi kuitenkin männynkäpyjä ja lepän pikkuruisia käpyjä.
Huh sentään nuo railot. En tykkää isojen vesien jäillä, enkä virtapaikkojen. Kai se on totta, että tavallinen tallaaja tarvitsee 10 sentin jään, että olo tuntuu turvallisesta, pilkkijälle riittää 3 senttiä paksu jää.
Taisi tulla sielläkin taas lumimyräkkä.
Kyllä!Minullakin on koko joukko puita,joita pidän jo ihan persoonina,ystävinäni.
PoistaPuun kaataminen sattuu ihan sydämessä.Tuntuu,että siinä kaatuu samalla niin monia vuosia historiaa.Täällä seudullani kaadettiin toissavuonna valtava,upea kuusi.Sellainen ympärysmitaltaan toista metriä.Tervehdin sitä joka kerran ulkoillessani,kun se vielä oli pystyssä.Kuusi kasvoi omassa rauhassaan parin kävelytien kulmassa.Yhtenä päivänä se oli sitten kaadettu.Jäin suu auki tuijottamaan suurta kantoa,joka oli sisuksistaan täysin terve.Sittemmin on tullut tavaksi pyytää anteeksi ihmisen päättömyyttä joka kerran kun kannon ohitan.Samalla kuvittelen kuusen mielessäni vanhalle paikalleen.
En tänäkään päivänä tajua,miksi se oli kaadettava.
Minä en meren jäälle mene,huteralta tuntuisi,vaikka tietäisin jään kantavan.Isäni meinasi pienenä poikana hukkua jäihin Helsingissä,ja tarina on vahvana muistoissani.
Voi kuule,tietäisitpä mikä myräkkä tuli!Otti kevään eteneminen ainakin viikon takapakkia.Hiljaa hyvä tulee!
Kiitos Aimarii!❤
Kyllä silmä iloitsee vihreästä nyt taas niin kovin valkoiseksi muuttuneessa maisemassa. Havuja prkl! :D
VastaaPoistaÄlä kuule muuta sano prkl!!😂
PoistaOli hermoissa pitelemistä myräkästä seuraavana päivänä kun valtavat sohjomäärät olivat jäätyneet ja taas sai liukastella muhkuroilla,juuri kun oli kaikki kävelyreitit kerenneet sulaa ja olin jo itsekin siirtynyt lenkkareihin.Eikun talvikengät ja piikit takaisin...
Mutta,kyllä tämä tästä taas!😊
Kiitos Hensku!❤