Pääsiäispäivän luontoretkeni sisälsi paljon virkistäviä näkymiä.

Tuolloin Saunalahti oli vielä pääosin jäässä.

Jään reunalla koskelot viettivät aurinkoista päivää.

Se on jännä,kuinka arka koskelo on.

Hiivin rantaan puiden seassa ja yritin zoomaamalla saada niistä kuvaa,

matkaa lintujen ja minun välillä oli rantaa ja merta hyvinkin reilut sata metriä.

Niin vain, kuvassa vielä jäällä olevat koskelot,

olivat tuota pikaa jo uimassa minusta poispäin kuvan ottamisen jälkeen.

Naurulokki tepasteli lumen päällä,

miltäköhän lumi tuntuu räpylän alla.

Liukastelevatkohan lokitkin.

Kevät on merenrannalla raikas.

Ahava oli tehnyt osmankäämistä hauskoja pumpulikeppejä.

Jos kevät pistää koiranomistajan suihkuttelemaan lemmikin massunalustan päivittäin,

näkyy se kura tarttuvan lokinkin valkoiseen höyhenpukuun.

Alkaa näkyä jo vihreää siellä täällä!

Rentukan alutkin nousseet jo ojan pohjalta oikomaan lehtiään.

Tällä tyypillä oli varmasti yhtä mukava päivä kuin minullakin,

niin oli jättiläisellä lempeä ilme kun se siinä auringossa köllötteli.

Pongasin itselleni uuden lintulajinkin.

Ihmettelin,että mikäköhän tämä on,kun näyttää muuten varpuselta,

mutta täysin musta pää.

Kotona tutkiskelin asiaa ja osoittautui pajusirkku-urokseksi.

Kevätahava näytti viluttavan harakkaakin.

Palttoo vain lepatti tuulessa.

Kotona kasvattelen samettikukantaimia.

Samettikukkia löysi kamerani myös kaatuneen haavan rungolta.

Siitepölyallergikon kaveritkin ne vain lepattelivat tuulessa,

 ja jakoivat anteliaasti antejaan sille kuljetettavaksi.

Tänä keväänä puut kukkivat tosi runsaasti.

Suloista keväällä nähdä mustarastas laskevan auringon kullassa oksallaan,

ja kuulla sen kauniin haikeaa laulantaa.

Tämä nautiskeli kuitenkin päiväsaikaan säästä ja oli hissukseen.

Tänä vuonna näin vasta huhtikuun puolessa välissä ensimmäisen leskenlehteni.

Suruvaippa,sitruuna,nokkos- ja neitoperhonen,kimalaisia,

paljon hyönteisiäkin jo liikenteessä.

Ihanaa oli eilen huomata,että ympäristön huomioiminen perityy.

Tytär huikkasi,että "katso kuinka hauskat pianonkoskettimet talon seinällä!"

Hetken päästä 18-kuinen tyttärenpoika painautuu metsässä kalliota vasten,

tarkastelemaan parin sentin päähän pienenpientä punaista hämähäkkiä.

Nautiskelimme pitkän tovin metsässä,

hengittelimme metsää sisäämme ja annoimme sykkeen rauhoittua.

Saadaankohan tänä kesänä puolukkaa ja mustikkaa?

Kuulostelimme ja yritimme löytää missä kurre käpyään söi.

Kuulimme sen aterioinnin,muttei millään osunut silmään.

Kunnes tupsukorva päätti siirtyä herkuttelemaan lehtipuun silmuilla.

Kevätaurinko on kirkas ja armoton.

Välttääkseni päänsäryn laitan aurinkolasit varsinaisten lasieni päälle,

kun ei ole tullut vieläkään hankittua aurinkolaseja vahvuuksilla.

Huomaan,että olen jo päivettynytkin kasvoista.

Muutin kävelylenkin väärinpäiseksi,aurinkoa kohti.

Haluan päivittäisen d-vitamiiniannokseni nyt auringosta.

Purkkitavaraan sitten taas syksystä.

Kevättä ovat nämä herkät silmut.

Kevättä toisen kiihkeä lisääntymisen tahto.

Kevättä toisen tukkoinen nenä.

Kevättä herkät lumikellot,

kuin pienet keijukaiset.

Kevät on kiihkeää.

Urokset mittelevät,taistelevat ja tappelevat.

Urosmetso saattaa tulla silmille tuohduksissaan,

ihmisuros purkaa uhoaan toisaalle.

Hyvää viikonloppua!

❤