Päivä päivältä tuntuu enemmän ja enemmän siltä,

kuin omatkin talvihorroksessa olleet soluni ikään kuin paisuisivat,

avautuisivat eloon auringon lämmöstä.

Samalla kehoon virtaa energiaa.

Se sama energia on työntänyt ojanpohjalta jo rentukan taimet esiin.

Nekin ovat vasta avautumassa,oikomassa ryppyisiä lehtiään aurinkoa kohti.

Ei mene montaa hetkeä,kun siellä kehittyvät nuput ja avautuvat myös keltaiset kukat.

Mikä tässä keväässä onkin niin riemullista,

uutta,nuorta ja vastasyntynyttä,

kaikki on taas alussa!

Kymmenkunta tulppaanikimppua olen tänä keväänä jo ostanut,

eri värisiä,aina sen hetkisen fiiliksen mukaan.

Katsonut niiden kukinnan kauneuden nupusta siihen hauraaseen,

jo läpikuultavaan vaiheeseen asti,

ja raaskinut vasta sitten heittää biopönttöön.

Samettikukantaimet siirsin jo idutuskipoistaan suurempiin ruukkuihin,

suurempaan määrään multaa.

Kohta ovat vuorossa tomaatintaimet.

Useita vuosia vanha Mårbackani on tehnyt nyt ensimmäisen kukkansa kevään kunniaksi.

Kukka kurkoittelee auringonvaloon pienten tomaattien yli.

Ihana hennon vaaleanpunainen,tämän vuoden esikoinen.

Voisin vain tuijotella päivittäin tuota näkymää,

kun aurinko paistaa taimiini.

Näky herättää minussa taas sen tutun odotuksen tunteen,

että kohta pääsee mummulaan multaa möyhimään.

Samalla ajatukset kulkeutuvat väkisin muutenkin maalle,

mitähän kaikkea sinne kohta maasta taas nousee,

ovatko kenties sinivuokot jo ilmestyneet.

Ajatella,että nämä kukkivat oranssin ja keltaisin kukin kesällä portaiden vierustalla.

Taimiin iski taannoin ripsiäinen,jonka olen saanut onneksi nyt häviämään päivittäisellä vesisuihkutuksella.

Mårbackatkin odottavat jo maalle pääsyä.

Uusi lehvistö on jo runsas talviunien jälkeen.

Siirsin härkäpapujentaimet toiseen huoneeseen,

uumoilin,että jos niihin leviää ripsiäinen samettikukista,

saattavat olla niin herkullisia,ettei niistä jää mitään jäljelle.

Yhtenä päivänä tein pitkästä aikaa ohrauunipuuroa.

Voi veljet,mitä herkkua voisilmän kanssa!

Tein kauramaitoon ja annoin muhia puolitoista tuntia uunissa.

Otin kuvan mutsimuikkuselle whatsuppiin,

mutta pistän sen nyt tänne blogiinkin.

Pari päivää sitten kuulin tutun pörinän kotona.

Kärpänen oli herännyt talviuniltaan pörisemään.

Illalla se lensi viereeni kun katsoin telkkaria,

kaatui selälleen ja näytti siltä,että tervemenoa.

Uskokaa tai älkää,mutta annoin sille hunajavettä,

jota se imikin pitkään,

mutta seuraavana päivänä se oli kuitenkin kuollut.

Kuvassa vielä kärpäsenä katossa.

Ei muuta kuin mukavaa pääsiäisen jatkoa!

❤